Lämmintä talvea

Kaiken sadonkorjuun keskellä keräämme edelleen polttopuuta. Kaadetusta vaahterasta ei vielä tulevalle talvelle saa hyvää lämpöä, joten sitä pitää hankkia muualta. 

Laatikkopinot kasvavat mukavasti kuivurissa, mutta vielä tuolla on tilaa muutamalle pinolle.

Myös tien toisella puolella olevassa puuvajassa on vielä vajetta, vaikka sielläkin on jo hyviä laatikollisia talven lämpöä.

Lampaiden kesäsiirtolassa (jossa lampaat eivät viihdy) on vielä hyviä kasoja puuta, joka vaatii katkomista ja varastoimista. Nämä ovat sellaista rutikuivaa tavaraa, joka sopii lämmityksen aloittamiseen todella hyvin. 

Huono uutinen: Oikea äänihuuleni ei ole lähtenyt paranemaan, vaan jää halvaantuneeksi.

Hyvä uutinen: Sain suoritettua pianon perusopintojen kolmannen tutkinnon.

Sadepäivän vinttipenkominen

Olemme asuneet tässä talossa jo kahdeksan vuotta, mutta edelleen meillä on paljon nurkkia, joita ei ole käyty läpi. Komerokäytävän suurin komero oli katsottu vain silmämääräisesti, mutta ei sen paremmin. Nyt päätimme ottaa toisen laidan tarkasteluun. Siirsimme yhden pöydän pois tieltä, jotta penkominen onnistuu paremmin. Meillä on suunnitelmana saada tästä tilasta virallinen ullakkokomero, jossa on omia kausitarvikkeitamme, eikä enää edellisten asukkaiden vuosikymmenten kokoelmia. 

Penkomisen ja järjestelyn jälkeen tähän jäi enää yksi laatikko, jossa on säkkikankaita. Tämä laatikko siirtyy myöhemmin muiden kankaiden seuraksi. Jakkaralla on lamppu ja iso olkipukki. Olkipukki jää tähän komeroon joulukoristeiden joukkoon. Jäljelle jäi vielä muutama vaatepussi ja iso laatikko, jossa on superloninpalasia. Tämä lähtee kaatopaikalle, kun saamme kuorman täyteen. Poistimme tästä jo laatikon, joka oli täynnä edellisen asukkaan sukulaisten rikkinäisiä vaatteita, ison kasan tyhjiä pahvilaatikoita, rikkinäisiä verhoja ja huopikkaat. Otin yhden ison pärekopan alakertaan tutkittavaksi. Siinä sentään oli paljon ehjiäkin vaatteita ja käsitöitä jostain 50-luvulta.

Toisen puolen tavaroitakin ehdimme jo katsoa jonkin verran. Yhden matkalaukun siirsin käsityökamariin katsottavaksi. Siinä oli kankaita ja tilkkuja. Vihreässä korissa on vanhoja pakkauksia ja rasioita, säkissä nahanpaloja ja lampaantaljan paloja. Alla on pari isoa pärekoppaa täynnä tekstiilejä. Lajiteltavaa on siis vielä joksikin aikaa, mutta nyt sentään tiedämme, mitä omistamme tässä tilassa. Valitettavasti suurin osa on ihan kaatopaikkatavaraa, sillä muistotarkoituksessa säilötyt rikkinäiset tavarat ja vaatteet eivät meille aiheuta muita tunnereaktioita kuin uteliaisuutta ja harmitusta. Näitä on ihan hauska katsoa, mutta jätettä ne ovat siitä huolimatta.

Tuon komeron takaseinällä on ovi, joka johtaa uuteen komeroon. Täällä on kaikkea ikivanhaa tavaraa, joita saatamme säästää nostalgiasyistä. On vanhoja radioita, pottia, seinäpuhelimia, mankeleita sun muita tuikitarpeellisia tarvekaluja. Ajattelimme kuitenkin säästää näitä vanhimpia museotarvikkeita, vaikka emme niitä laittaisi mihinkään näytille. Saavat jäädä seuraavienkin omistajien ihmeteltäväksi. Mutta täytyyhän tämäkin tila siivota ja järjestellä kunnolla. Olkoon tämä sen jälkeen museokomero, jonne voi tuoda muitakin talon ikivanhoja tavaroita kauniisti säilöön. Olisi tietysti hienoa saada joku tila omalle museolle, mutta sitä ennen tavarat voivat olla siististi säilöttyinä tässä peräkomerossa.

