Kaikkea hyvää

Kaikkea hyvää

tiistai 8. toukokuuta 2018

Nii pal kukkii

Tämä yhtäkkinen lämpöaalto sai kevätkukat hurjaan vauhtiin kukinnassaan. Kävimme Vihtorin kanssa katsomassa, mitä kaikkea olikaan tapahtunut sitten viime näkymän.


Scillat ovat levinneet oikein mukavasti puutarhapuolelle. Kulkuväylät ovat nyt kauniin sinisiä kaukaa katsottuna.


Syksyllä istutettu kuusama osui suoraan kevättähtien viereen. 


Tulppaanit ovat vielä hetken nupussa, mutta näin lämpimällä avautuvat varmaan aivan kohta.


Kirsikkakujan narsissit kukkivat jo. Nämä ovat niitä, jotka asuivat aiemmin kasvihuoneen käytävällä.


Valkovuokot ovat avautuneet kaikkialla. 


Valkotäpläimikät kukkivat ensimmäistä kevättään varjopenkissä.


Ystävältäni saadut sinivuokot kukkivat kauniina mättäänä myös varjopenkissä.


Kasvihuoneen narsissit ovat jo loppusuoralla, eivätkä tulppaanitkaan ole aivan tuoreita enää.


Mutta sinne eksynyt terttuselja on kukassa. Tämä pitää varmaan hävittää kukinnan jälkeen kokonaan, sillä se yrittää vallata alaa rypäleiltä.


Voikukat kukkivat niin kauniisti kasvihuoneessa, etten ihan vielä raaski niitä kitkeä pois. Mutta kukinnan lakastuttua nämäkin saavat häädön.


Tämä ihmeellinen lämpöaalto on niin tehokas, että lehdetkin putkahtavat puihin ihan silmissä. 

maanantai 7. toukokuuta 2018

Tämän kesän navettatyöt

Vihdoin on tullut aika siirtyä navetan huonomman päädyn kimppuun. Tämä pääty on korjattava ennen kattoremonttia, joka on myös melkoisen kiireellinen. Kiireellisyydestä huolimatta katto tehdään aikaisintaan vuoden päästä, sillä siihen ei ole vielä budjetoitu (lue: ei ole rahaa).


Päädyn seinä on pullistunut ulos lannan vuoksi, jota on kymmeniä kuutioita tässä tilassa. Osa on jo kaivettu pois, mutta vielä riittää kaivamista ja talikointia moneksi kerraksi. 


Päällimmäisenä on tiukka junttaantunut lantalaatta, mutta sen alla on helpommin työstettävää olkisilppua. Alimpana on jotain hevostallin aikaista lantaturvetta. Korkeutta lannalla on yli metri tässäkin tilassa.


Lanta kärrätään pellolle lannoitteeksi. Onneksi se on jo niin palanutta, ettei työssä ole hajuhaittoja. Tähän mennessä lantaa on tuossa varjon rajalla asti, eikä ole pelkoa, ettei koko peltoa saisi lannoitettua.


Toinen projekti on operaatio kuttula. Siihen kuuluu siisti lypsyasema, jonne kanoilla ei ole pääsyä kakkimaan. Eteinen siivotaan vielä perusteellisesti painepesurilla kaikesta vanhasta ja kalkitaan seinät.


Lypsyasema on suoraan kuttulan ovenpielessä. Sinisen oven takana sijaitseva kuttula tyhjennetään myös lannasta ja sinne rakennetaan uusi seinä, joka pitää tilan lämpimämpänä talvella. Tilaan tehdään myös aidatut kulkuväylät ihmisille.


Isäntä suunnittelee ja valmistaa myös käsikäyttöisen lypsykoneen, joka helpottaa hieman lypsyä. Sormet ovat aika kovilla siinä vaiheessa, kun maitoa tulee paljon. Tällä hetkellä ei vielä sitä pelkoa ole, mutta poikimisen jälkeiseen maidontuotantoon lypsypumppu on ihan hyvä apu.

tiistai 1. toukokuuta 2018

Kevättöitä

Vapaapäivien aikana ehdin hieman puutarhaankin. Välillä satoi ja välillä paistoi, mutta onnistuin säilymään pääosin kuivana. Suuntasin kulkuni aluksi varjolevähtämöön.


Haravoinnin jälkeen siirsin kukka-astiat portin ulkopuolelle. Sisäpuolelle laitan vielä verhot jossain vaiheessa, että tästä tulee enemmän sellainen soppi. Vasemmalta puuttuu vielä yksi pystytolppa ja yläkoriste. Maalaan myös pystytolpat mustiksi.


Syksyllä istutetuista kärhöistä ei vielä tiedä, miten selvisivät. Kahdesta ei näy maan pinnalla jälkeäkään, mutta voivat ne vielä versota uudelleen.


