Yläkerran raivausta

Maaliskuussa lahjoitimme pois paljon huonekaluja, yli kymmenen laatikollista kankaita ja tilkkuja, veimme monta säkillistä roskaa, mutta silti tilanne näytti todella huonolta. Lohdutti sentään, että saimme tuon sinisen tapetin näkymään, vaikka edessä oli vielä tavaravuori. Apupoika oli taas viikonlopun vieraanamme, ja saimme raivattua lisää yläkertaa. Maaliskuussa saimme takaseinän näkymään, mutta tällä kertaa pääsimme lopulta aivan seinään asti. 

Lahjoitimme taas muutaman huonekalun omista entisistämme, keräsimme neljä säkillistä roskaa, siirsimme alas muutaman lahjoitukseen kelpaavan laatikollisen kankaita ja jopa alkoi näyttää paremmalta. Saimme lattian siivottua huoneen perältä, laitoimme vanhan jugend-sohvan osiinsa odottamaan mahdollista tulevaisuuden korjausta, käänsimme kangaspuut ja siirsimme ne seinustalle ja tilaa oli yllättäen oikein hyvin. Nyt saimme jo pienen nurkan vapaaksi ja siirsimme sinne vierassängyn.

 

Kangaspuut ovat nyt oikeastaan käyttökunnossa, kunhan vähän vielä siirtelee ylimääräisiä tavaroita pois välittömästä läheisyydestä. Lointa on vielä monta metriä jäljellä, eivätkä kuteetkaan lopu aivan heti kesken. Nyt puissa on kaitaliinan levyinen loimi ja monta poppanaakin jo kudottuna. Jatkan siis siitä loimen loppuun.

Tilanne on vieläkin todella hirveä. Hylly on täynnä kaikenlaista käsityötavaraa, jotka pitäisi vielä inventoida ja päättää niiden kohtalosta. Haluaisimme nämä kaikki pois tästä, jotta tilalle saisi sen kauniin valkoisen sängyn toisesta kamarista. Varmaan jokin säilytyskalustekin olisi hyvä vierashuoneessa olla.

Pönttöuunin edusta on täynnä poltettavia pahveja ja muuta palavaa roskaa. Portaiden edusta on vielä tukittuna  tavaralla, jolle ei ole toistaiseksi vielä lopullista paikkaa.

Yläkerrassa riittää tekemistä vielä pitkäksi aikaa, mutta joka kerta tulee vähän valmiimpaa. Ehkä ensi raivauskerralla huone voi olla jo taas valmiimpi.

Loput listat

Nyt kirjaston ovi- ja ikkunalistat ovat lakattuina paikoillaan. Kyllä ne vielä  näyttävät vähän vaaleilta, mutta jo vuoden päästä ovat jo sopivasti tummuneet. Tässä kuvassa huomio kiinnittyy myös tuohon muuriseinään, joka on vielä laikullisen harmaa. Ajattelin ehtiä tässä joku päivä sekoittamaan siihen sopivan pellavaöljymaalin, jotta huoneen viimeinen käsittelemätön seinänpätkä tulisi myös käsiteltyä.

Listat ovat leveät ja ne on höylätty täsmälleen samanlaisiksi kuin talon alkuperäiset listat ovat olleet. Veimme läheiselle höyläämölle vanhan listan, jonka mukaan siellä tehtiin terä meille tulevia listoja varten. Kaikkia talon listoja ei ole tarpeen uusia, mutta kirjastoon niitä tarvittiin aika paljon. Tämä ovi oli otettu aikoinaan pois ja viety pakaritupaan. Seinällä oli kirjahyllyjä ja vain oviaukko. Kirjahyllyistä teimme tuohon aiemmin esiteltyyn oviaukkoon sisälevyt. 

Ikkunoiden kuvaaminen päivällä on lähes mahdoton tehtävä valon vuoksi. Mutta ehkä päätyikkunasta voi nähdä listojen pilkottavan. Ikkunat ovat tässä talossa suuret ja korkeat ja ulottuvat lähes kattoon asti. Kattokin on suunnilleen 2,75 metrin korkeudella. 

