Kaikkea hyvää

Kaikkea hyvää

keskiviikko 29. lokakuuta 2014

Siivousta eli purgato stercore

Viikonloppuna kävimme Kivimäessä siivoamassa. Aloitin kellarikomerosta, joka oli täynnä muoviroskaa. Kymmenen jätesäkillisen jälkeen pääsin jo itse komeroon.


Kun lattiatila oli raivattu, selvisi, että tuo pakastinkin on täynnä muoviroskaa. Tällä kertaa pakastinta ei saatu mahtumaan kaatopaikkakuormaan, mutta toisella kertaa sitten. Nyt kuormassa oli 7 kahvinkeitintä (kaikista puuttui pannut), pyykinpesukone, mikro, kaappipakastin ja tiskikone. Mikään ei ollut toimiva. Näiden päälle sitten lastattiin nuo jätesäkit.


Isäntä tarttui sikliin ja raaputti yläkerran rappuset. Niiden pesu jäi vielä tekemättä, mutta keittiön lattiaa ehdittiin jo pestä. Tosin vain muutaman lankun verran, koska työ on todella hidasta ja likaista. Vettä pitää vaihtaa jatkuvasti, että tulos on edes tyydyttävä. Paska on todella piukkaan tinttaantunut lattiaan, joten sitä pitää ihan tosissaan juuriharjalla hinkata. Huonekalut on jo puhdistettu. Tuosta kuvasta näkyykin, että lattia on jo kirkkaan sininen pestyistä kohdista.


Hieno huomio oli, että kissat eivät ole päässeet olemaan toisella puolella taloa vielä kovin pitkään. Kun tuuletimme, hälveni haju huomattavasti. Nyt jätimme keittiön ja salin välisen oven kiinni, että tulos pysyisi. Tämän puolen siivoamisessa menee kyllä valtavan pitkään, mutta mikäs kiire valmiissa maailmassa olisi. 

Noiden ylimpien kuvien outo valoitus johtuu vain siitä, että keittiössä on kasvilamppu loisteputkena.

10 kommenttia:

  1. Jos ete vielä ole riemuinneet kaikesta talokaupan mukana tulleesta irtaimesta, niin lupaan että tulette riemuitsemaan. Ne on mahtava osa taloa, ja kuvista päätellen on noita aarteita runsaammanlaisesti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, olemme suuresti iloinneet, vaikka irtaimistosta jouduimme erikseen maksamaankin. Aarteita on tosiaan joka paikassa ja niillä pääosin varmasti tulemme talon kalustamaan. Edellisen omistajan isä on ollut puuseppä, joten moni huonekalu on hänen tekemänsä. Luulisin ainakin, että kaikki nuo keittiön kalusteet ovat hänen perujaan.

      Poista
  2. Mikään ei ole niin tärkeä kapistus, kuin rikkinäinen ja pannuton kahvinkeitin. Sitähän voi vielä tarvita! Onnellinen se, jolla niitä on oikein moniakin kappaleita! ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä! Ei koskaan tiedä, mihin niitä voi vielä tarvita. Oikeastaan kannattaa säästää kaikki, roskatkin. ;)

      Poista
  3. Muistattehan suojata itsenne...
    Mahtava seurata miten tuolta se piilossa oleva hieno talo kalusteineen kuoriutuu esiin.
    -Rosanna-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on vaan niin hidasta hommaa. Eikä sinne pääse talviaikaan niin usein viikonloppuisinkaan. Mutta kyllä minä silmissäni jo näen sen suuressa loistossaan.

      Poista
  4. Tuon ensimmäisen kuvan lattia on minusta tosi hieno näin kasvilampun valossa!

    Vaikka työtä on aivan järjettömästi, tämä raivausvaihe on omalla tavallaan myös tavattoman tyydyttävää, eikö vaan! Ja paljon helpompi on heittää pois toisten vanhoja kamoja kuin omiaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä vaan tuo sininen väri houkuttaa. Muuta maalia ei siinä ole ollut koskaan. On kyllä mahtavaa heittää pois toisen vanhoja kamoja, ei sureta yhtään, kun ei ole mitään tunnesiteitä niihin. Mutta kyllä meissäkin se pieni hamsteri asustaa, valitettavasti.

      Poista
  5. Aivan mahtava silityslautatuoli tuossa sohvan päällä! Sopisi niin hyvin tällaiset monikäyttöiset kalusteet nykyaikaankin. Upea sininen väri lattiassa!
    Luin ensin läpi edellisen blogin ja nyt ahkeroin tätä.
    Välillä oon miettinyt omaa kämppää kaatopaikkana, mutta itse asiassa, meillä on todella siistiä. Sehän riippuu vaan siitä mihin vertaa.
    Nyt kun katselin ensimmäisiä kuvia talosta kissojen vallassa olon jäljiltä ja huomasin rollaattorin, tuli surku sitä vanhaa, huonokuntoista ihmistä, joka on yrittänyt pärjätä kotona ja pitää huolta itsestään ja kissoista, muttei ole lopulta jaksanut tehdä oikein mitään. Miksei me pidetä muista ihmisistä parempaa huolta?
    Hienot puitteet! Musta ei olisi tohon kakanpoistohommaan.
    T. Helmiina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Naapurit ovat olleet valtavan suurena apuna edelliselle asukkaalle ihan loppuun asti, että hän on voinut edes jotenkin pärjätä kotona. Mutta on ollut hurja työ poistaa kaikki kissanjätös. Nyt olemee jo reilusti voiton puolella, eikä talo enää haise, mutta onhan tässä tekemistä. :)

      Poista