Ehdin jopa hetken istumaan vanhalla hetekalla. Näin lehdettömänä aikana täältä näkee talolle hyvin. Näkymässä kiinnittää huomion myös kahden suuren puun liian läheinen yhdessäolo. Oikealla puolella oleva vaahtera lähtee tuosta lähivuosina, mutta ei tuo koivukaan enää välttämättä ole kovin terve tyvestään.


Varjolevähtämö on tosiaan varjoinen paikka, mutta paviljonkitasanne on aurinkoinen. Kummassakaan paikassa ei kesän mittaan jouda pitkään oleilemaan, mutta hetkittäiset istumisetkin ovat mukavia.


Seuraavaksi suuntasin etupihalle, jossa on myös paljon haravoimista. Ensimmäiseksi päätin puhdistaa syreenimajan käytävineen.


Hain kalusteet suulista ja vein paikoilleen. Paikka ei ole vielä kovin houkuttelevan näköinen, mutta kunhan lehdet puhkeavat syreeneihin, tilanne muuttuu.


Aittapihan haravoinnin jälkeen polkukin erottui taas ympäristöstään. Täällä pitää vielä mennä raivaussahan kanssa, sillä kaikkialta yrittää puskea maasta vielä tuota angervoa, jonka peitossa piha oli muuttaessamme. Särkyneetsydämet pääsevät tuon kiven juureen kasvamaan, kunhan sää sen sallii.


Uusi projekti tulee olemaan saunan nurkalla, jonne tulee ulkokylpypaikka. Amme on jo valmiina, mutta kaikki muu puuttuu vielä. Lämpimän veden saa saunalta tähän helposti. Multaisen puutarhapäivän jälkeen voi sitten ison kiven takana pestä itsensä siihen kuntoon, että kehtaa taas siirtyä sisätiloihin.


Hauskaa vappua sinulle! Lähdenkin tästä kohta töihin. :)

maanantai 30. huhtikuuta 2018

Vappukukkia

Arvelin, että kevät on jo niin pitkällä, että kukat voi laittaa ulos. Varmuudeksi laitoin osan näihin suojaisempiin lasikoppeihin, ettei kylmä kävisi liian kovasti kimppuun. Laakeassa astiassa neilikat ja orvokit ovat toistaiseksi vielä ruukuissaan.


Kevättöitä olisi varmaan kiireempiäkin tehtävänä, mutta ensimmäisten orvokkien laitto on paljon hauskempaa. Ja onhan mukava haravoida, kun on jotain kaunista katseltavaa.


Isossa padassa ruusut näyttivät vähän siltä, että saattaisivat olla jopa elossa (toiveajattelua), joten jätin ne vielä paikalleen. 


Kaikkialla kukat eivät ehkä pääse ihan oikeuksiinsa, sillä pihalla on vielä kaikenlaista purkujätettä salista. Tuo patteri on muuten aivan käsittämättömän painava.


Tuija selvisi viime talvesta hyvin ruukussaan. Sen juurelle riittääkin pitkäksi aikaa pelkät orvokit.



Tämä ruukku saa jotain korkeampaa kasvia vielä orvokkien seuraksi, mutta vielä ei ole oikea aika.


Pihatuvan edustan matalin ruukku on aika vaisun näköinen pelkillä orvokeilla, mutta kevään edetessä tähänkin löytyy muuta koristetta.


Messuilta ostamani särkyneetsydämet alkoivat jo kukkia. Ilahduttakoot nyt kasvihuoneessa siihen asti, että pääsevät lopulliseen paikkaansa kasvamaan.

sunnuntai 29. huhtikuuta 2018

Oven paikan vaihtaminen

Kaikkia seiniä ei voinut levyttää ennen oven siirtämistä alkuperäiselle paikalleen. Niinpä oli tehtävä se työ ennen jatkamista.


Karmi oli onneksi kiinnitetty nauloin ja metallilevyin, joten sen irrottaminen oli kohtuullisen helppoa. Joskus karmit on naulattu pitkillä nauloilla, jolloin niiden irrottaminen on todella hankalaa.


Kynnyksen alla oli taas sitä itseänsä, joten jouduimme puhdistushommiin.


Seuraavaksi irrotimme irtohirret vanhan oven paikalta. Näitä ei ollut tapitettu, vaan naulattu, joten irrotus sujui ihan joutuisasti.


Hetken aikaa näytti oikein avaralta tupakeittiöltä, mutta se oli vain sen hetken. 


Ennen oven uudelleen kiinnittämistä irrotimme keittiön lattian reunalankun, poistimme haisevat eristeet ja putsasimme kissojen jätökset lankkujen päistä. Samalla irrotimme ruostuneen lämmitysvesiputken lattian alta.