Tielle osoittavan ikkunan listat ovat juuri sopivasti sen levyiset, että tulevien kirjahyllyjen viereen jää tilaa verhoille. Nykyiset hyllyt ovat vähän leveämmät ja matalammat. Tulevien hyllyjen kanssa päätimme tehdä saman käsittelyn kuin listoille, jolloin ne sopivat hyvin huoneen värimaailmaan.

Jonkin verran huoneessa on vielä viimeistelyjä tehtävänä. Ovet ja ikkunat ovat vielä käsittelemättä, varsinaiset kirjahyllyt puuttuvat, muuriseinä on käsittelemättä ja tulisija asentamatta. Jossain vaiheessa huoneeseen pitäisi saada myös sähköasennukset tehtyä. 

Sinistä ja keltaista

Ulkona sataa parhaillaan lunta, mutta kevät etenee siitä huolimatta. Trenkituvan seinustalla kasvaa sinivuokkoja, jotka yleensä kukkivat melko aikaisin. Niinpä arvelin jotain jo löytyvän. Ja jos oikein kunnolla yrittää terästää katsettaan, voi juuri ja juuri nähdä sinisen pilkahduksen, joka näyttää olevan vielä nupullaan. Yksi aurinkoinen päivä lisää tarvitaan, että sinistä alkaa pilkottaa enemmän.

Kasvihuone ei petä taaskaan. Siellä on kevät jo pitkällä. Narsissit kukkivat jo loistaen keltaista muuten varsin harmaassa ympäristössä. Täällä on myös mukavan lämmintä ja tuuletonta.

Kasvihuoneessakin on vielä monta kukkijaa lähes valmiina aloittamaan. Perunanarsissit ovat tehneet jo komeat nuput, joten muutamassa päivässä ne aukeavat ja tuovat tuoksunsa tänne. 

Sinistä ja keltaista näyttää pihamme tänä keväänä tässä maailmantilanteessa.

Kirjaston oviaukko valmiina

Oviaukko on nyt vihdoin valmiina. Päädyimme lopulta pelkästään lakkaamaan puuosat, sillä huoneessa on jo lakattu katto, joka on kauniisti tummunut vuosikymmenten aikana. Tämäkin saa pikkuhiljaa tummempaa sävyä vanhetessaan. Lämmin väri sopii myös tapettien kanssa. Käytimme vanhoja leveäkantaisia nauloja listojen kiinnittämiseen, jotta sekin loisi mielikuvaa menneestä ajasta.

Päätimme käsitellä samalla tavalla myös ikkunoiden ja välioven listat, joten nekin jäävät pelkälle lakkapinnalle. Jokut tuleva remontoija saa niitä ihmetellä ja päivitellä ennenkuin maalaa ne säihkyvän valkoisiksi. Mutta se ei tule tapahtumaan meidän täällä eläessä.

Salimme ei ole juuri tällä hetkellä oikein vierailukunnossa, mutta yritämme saada tämän projektin valmiiksi ennen kesää, jotta salissa voisi taas elää normaalisti.

Varhaistipuja ja kevätlenkkejä

Kevään ensimmäiset tiput kuoriutuivat. Niitä on vain kaksi, mutta kanamme tuntien nämä varhaistiput eivät suinkaan jää ainoiksi, sillä ahkerat hautojamme yrittävät parhaansa saada mahdollisimman paljon jälkeläisiä.

Tie suli vihdoin, joten lampaatkin pääsivät taas lenkkeilemään. Ensimmäisellä lenkillä minulla ei ollut kännykkää mukana, joten en saanut parhaista pyrähdyksistä kuvia, mutta kuvio toistuu melkein samanlaisena joka kerta. Ensin kävellään rauhallisesti lähimpään mutkaan, sitten porhalletaan muutama juoksukilpailu ja lopuksi lähdetään rauhallisesti takaisin tarhaan. Helli pitää myös näistä lenkeistä kovasti ja on aina mukana. 

