Lisää lapiointia

Olen nyt lomautettuna, mutta en suinkaan toimettomana. Vanhan kansan viisaus on, että kaikkien työttömien pitäisi kaivaa ojaa. Ja kyllä minä olen kaivanutkin. Tosin siitä ei minulle makseta mitään, mutta onpahan ainakin majoitus ja ylöspito turvattu.

Kaivuuprojekti liittyy siihen kuoppaan, jonka Isännän kanssa kaivoimme jo aikaisemmin. Nyt olen siirtynyt rinteeseen, ja kaivanut sitä. Muovia on taas löytynyt todella paljon. Olen myös sihtaillut mullan joukosta kiviä ja soraa.

Pikkuhiljaa ojankaivuu on alkanut tuottaa tulosta. Isäntä tuli avuksi siirtämään kaivettua multaa muualle, jotta kaivuun tulos tulisi näkyviin. Ylärinteessä kaivaus alkaa ison kiven edestä ja lähtee kivien välistä alemmas.

Uoma kulkee luonnollista reittiä siitä, mistä nyt väylää saa kaivettua.

Välillä tulee vähän levennyksiäkin matkalle, kun sellainen on mahdollista.

Viimeinen pätkä ojaa meneekin suoraan kohti sitä jo kaivettua monttua. Lapiohommia on siis tehty ihan kunnolla.

Ojaksihan tuo kaivaus on vähän huono ja kummallisessa paikassakin, mutta pieni puro tuohon tulee aika kivasti. Tässä on ennenkin ollut vähän lyhyempi puro, mutta sen toteutus on ollut vaillinainen. Ala-allaskin oli tehty suoraan maan pinnalle ja reunustettu styroxlaatikoin ja muovein. 

Uusi puron alkupää on aivan paviljonkitasanteen vieressä, joten veden solina tulee kuulumaan ja näkymään siihen. Pumppu meillä jo onkin, joten tämäkin tulee olemaan sellainen pienen budjetin rakennelma. Ilmeisesti joudumme hankkimaan vain letkun, jolla vesi nostetaan ylärinteeseen. Sitä samaa mustaa muovia tulemme käyttämään puron pohjaksi, jota käytimme talon päädyn altaaseen, mutta alle laitamme suodatinkankaan. Muovi päällystetään kivillä ja soralla, jotta se näyttää luonnolliselta.

Pitääkin taas lähteä siistimään reunustavia istutusalueita. Vaikka tämä on ollut muovilla peitettynä useita vuosia, vuohenputki vankkoine juurineen on ollut vahvasti hengissä ja etsinyt jostain väylän päästä pinnalle.