Asensimme oven alkuperäisempään paikkaan ja ihastelimme sitä.


Ovi tuntui heti olevan siinä, missä sen pitääkin olla. Vaikutelma vanhasta talosta vahvistui heti. Otin kuvan kirjaston oviaukolta.


Kaikki ovet ja ikkunat eivät ole aivan linjassa, mutta ihan tarpeeksi antaakseen sen kuvan, että talo jatkuu pitkälle, kun astuu kuistilta keittiöön. 


Aukko suljetaan nyt samoin kuin kirjaston seinäkin. Hirrenpätkiä emme laita takaisin, vaan teemme pystykoolaukset ja laudoituksen, jonka päälle laitamme huokolevyn. 

Minskille suuret kiitokset taas remonttiavusta! :)

lauantai 28. huhtikuuta 2018

Salin seiniä

Sali  purkutyöt  valmistuivat, mutta vielä oli kaikenlaista tasoittamista ennen uutta levytystä. Oviaukkokin piti muuttaa vielä lopulliseen kokoonsa ja muotoonsa.


Nyt se on oikeampi kooltaan ja kohdaltaan. Kun keittiön ovi muutetaan takaisin vanhaan paikkaansa, valo pääsee kulkemaan ulko-ovelta toiseen päätyyn.


Purkutöiden jälkeen paljastui salin ja eteisen välinen vanha oviaukko. Arvelinkin, että nykyinen ovi ei ole alkuperäinen. Tuossa on siis ollut pariovet. Tällä kertaa emme lähde etsimään alkuperäisen tyylisiä pariovia, vaan tyydymme nykyiseen ratkaisuun. 


Seiniä piti höylätä ja hioa, että huokolevyt sai kiinnitettyä murtumatta. Silti aaltoilua jäi vielä aivan tarpeeksi, jotta seinät näyttävät vanhan talon seiniltä. 


Katto on pesty, mutta maalaamme sen silti, sillä kaikki jäljet eivät lähteneet pelkällä pesulla. 


Kun kolme seinää on levytetty, siirrämme keittiön oven vanhalle paikalleen, jotta neljäskin seinä on valmiina levytettäväksi. Sen jälkeen on vuorossa katon maalaus, muuriseinän tasoittaminen ja seinien paperointi ja tapetointi. Lattian joutuu maalaamaan kahdessa erässä huonekalujen vuoksi, joten muutama viikko menee maalin kuivatukseen ennen toisen puolen maalausta. Tavoite on saada sali valmiiksi elokuuksi.

keskiviikko 25. huhtikuuta 2018

Remonttiviikko

Tällä viikolla Isännällä on lomaviikko, jonka johdosta salissa alkoi vihdoin tapahtua jotain. Tosin mitään valmista ei ole vielä näkyvissä, sillä purkutyötä on vielä paljon jäljellä. Ensimmäiset päivät menivät putkien ja pattereiden poistoon, jotta edes pääsi käsiksi seiniin. Huomenna minullakin alkaa muutaman päivän vapaa, joten pääsen mukaan remontointiin.


Seinähirret eivät ole täälläkään kovin kauniita, sillä niitä on muokkailtu aikojen saatossa. Mutta olemme muutenkin jo päättäneet levyttää seinät huokolevyillä ja tapetoida, joten on ollut vain hienoa huomata hirsien olevan vanhoja ja hyväkuntoisia.


Katto saattaa tulla tarpeeksi hyvään kuntoon pelkällä pesulla. Ainoastaan tuossa putken kohdalla on jotain jälkiä, mutta ne saattavat pesun myötä hävitä näkyvistä. Katto on maalattu viimeksi jollain lateksilla, mutta pinta on ehjä ja kohtuullisen siisti, joten saatamme säästyä isolta työltä, jos sitä ei tarvitse raaputtaa ja maalata uudelleen. 


Huonoa hirttä ei ole löytynyt edes ikkunan alta. Tämä on tietysti erittäin hyvä uutinen, sillä säästymme tässäkin huoneessa hirsien vaihdolta.


Muutamalla seinällä oli vielä vanhaa tapettia jäljellä 40-luvun remontin ajoilta.


Tietysti säästämme tapetista hyvän kokoisen palasen muistoksi talon vaiheista.


Tapetin ja pinkopahvin alla on vielä jäljellä ensimmäistä seinäpinnoitetta eli sanomalehteä vanhalla präntillä. Näiden ajoitus on vaikea, sillä yhdessäkään pienessä palasessa ei ole vuosilukua nähtävissä. Nämä saavat jäädä olemaan tulevillekin remontoijille katsottaviksi.