Puutarhaviikonloppu

Vihdoin tuli sellainen viikonloppu, ettei meille ollut tulossa vieraita, eikä meillä ollut tiedossa menoja. Nyt oli aika hoitaa puutarha kuntoon. Tekemistä oli valtavasti, eikä varmasti kaikkea ehtisi kahden päivän aikana, mutta jotain varmasti ehtisi tehdä.

Viime vuonna kasvimaan toisessa päässä pellossa ei viljelty mitään, vaan sinne kärrättiin lantaa kärrykaupalla vuohelasta. Isäntä jyrsi nyt pellon tasaiseksi. Kylvimme tänne perunaa, sipulia, maissia, hernettä, auringonkukkaa ja hamppua. 

Kitkin kaikki laatikot ja kylvin porkkanaa, lanttua, punajuurta, yrttejä, avomaankurkkua, valkosipulia, pinaattia, kurkkuyrttiä, ruusukaalia ja varmaan jotain muutakin. Laatikoiden ympärystä on aivan täynnä kasvillisuutta, jota pitää vielä lyhentää. Voikukka menestyy ainakin näillä nurkilla hyvin.

Ajattelimme seuraavaksi istuttavamme muutaman tammen, mutta ennen sitä piti kitkeä syreeniaita esiin. Aita on kärsinyt muutamasta kohtaa, kun tienvarsia on niitetty. Koko toinen laita oli niitetty pois, joten jotain piti sinnekin keksiä.

Kun aikoinaan näitä pihoja siivottiin talkoilla, kerättiin styrox-laatikot pois. Silloin joissain laatikoissa kasvoi hyvää aitamateriaalia, jota aseteltiin kuivurin eteen ja trenkituvan sivulle. Nyt kaivoimme ne ylös ja siirsimme tien viereen. Ehkä nämä idänvirpiangervot ovat tarpeeksi näkyvät, eikä niitä enää niitetä vahingossa matalaksi.

Saimme myös istutettua yhden tammen, joka tuli trenkituvan takapihalle. Siellä on vieläkin vanhat kukkaistutukset riveissään, mutta tarkoitus on saada ne vähitellen poistettua, jotta piha muuttuu siistiksi. Nuo riveittäin olevat istutukset muoveissaan ja styroxeissaan ovat vähän liian erikoisia meidän makuumme.

Välissä ehdin laittaa muutaman kesäkukankin paikoilleen. En vielä tiedä, uskallanko laittaa paljon, jos pidämme lampaita pihatarhassa. Lauantaina laitoimme lampaat pikkutarhaan tien viereen pihalle syömään pitkää nurmikkoa. Kahdelta tuli soitto, että lampaamme ovat yhden naapurimme pihassa syömässä kukkaistutuksia. Nämähän ovat villimpiä kuin vuohet! Kiiruhdimme hakemaan eksyneet lampaat takaisin ja laitoimme varsinaiseen tarhaansa. Mokomat karkulaiset!

Kissat viihtyivät hyvin seurassamme molempina päivinä. Välillä ne olivat jo sitä mieltä, että olisi aika siirtyä jo iltapuuhiin, kun vielä kärräsimme vettä istutetuille taimille. Kipein jäsenin olikin mukava oikasta itsensä suihkun jälkeen pieluksille. Tuntui, ettei enää edes pääsisi nousemaan, mutta aamulla oli jo toinen tuntuma.