Jospa tulevan syksyn aikana saisi nämä tilat järjesteltyä ja siivottua. Sen jälkeen saamme yläkerran siihen kuntoon, ettei jatkuvasti tarvitse siirrellä tavaroita tilasta toiseen, vaan kaikelle alkaa löytyä oma paikkansa. Sen jälkeen voisikin alkaa tutkia, mitä kaikkea on vielä jäljellä paperikomerossa, jonne siirsimme kaikki talon edellisten asukkaiden paperitavarat. Perällä on ainakin vanhojen lehtien vuosikertoja, kirjeitä ja muita dokumentteja.

Kasvihuoneelta

Kasvihuoneella on vähän tehty taas siivousta. Muutama uusi (vanha) matto on tuotu rikkaruohoesteeksi. Aika pian tuollainen vanha räsymatto maatuu, mutta hoitaa tehtäväänsä hyvin oman aikansa. Yhdellä sivulla on pitkä pätkä tyhjää tilaa. 

Aiemmin tässä oli valtavat kasat kaikkea puuta, styroxia ja roskaa. Nyt tälle alueellekin voisi istuttaa jotain.

Katonrajasta minua seurasi tämä pieni pörhiläinen. Sateisena päivänä molemmat kissat viettävät tässä viidakossa paljon aikaa.

Boysenit jäivät niskani vuoksi leikkaamatta, enkä uskonut muutenkaan satoa tulevan, koska kasvihuone on ollut rikki koko talven. Mutta kyllä vaan on satoa odotettavissa. Boysenin kukka on kaunis vaaleanpunainen.

Kukkien lisäksi löytyy jo paljon erivärisiä marjoja. Jotkut jo osoittavat tummenemisen merkkejä, kun osa on vielä aivan vihreää. Satokausi on onneksi aika pitkä, ettei kaikkea tarvitse saada säilöön kertapoimimisella.

Rypäleissäkin alkaa olla jo mukavasti väriä. Eivät nämä kuitenkaan kypsy ennen syyskuuta. Sitten tuleekin kiireinen aika, kun sato kypsyy niin samanaikaisesti. Yleensä olemme saaneet parikymmentä täyttä ämpärillistä rypäleitä.

Viisi vuotta sitten sain pienen aprikoosipuun, joka on kukkinut kauniisti joka kevät. Yhtään hedelmää ei ole koskaan tullut. Nyt puu on ryöpsähtänyt valtavan kokoiseksi reuhakkeeksi. Viime vuonna mietin jo, että varmaan pitää poistaa koko puu, koska se ei tee muuta kuin oksia ja lehtiä.

Puu jäi kuitenkin olemaan paikoillaan. Nyt se lopulta teki hedelmiä, joten kaatosuunnitelma kaatui siihen. Ei sato mikään valtaisa ole, mutta muutama yksilö on kypsymässä. Onpa mielenkiintoista seurata, millaisia nämä aprikoosit ovat kypsyttyään maultaan!

Aittapihan siivousta

Kun vihdoin on aikaa vaikkapa siistiä joku kukkapenkki, voisi ajatella, että sen tekisi eniten näkyvillä olevaan istutusalueeseen. Mutta nyt on kyse Emännästä, joka ei aina osaa katsoa asiaa tuolta kantilta, vaan menee monesti sieltä, mistä aita on matalin. Niin tai siis tietysti korkein, sillä aittapihalle ei enää näe syreeniaidan yli.

Ensin kannoin uudet rähjäiset matot polulle, jotta pihalla voisi tehdä jotain. Rikkaruohot olivat kasvaneet niin valtaviksi, ettei niiden joukossa pystynyt oleilemaan. Kitkennän seurauksena jäi monta aivan tyhjää paikkaa, vaikka en ainakaan tietoisesti kitkenyt mitään koristekasveja. Niinpä päätin siirtää muualta kasvustoja. Lähinnä aittaa olevaan alueeseen kävin kaivamassa lisää kurjenpolvia ja jalopähkämöä sieltä hävitettävästä alueesta.

