Kaivaukset jatkuvat

Karmeat kaivaukset jatkuvat pihalla. Säiliöt on upotettu maahan. Koska harmaavesisuodatin tuli noin kauas tuonne terijoensalavan taakse, on kaivamistakin ollut valtavasti.

Pellolle kulkeva väylä muuttui myös tämän myötä. Nyt reitti kulkee terijoensalavan ja saunan välistä. 

Kun piha on niin märkä, tulee jäljistäkin aika komeat. Se ei toisaalta haittaa, sillä ajoväylät tulevat olemaan soralla, kunhan joskus valmistuvat.

Kun maa on tasattu, on jo paljon saatu aikaiseksi. Ei tuo vielä ihan valmiilta näytä, mutta eipä ole enää kuoppaa.

Tilan nimi on osuvasti Kivimäki. Kiviä tuli taas valtavasti tässä kaivauksessa. Vieläkään ei tullut vastaan sitä merovingihautausmaata, mutta kaikkea ei voi saada. Parempi tietysti niin, sillä muuten kaivaukset olisivat keskeytyneet. Näillä kivillä on tarkoitus pengertää pihaympyrän alalaita. Nuo isot kivet saavat paikkansa ympyrän pinnalla muistona tästä kaivaiuksesta.

Vessalle kulkeva väylä on juuri makuukamarin ikkunan alla. Onneksi meille ei ole tullut nyt vieraita pihaan. Tuosta kun ei pääse ympäri vielä pitkään aikaan. Autoille on kyllä tilaa keittiön päädyn puolella.

Niin hartaasti odotettu

Viime vuonna loppukesästä tilasimme viemäriremontin. Mitään ei kuulunut siitä, vaikka olimme suunnitelleet jo kylpyhuoneremontin ja keittiöremontin tämän vuoden kesälle.Pitkin talvea Isäntä kyseli, miten projekti etenee, mutta vastaus oli aina, että kyllä ihan kohta jotain tapahtuu. No, ei todellakaan tapahtunut!

Kesällä alapohjasta alkoi tulla todella pahaa hajua eteiseen. Samaa lahon puun hajua tuli selkeästi myös viemäristä. Olimme siis selkeästi aikataulusta jäljessä, ja talo ilmoitti, että olisi pitänyt jo remontti tehdä. Emme ole keksineet mitään muuta syytä hajulle kuin sen, että viemärin on pakko vuotaa jostain eristeisiin. Alapohja on alhaalta päin ehjä, eikä vuoda vielä, mutta riskillähän tässä mennään koko ajan.

Vihdoin ja viimein pitkän kovistelun jälkeen pihalle ilmestyi kaivuri, umpisäiliö, putkia ja harmaavesisuodatin. Kohta olikin piha taas pelkkää kaivantoa.

Vanha likakaivo on aivan talon vieressä. Se jää nyt pois käytöstä. Sen kohdalta vedetään uusi viemäriputki talon alle, josta se haarautuu kylpyhuoneeseen ja keittiöön. Enää putkia ei laiteta eristeisiin, sillä vuoto talon alle ei tulisi koskaan niin pahaksi asiaksi kuin eristeiden seassa. Portaiden toiselle puolelle tulee putki vanhaan vessaan ja sieltä johdetaan umpisäiliöön. Vesivessaa meille ei tule ainakaan tässä vaiheessa, mutta onhan varaus hyvä olla tulevia aikoja ajatellen. Ehkä seuraavat asukkaat haluavatkin nimenomaan vesivessan.

Keskeltä pihaa kaivettiin ylös vanhan sembramännyn juurakko. Tuli ihan vanhat sarvipäämme mieleen tuosta vänkyrästä.

Iltapäivällä kävimme lampaiden kanssa katselemassa, millainen kaivanto oikein on. Sehän jatkuu todella pitkälle ja syvälle. Eikä kannata ajaa autolla lähellekään pihaa, sillä kaikki on liejun peitossa.

Kaivanto jatkuu pellolle asti. Umpisäiliö tuli keskelle pihaa, mutta harmaavesisuodatin tuli kaivon kohdalle pellon reunaan, josta alkaa imeytyskenttä vielä pidemmälle. Väylä menee nyt pihlajan ja terijoensalavan välistä. Se alkoikin olla jo liian kapea väylä traktorille. Nyt rakennetaan kulkuväylätkin uusiksi osittain eri paikkoihin.

Kun tämä piha alkaa olla valmiina, on aika alkaa tehdä remonttia sisällä. Onpa muuten valtavan ihanaa joutua tekemään remonttia talviaikaan! Vähän pelottaa, miten tässä oikein käy. Täytyy varmaan laittaa keittiöön vesi ja viemäröinti aivan ensiksi, sillä se on helpoimmin toteutettavissa. Sitten ei niin paha olekaan, kun talven tekee kylpyhuonetta valmiiksi.