 

Lampaiden villa alkaa olla taas kerintää vaille. En tiedä kummille se on suurempi koettelemus, lampaille vai isäntäväelle.

Kevään merkkejä

Maaliskuu jo maata näyttää, mutta lähinnä se on kasvihuoneessamme, jossa maata on ollut näkyvissä koko talven. Mutta maan joukossa näkyy jo elämää. Kevät on todellakin tulossa, sillä narsissit tunkevat jo pinnalle.

Kasvihuoneessa on taas vuorossa kevätsiivous, joka sisältää viiniköynnösten ja boyseneiden leikkaukset, maan haravoinnin ja harjauksen sekä yleisen siistimisen. Tähän saa hyvin kulutettua muutaman vapaapäivän. Tänä vuonna ajattelimme myös vihdoin laittaa vesialtaan kuntoon, mutta siihen tarvitaan muutama vapaapäivä lisää.

 

Ulkona on vielä kovin talvista ja erittäin liukasta. Tilaamme halkova tie on aivan peilijäinen, eivätkä kävelylenkit oikein innosta vielä vähään aikaan.

Lampaat tepsuttelevat pientä lenkkiä tarhassaan, eikä niillekään ole luvassa vielä metsälenkkejä ennen tien kunnon paranemista.

Kanojen ulkotarhaan paistaa ihanasti aurinko lähes koko päivän. Ajattelin, että siipiveikot ihastuisivat, kun päästin ne ulos, mutta mitä vielä. Kauhea valitus alkoi, kun ei ollutkaan vielä kesä.

Talviremonttia kirjastossa

Näyttää tulleen jo perinteeksi, että sydäntalvella saamme polkaistua jonkin pienen remontin sisätiloissa. Viime vuonna aloitimme kirjaston seinästä, joka oli vielä hirrellä purkujen jäljiltä. Silloin seinä levytettiin huokolevyllä. Jostain syystä remontti katkesi siihen. Nyt oli ainakin selvää, että pitäisi jatkaa juuri siitä, mihin viime vuonna jäätiin.

Huokolevyt oli jo esiliisteröity, joten nyt sai laittaa tasoitetapetin (makulatuurin) suoraan sen päälle itsekeitetyn liisterin kera. Muurinurkkaus aiheutti mietintää, sillä muuri oli osittain halkeillut nurkan puoleisesta reunasta.

Tasoitetapetin jälkeen oli vuorossa sama tapetti kuin muussakin huoneessa. Vain kirjahyllyseinä on maalattu itsesävytetyllä munatemperalla.

Kattolistat ovat olleet paikoillaan koko remontin ajan, sillä niiden irrottaminen olisi ollut aivan mahdotonta ehjinä. Niinpä yläosan sovittamiseen piti käyttää vähän enemmän aikaa ja tarkkuutta.

Ennen tapetoinnin viemistä nurkkaan, piti korjata muuriseinä. Nyt sekin näyttää siistiltä, vaikka ei täysin tasaiselta. Kun seinä on kokonaan kuivunut, sekoitan siihen maalin maalausta varten.

Muurin alaosassa on umpeen laitettu Porin Matin hormiaukko. Meillä on tarkoitus avata se ja asentaa tähän uudelleen tulisija, jonka ostimme muutama vuosi sitten. Tuo hormiaukko menee makuukamarin kakluunin poskikanavaan. Rakenne on mielenkiintoinen, sillä varsinainen hormisto lähtee vasta kakluunin päältä. Yläkerrassakin hormisto kulkee pönttöuunin sisällä.

Tapetointi on nyt valmiina. Seuraavaksi on vuorossa oviaukon sisäpielet, muurin maalaus ja listojen laittaminen. Ehkä vihdoin saamme jonkun huoneen valmiiksi asti. Lattialistat sentään ovat jo kahdella seinällä paikoillaan.