Valkoinen särkynytsydän oli jo vähän vahvistunut, eikä syysleimukaan näyttänyt huonolta. Pieni kolmio tuohon vielä jäi, johon voisi jotain pikkukukkaa miettiä, mutta suikeroalpikin saa siinä olla.

Kivestä eteenpäin näytti oikein hyvältä. Kilpiangervo voi hyvin paikassaan, samoin särkynytsydän ja poimulehti. Kiven edessä on muutama esikko, mutta eivät näy kuvassa. Punainen väriminttu on vähän jo levinnytkin, mutta ei se täällä haittaa, sillä vielä se pysyy sallituissa rajoissa. Sen takana on vielä lehtosinilatvaa sinisenä ja valkoisena.

Tyhjimmältä näytti lähinnä syreeniaitaa. Ruusut eivät tästä paikasta selvästikään pidä, joten niitä on turha enää yrittää. Hain arovuokkoa, valkotäpläimikkää ja varjohiippaa tilalle. Nuo imikät ja hiipat kasvoivatkin ennen aivan väärässä paikassa, joka alunperin oli ihan hyvä paikka, mutta silloinen varjopenkki muuttui paahteiseksi, kun vaahteroita kaadettiin edellisen kerran. Nyt paikka on niille ihan hyvä. Reunassa on mukavasti levinnyttä maksaruohoa.

Istuskelin hetken aitan portailla ja katselin laajaa vihreyttä. Suomi 100 v. -tammikin on kasvanut jo pienestä ruikulasta pienen puun mittoihin. Oikealle jäävä alue on vielä mietinnässä, miten tämän saisi siistiksi ja helppohoitoiseksi. Nurmi ei ihan näin varjossa kasva, joten sitä tänne ei tarvita. Olisi myös kiva saada tänne helppohoitoiset käytävät, jotka eivät heti alkaisi työntää rikkaruohoa.

Muuten tämä on niin kiva piilopiha, jossa on mukava käydä itsekseen katselemassa. Nyt ehkä voi jo jonkun vieraankin päästää katselemaan, kun kukkapenkissä kasvaa muutakin kuin nokkosta, pujoa ja putkea.

Heinäperjantai

Mukavia poutapäivä osui juuri sopivasti kahden heinäpäivän väliin. Eilen tuli muutama pisara vettä, mutta ei se oikein sateeksi riittänyt. Niinpä heinät kuivuivat todella hyvin seipäillä. Vielä seipäille laittaessa oli osa hivenen kosteaa, mutta kosteat kohdat laitettiin päällimmäisiksi. Kaikki oli kuivaa ja hyvälaatuista. Ei varmaan koskaan ole onnistunut heinä näin hyvin kuin tänä vuonna.

Talkooväkeä emme saaneet kovin runsaasti, mutta kaksi innokasta ihmistä ilmoittautui meidän lisäksemme. Työnjako saatiin suoritettua niin, että Isäntä kuskasi heinää pellolta pois, auttoi heinän siirtämisessä ylisille ja auttoi myös alhaalla pellolla. Tauno oli tuttuun tapaan ylisillä pakkaamassa heinää ja Ulla ja minä pakkasimme heinät kärryyn ja siirsimme heinäseipäät sivuun.

Aloitimme kahvilla ja voileivillä aamulla kymmeneltä ja siitä siirryimme heilumaan heinän kanssa. Joka tasatunnilla pidimme tauon ja joimme mehua ja välillä söimme jäätelöä.

Viimeisellä tauolla jo teimme pizzatilauksen, sillä näytti siltä että enää viimeiset kaksi kärryllistä oli jäljellä.

Pelto saatiin tyhjäksi vähän puoli kahden jälkeen. 59 seipäällistä oli kuljetettu ylös navetan ylisille. Sää pysyi koko ajan hyvänä, vaikka välillä joku tummempi pilvi osui näkökenttään. Pieni tuulenvire virkisti hyvin, eikä ollut liian kuumakaan.

Ylisillä on taas melkoinen kasa heinää, joka riittää hienosti kolmelle lampaalle kerppujen kera. On varmaan kesän suurin urakka tehty, kun eläinten ruoka on varastossa. Sen jälkeen voi ottaa vähän vapaammin ja keskittyä rikkaruohoihin ja marjanpoimintaan.

