Kaikkea hyvää

Kaikkea hyvää

lauantai 5. elokuuta 2023

Sadepäivän vinttipenkominen

Olemme asuneet tässä talossa jo kahdeksan vuotta, mutta edelleen meillä on paljon nurkkia, joita ei ole käyty läpi. Komerokäytävän suurin komero oli katsottu vain silmämääräisesti, mutta ei sen paremmin. Nyt päätimme ottaa toisen laidan tarkasteluun. Siirsimme yhden pöydän pois tieltä, jotta penkominen onnistuu paremmin. Meillä on suunnitelmana saada tästä tilasta virallinen ullakkokomero, jossa on omia kausitarvikkeitamme, eikä enää edellisten asukkaiden vuosikymmenten kokoelmia. 

Penkomisen ja järjestelyn jälkeen tähän jäi enää yksi laatikko, jossa on säkkikankaita. Tämä laatikko siirtyy myöhemmin muiden kankaiden seuraksi. Jakkaralla on lamppu ja iso olkipukki. Olkipukki jää tähän komeroon joulukoristeiden joukkoon. Jäljelle jäi vielä muutama vaatepussi ja iso laatikko, jossa on superloninpalasia. Tämä lähtee kaatopaikalle, kun saamme kuorman täyteen. Poistimme tästä jo laatikon, joka oli täynnä edellisen asukkaan sukulaisten rikkinäisiä vaatteita, ison kasan tyhjiä pahvilaatikoita, rikkinäisiä verhoja ja huopikkaat. Otin yhden ison pärekopan alakertaan tutkittavaksi. Siinä sentään oli paljon ehjiäkin vaatteita ja käsitöitä jostain 50-luvulta.


Toisen puolen tavaroitakin ehdimme jo katsoa jonkin verran. Yhden matkalaukun siirsin käsityökamariin katsottavaksi. Siinä oli kankaita ja tilkkuja. Vihreässä korissa on vanhoja pakkauksia ja rasioita, säkissä nahanpaloja ja lampaantaljan paloja. Alla on pari isoa pärekoppaa täynnä tekstiilejä. Lajiteltavaa on siis vielä joksikin aikaa, mutta nyt sentään tiedämme, mitä omistamme tässä tilassa. Valitettavasti suurin osa on ihan kaatopaikkatavaraa, sillä muistotarkoituksessa säilötyt rikkinäiset tavarat ja vaatteet eivät meille aiheuta muita tunnereaktioita kuin uteliaisuutta ja harmitusta. Näitä on ihan hauska katsoa, mutta jätettä ne ovat siitä huolimatta.


Tuon komeron takaseinällä on ovi, joka johtaa uuteen komeroon. Täällä on kaikkea ikivanhaa tavaraa, joita saatamme säästää nostalgiasyistä. On vanhoja radioita, pottia, seinäpuhelimia, mankeleita sun muita tuikitarpeellisia tarvekaluja. Ajattelimme kuitenkin säästää näitä vanhimpia museotarvikkeita, vaikka emme niitä laittaisi mihinkään näytille. Saavat jäädä seuraavienkin omistajien ihmeteltäväksi. Mutta täytyyhän tämäkin tila siivota ja järjestellä kunnolla. Olkoon tämä sen jälkeen museokomero, jonne voi tuoda muitakin talon ikivanhoja tavaroita kauniisti säilöön. Olisi tietysti hienoa saada joku tila omalle museolle, mutta sitä ennen tavarat voivat olla siististi säilöttyinä tässä peräkomerossa.


Jospa tulevan syksyn aikana saisi nämä tilat järjesteltyä ja siivottua. Sen jälkeen saamme yläkerran siihen kuntoon, ettei jatkuvasti tarvitse siirrellä tavaroita tilasta toiseen, vaan kaikelle alkaa löytyä oma paikkansa. Sen jälkeen voisikin alkaa tutkia, mitä kaikkea on vielä jäljellä paperikomerossa, jonne siirsimme kaikki talon edellisten asukkaiden paperitavarat. Perällä on ainakin vanhojen lehtien vuosikertoja, kirjeitä ja muita dokumentteja.

6 kommenttia:

  1. Heh, teiltä ei ihan pian tutkittava lopu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei lopu, ei. Välillä mietin, ettei yksi elämä riitä tähän taloon ja tilaan. :)

      Poista
  2. Ovatko 50-luvun vaatteet ja käsityöt hienoja? Paperitavaran tutkiminen on varmasti kiinnostavaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voisin esitellä löytyneitä vaatteita, kunhan saan ne pestyä. Vähän olen jo tutustunut vanhaan kirjeenvaihtoon sotien ajalta. :)

      Poista
  3. Huh, edelleen jaksan ihmetellä sitä tavaramäärää mikä tilalla on ollut kun sen hankitte. Voimia ja uteliaisuutta sen kaiken läpikäymiseen. Vanhoista vaatteista olisikin kiva nähdä kuvia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Emme mekään silloin tajunneet, että tavaraa on oikeasti näin mahdottoman paljon. Voisin ehkä varovasti sanoa, että olemme sen suhteen loppusuoralla, siis selvittämisen, ei vielä hävittämisen. :)

      Poista