Yläkerran raivausta

Maaliskuussa lahjoitimme pois paljon huonekaluja, yli kymmenen laatikollista kankaita ja tilkkuja, veimme monta säkillistä roskaa, mutta silti tilanne näytti todella huonolta. Lohdutti sentään, että saimme tuon sinisen tapetin näkymään, vaikka edessä oli vielä tavaravuori. Apupoika oli taas viikonlopun vieraanamme, ja saimme raivattua lisää yläkertaa. Maaliskuussa saimme takaseinän näkymään, mutta tällä kertaa pääsimme lopulta aivan seinään asti. 

Lahjoitimme taas muutaman huonekalun omista entisistämme, keräsimme neljä säkillistä roskaa, siirsimme alas muutaman lahjoitukseen kelpaavan laatikollisen kankaita ja jopa alkoi näyttää paremmalta. Saimme lattian siivottua huoneen perältä, laitoimme vanhan jugend-sohvan osiinsa odottamaan mahdollista tulevaisuuden korjausta, käänsimme kangaspuut ja siirsimme ne seinustalle ja tilaa oli yllättäen oikein hyvin. Nyt saimme jo pienen nurkan vapaaksi ja siirsimme sinne vierassängyn.

 

Kangaspuut ovat nyt oikeastaan käyttökunnossa, kunhan vähän vielä siirtelee ylimääräisiä tavaroita pois välittömästä läheisyydestä. Lointa on vielä monta metriä jäljellä, eivätkä kuteetkaan lopu aivan heti kesken. Nyt puissa on kaitaliinan levyinen loimi ja monta poppanaakin jo kudottuna. Jatkan siis siitä loimen loppuun.

Tilanne on vieläkin todella hirveä. Hylly on täynnä kaikenlaista käsityötavaraa, jotka pitäisi vielä inventoida ja päättää niiden kohtalosta. Haluaisimme nämä kaikki pois tästä, jotta tilalle saisi sen kauniin valkoisen sängyn toisesta kamarista. Varmaan jokin säilytyskalustekin olisi hyvä vierashuoneessa olla.

Pönttöuunin edusta on täynnä poltettavia pahveja ja muuta palavaa roskaa. Portaiden edusta on vielä tukittuna  tavaralla, jolle ei ole toistaiseksi vielä lopullista paikkaa.

Yläkerrassa riittää tekemistä vielä pitkäksi aikaa, mutta joka kerta tulee vähän valmiimpaa. Ehkä ensi raivauskerralla huone voi olla jo taas valmiimpi.