Elokuu eli satokuu

Elokuu on kaunis nimi kuukaudelle, jonka aikana korjataan eloa. Satokuu ei olisi ollenkaan niin kaunis nimi, vaikka sato on nykyään enemmän käytössä oleva sana. Puimurit ovat vallanneet Kivimäen ympäröivät pellot. Alapellolta tuoksuu vahvasti kumina puimurin kuljettua ohi. Marjat ovat kypsyneet, omenat pudottelevat ylimääräiset raakileensa ja kaikkialla on valtavasti työtä. Loma loppui meiltä molemmilta, joten tilan työt on tehtävä vapaa-ajalla.

Loman viimeinen viikkokin oli vauhdikas, sillä kaksi vilkasta lasta, pihakirppis ja muut puuhat saivat viikon kulumaan kuin siivillä. Kävimme kuumina päivinä uimassa, ehdimme hoitaa lomituksen Nakkilassa, pidimme kahvilaa ja lenkitimme lampaita. Ja hups vain, olikin jo elokuu.

Marjatarhan herukat ovat olleet tähän asti aika heiveröisiä, mutta tänä vuonna niistä irtosi jo jonkin verran marjoja. Hyvän lannoituksen jälkeen pensaat ovat nyt hyvässä kasvussa ja tuottavat ensi vuonna jo selvästi isomman sadon. Marjojen jälkeen keräsin vielä ison kattilallisen lehtiä, joista tein Louhisaaren juomaa.

Lahjoitimme tien varressa kasvavat punaherukat pois, mutta yksi pensas oli jäänyt pajuangervon viereen huomaamatta. Siitäkin tuli vähän marjoja, mutta täytin loput punaisilla karviaisilla, jotka kasvavat paviljonkikukkulan laidassa punalehtiruusun oksien alla piilossa. Yksi punainen karviainen, joka kasvaa trenkituvan pihalla, tuotti myös pienen kipollisen marjoja. Enemmän tulee vihreästä pensaasta, joka on pihaporttimme vieressä. Siitä on vielä puolet keräämättä. Ainakin viisi litraa on jo pakkasessa odottamassa pääsyä aamiaispirtelöön. 

Joskus vielä siirrämme kaikki nämä karanneet pensaat marjatarhaan, mutta on ihan hauska etsiä marjoja ympäri tilaa. Epäilen vaan, että olisi joutuisampaa kerätä kaikki suunnilleen samoilta paikoilta.

Kasvihuoneessa on jo sato kypsymässä. Boysenia alkoi tulla muutama marja päivässä. Näitä pitääkin kerätä päivittäin, sillä sato kypsyy varsin epätasaisesti.

Viinirypäleistä tulee tänä vuonna isoja ja meheviä. Niiden väri on jo muuttunut tummaksi, mutta maku on vielä valtavan kirpeä. Ensimmäisenä vuonna keräsimme sadon liian aikaisin ja ajattelimme rypäleiden olevan harvinaisen happamia. Nyt jo tiedämme, että paras makea maku tulee vasta loppukuusta.

Rypäleiden kanssa samoihin aikoihin kypsyvät aroniat. Ne sopivat valtavan hyvin maullisesti yhteen, sillä rypäleiden makeus ja aronioiden vahva maku täydentävät toisiaan erittäin hyvin. Aronia sopii hyvin myös omenan kanssa mehuksi ja hilloksi.

Myös vadelmia tulee tänä vuonna jonkin verran. Viime vuonna satoa tuli aivan valtavasti, eikä samanlaista ole odotettavissa tänä vuonna, mutta ihan mukavasti pakastimeen tulee vadelmapurkkejakin. Naapurin kanssa vaihtelemme marjoja. Hän tuo mustikoita ja saa tilalle vadelmia ja muita tilan marjoja.

Omenia tulee toisiin puihin hyvin ja joihinkin huonommin. Tasainen sato on taas luvassa. Paljon menee lampaille kuivatuiksi talviherkuiksi, mutta hyvät soseet ja kuivatut lohkot sopivat myös meidän herkuiksemme. 

Tänä vuonna päärynäpuu tuottaa varsin suuren sadon. Sato kypsyy samanaikaisesti, joten viikon sisällä päärynät pitää joko syödä tai säilöä. Meillä tuottaa satoa tänä vuonna Aunen päärynä, Pepi ei edes kukkinut.

Tyrneissä ei vielä ole marjoja, mutta hamppupellolla kasvaa valtavan korkeaa kasvustoa. Epäilen varsien hipovan jo neljää metriä, joten melkoisen pitkää kuitua on tiedossa. Vielä en tiedä, miten aio kuidun saada irti, mutta eiköhän siihen jokin keino löytyne.

Kasvimaalla ei kuivuuden vuoksi ole suurta satoa odotettavissa, mutta perunat, sipulit ja juurekset valmistuvat kuitenkin. Kumma kyllä rikkaruohot ovat kasvaneet vallan hyvin, vaikka olisi kuivuus saanut koitua niidenkin kohtaloksi.

Kanasatokin on oikein hyvä. Yksi piilopesijä tuli 11 tipun kanssa esiin talon alta. Toinen hautova kana on paikannettu lampolan heinäkasaan. Toivottavasti siinä ovat tämän kesän kaikki haudonnat, sillä näissäkin on jo aika suuri lisäys kanatarhaan. Kivimäessä on siis runsaasti eloa, kaikkea hyvää.