Nälkä olikin jo sopivasti, kun pääsimme syömään pizzaa. Eikä kukaan kuitenkaan jaksanut kokonaan syödä kerralla, mutta jäipä jokaiselle vielä iltapalallekin. Mukaan lähti vielä lihaa ja munia kiitokseksi.

On valtavan hienoa, että joka kerta olemme saaneet tarpeeksi talkoolaisia auttamaan. Neljä ihmistä saa paljon nopeammin tällaisen työn tehtyä kuin kaksi. 

Lampaiden kesäsiirtola

Kaikki alkoi siitä, kun Apupojan ja Isännän kanssa kuljimme useasti talolta trenkituvalle kirpputorivalmistelussa. Katselin aluetta, joka muodostaa kolmion tien, suulin ja puuvajan väliin. Harvennushakkuun jälkeen siihen oli alkanut kasvaa pihlajaa ja heinää. Miten hyvin tuo alue sopisi lampaiden kesälaitumeksi!

Katselimme netistä sähköpaimenten hintoja ja tulimme siihen tulokseen, että etsisimme omista varastoistamme aitatarvikkeita. Suulillakin oli muutama kerä vähän käytettyä verkkoa. Verkkoa löytyikin niin paljon, että se riitti juuri sopivasti suunnitellulle alueelle.

Heinien seipäille laiton jälkeen ryhdyimme työhön. Tien vierellä oli sopivasti monta mäntyä, joita pystyimme käyttämään aitatolppina. Suulille menevän tien varteen oli sopivasti jäänyt rankakasa, josta sai tehtyä paljon tolppia.

Seuraavana päivänä teimme laavun, jonne lampaat voisivat mennä sadetta pakoon. 

Yritimme jättää lampaat uuteen tarhaansa, mutta kohta ne olivat ulkopuolella. Paikkailimme muutamaa kohtaa, mutta sitten ne hoksasivat ison kiven, josta uskalsivat hypätä tielle. Totesimme, että olkoot vielä yhden yön vanhassa tarhassaan. Tekisimme vähän lisää korkeutta jokaisen kiven kohdalle.

Tänään saimme tarpeeksi korkean verkon kaikkiin mahdollisiin hyppypaikkoihin, eivätkä lampaat enää ole päässeet tarhastaan pois. Iso kivi on niiden lempipaikka, jossa mahtuu hyvin köllöttämään ja vahtimaan ympäristöä. Nyt toivomme, että ne osaavat nukkua uudessa paikassa, vaikka sitten kivellä, ellei laavu ala kiinnostaa enemmän.

Kesäpuuhia

Aivan yhtä varmasti kuin talvi yllättää suomalaiset, myös kesä yllättää meidät. Yhtäkkiä onkin valtava määrä työtä, joka pitäisi tehdä tämän ihanan kauniin ja lämpimän vuodenajan kuluessa.

Kuva on otettu ystäviemme jokirannasta.

Apupoika oli tulossa viikoksi, jonka aikana meillä oli tarkoitus laittaa taas kirpputori ja kahvila toimintaan. Sitä varten valmistelimme kaikenlaista myytävää kirppistavaroiden lisäksi. Valoimme kynttilöitä mehiläisvahasta ja kertaalleen käytetyistä kynttilöistä.

Vaahtera on jo pienentynyt valtavasti, mutta muutama halkaisematon pölkky on vielä tien vierustalla.

Viime sunnuntaina kirppis ja kahvila oli toiminnassa neljä tuntia. Myynnissä oli myös saippuoita, alusia ja huulirasvoja.

Ehdimme tehdä myyntiin myös mesiangervomehutiivistettä.

Tarjolla oli mesiangervokierrepullien lisäksi kahdenlaisia kuppikakkuja. Menekki oli kova.

Tänään laitoimme heinät seipäille. Jos nyt hyvä keli riittää muutaman päivän ajan, saamme ne pois jo perjantaina, jolloin ne ovat varmasti kuivuneet.

Nyt pitää mennä tekemään lammasaitausta, Isäntä sieltä jo huuteli avuksi.