Saippuaa

Syksyn puhteisiin kuuluu myös saippuan valmistaminen. Viime vuonna tein sen 8

kahdeksan kiloa saippuaa ja nyt oli sama urakka vuorossa. Määrä kuulostaa valtavalta, mutta ei se valmiina näytä yhtään niin suurelta määrältä. Kutakin lajia tulee pari kiloa, joka on noin 14 saippuaa. Äijäsaippuaa tulee eniten, sillä siihen tulee lisäksi kylpyturvetta. Teen yleensä kilon erän, johon tulee siis rasvoina se kilo, mutta valmista saippuaa tulee enemmän, sillä lipeä ja vesi tuovat myös lisää massaa.

Perusreseptiksi olen päätynyt seuraavaan:

600 g peurantalia

400 g oliiviöljyä

127 g lipeärakeita

380 g vettä

Eri saippuoihin tulee sitten omat lisänsä. Äijäsaippuaan turvetta ja tervaa, Pioniunelmaan hivenen vaaleanpunaista ja pionintuoksua, Merenhenkäykseen kuolleenmeren suolaa ja rosmariinia ja Juhannusmuistoon koivunlehtihaudetta ja ruusua.

Pidän valmiit saippuat avonaisissa laatikoissa, jotta ylimääräinen kosteus pääsee haihtumaan ja saippuan kypsyminen tapahtuu. Syksyn saippuat valmistuvat juuri sopivasti jouluksi, mutta ovat käyttökelpoisia ainakin pari vuotta siitä eteenpäin.

Sopivan kysyttelyn jälkeen pakkaan saippuat. Tänä vuonna päädyin valmispakkauksiin, joiden ikkunasta näkee saippuan. Taakse tulee tuoteseloste. Sen jälkeen saippuat ovatkin valmiina myyntiin, joka minulla on siis hyvin pienimuotoista, ehkä pari joulumyyjäistä.

Seuraavaksi olen myymässä saippuaa 26.11. Marrasmarkkinoilla Euran työväentalolla Onnelassa. Tervetuloa ostoksille!

Syksystä talveen

Kivimäessä vietettiin lokakuussa työntäyteistä sadonkorjuuta. Sopivan leuto keli mahdollisti pitkän rypäleiden mehustuksen. Myös boysen-marjaa tuli reilusti talteen. Enemmänkin olisi tullut, mutta säätila vaihtui kylmäksi, eivätkä raakileet enää kypsyneet. Omenat soseutettiin purkkeihin, samoin päärynät. Kuivuri hurisi monena päivänä, eivätkä lampaatkaan jää ilman talviherkkujaan. Ja vielä aivan viime hetkillä viimeiset perunat kaivettiin maasta, eikä hetkeäkään liian myöhään.

Kasvimaalla olisi ollut vielä kaikenlaista tekemistä, mutta nyt ei oikein enää tiedä, mitä tuolle tekisi. Lampaat ovat ihmetelleet, mihin kaikki syötävä hävisi. Tänään sentään löysimme pieniä kitkeriä omenia tuottavasta puusta monta jäätynyttä omenaa, jotka hetken pureskelun jälkeen olivat nieltävissä. 

Sunnuntaina myimme neljä kanaa Marialle, jolle aiemmin myimme vuohemme. Kanat jäivät vain yhdeksi yöksi pieneen häkkiin, sillä koko porukka on muuttamassa Saarijärvelle. Oli ihan mukava käydä vielä kerran katsomassa tuttuja.

Vanhat tutut katselivat taas ihmeissään, mitä nyt on meneillään. Yleensä, kun olemme käyneet, isäntäväki ei ole ollut paikalla. Isäntä opasti kukon teurastuksessa ja minä seurustelin vuohien kanssa. Oli mukavaa, kun sai vielä silitellä näitä mussukoita. Eipä tullut Tuuli kuitenkaan enää syliin.

Käpykin on jo vanha, mutta vielä ihan voimissaan. Kaikenlaisia vanhuudenvaivoja sille on jo tullut, joten pitkää ikää ei voi sille enää luvata.

Frida oli varmaan eniten ihmeissään. Meillä se oli aina äitinsä pomottama ja vähän arka. Täällä se on päässyt itse pomottamaan muita ja sen myötä saanut lisää rohkeutta ja itseluottamusta. Mutta varmaan suurin pelko sillä olisi joutua takaisin meille, vaikka eihän se tiedä, ettei emo enää meillä ole.

Muuten aika on mennyt pitkälti mökillä. Saimme siellä tänä vuonna paljon vanhoja rästitöitä tehtyä. Samalla olemme kovasti odottaneet sitä pihankaivuuremonttia, jonka tilasimme viime vuoden kesällä. Eipä ole vieläkään kuulunut, mutta nyt alkaisi olla jo kiire, sillä ilmeisesti viemäriputkessa on vuoto (onneksi meillä ei ole vesivessaa), joka pitäisi korjata mahdollisimman pian. Ja pitäisi tietysti olla paikka johon uuden viemärin vetää. Eli suuri remontti on tulossa, kunhan pääsee alkamaan.

Nahkatöitä

Pari vuotta sitten Isäntä innostui nahkatöistä. Nyt hän on jo tehnyt muutaman lompakon ja kännykkäkotelon. Nahkaa on löytynyt lähinnä vanhoista nahkatakeista ja saapikkaista.

Korttikotelo on tehty vanhoista saapikkaiden varsista, joissa nahka oli sopivan paksua, mutta vielä pehmeää.

Ensimmäinen kännykkäkotelo oli ruskeaa ohutta nahkaa kirpputorilta löytyneestä nahkahameestä. Nahka ei ollut kovin kestävää ohuutensa vuoksi. Tämänkertainen kännykkäkotelo on myös saapikkaanvarresta.

Edellisessä kotelossa oli tasku korteille, mutta tähän Isäntä ei halunnut, sillä kortit naarmuttavat aina kännykän pintaa, tai suojalasia.

Välillä kuuluu melkoinen pauke keittiössä, kun Isäntä hakkaa reikiä nahkaan. Ehkä olisi hyvä saada pian se yläkerran huone käyttöön, jotta kaiken pikkuvärkkäämisen saisi sinne. Vai loppuukohan tila pian sielläkin? :)

Yläkerran olonurkkaus

Sohvakalusto, joka oli uudessa käsityökamarissa, päätyi nyt yläkerran aulaan. Täällä oli ennen toinen kalusto, mutta se siirrettiin trenkitupaan odottamaan uusia sijoituspaikkoja. Nyt kirjoihinkin pääsee käsiksi. Ne pitäisi kaikki katsoa läpi ja karsia turhat ja tarpeettomat pois. Aika hienojakin löytöjä tuolla on, kuten vaikka Kotilieden vuosikertoja sadan vuoden takaa. 

Hups, pöytä unohtui siirtää keskemmälle.

Varsinaiseksi lukunurkkaukseksi tämä paikka ei käy vielä, sillä huone on todella hämärä päivälläkin tummine pintoineen. Ikkuna taas on niin pieni, ettei siitä riitä valoa. Mutta jospa jossain vaiheessa voisimme jo vetää uudet sähköt tänne ja saada sen myötä valoa lisää. Jonkinlainen tunnelmallisuus olisi kuitenkin kiva säilyttää.

Sotkuista käsityökamaria

Vinttikomeron siivouksen lomassa ehdimme vaihdella vähän huonekalujen paikkoja. Entisestä neidonkamarista tuli käsityökamari, joka olisi tarkoitus saada jossain vaiheessa käyttöön. Nyt siellä on vielä paljon järjesteltävää. Siirsimme sinne vähän lisää säilytyspaikkoja, sillä sitä siellä todella tarvitaan. Olisi hienoa, jos keittiöstä ja salista saisi mahdollisimman paljon pois tavaraa tänne piiloon.

Huoneessa on vielä laatikkokaupalla meidän kirjojamme, jotka eivät ole vielä sopineet mihinkään hyllyyn. Kaappien ovet ovat vielä maalaamatta. Pöytää voi siirtää keskemmälle lattiaa käyttämisen helpottamiseksi, mutta muuten se voi olla syvennyksessä. Olisin laittanut lipaston tuonne kaapiston alle, mutta se on aivan pikkuisen liian korkea mahtuakseen. Jaloissa on kyllä lyhennysvaraa, joten saattaa olla, että järjestys tuolla muuttuu vielä jonkin verran. 

Keskelle huonetta on tulossa pöytä, kunhan sille vapautuu tarpeeksi tilaa. Myös ikkunan eteen mahtuu vielä pienempi pöytä työskentelyä varten. 

Säilytystilaa tuli lisää myös nurkkaan, sillä laitoimme tuon vanhan kaapin siihen. Se oli tarkalleen mitoitettu, eikä milliäkään jäänyt väliin tilaa. Kaappi ja lipasto ovat vielä tyhjiä, mutta eivät varmaan pitkään, kunhan pääsemme taas tekemään tuonne jotain.

Tällä erää onkin pulaa vain ajasta, kaikki muu olisi valmiina odottamassa järjestelyä. Toisaalta nämä työt eivät karkaa täältä mihinkään, vaikka välillä tekeekin jotain muuta.