Tuulin pikkukilit ovat kuin pieniä poroja väritykseltään. Kilipukilla on vähän enemmän ruskeaa turkissaan. Näiden turkki on paljon tuuheampi kuin Vänrikin, joka on vähän viluisen oloinen ja viihtyy lämpöpatterin vieressä.
Pikkukilien nimiksi valitsimme Pyryn ja Saanan, sillä halusimme jotain syntymäpäivän teemaan liittyvää. Molemmista on olemassa kaunis laulu, joista nimet on poimittu.
Pyry:
Saana:
Seuraavaksi on vuorossa surullisia uutisia.
Jos et kestä sellaisia, kannattaa jättää lukematta. Tai ainakin on syytä kaivaa nenäliina esiin.
Eilen aamulla Isäntä katsoi navetassa, miten Ansku ähelsi edelleen. Menin katsomaan parin tunnin päästä ja osuin näkemään, miten kili oli juuri tullut ulos. Mutta se oli aivan vetelä. Eikä mitään elämän merkkiä näkynyt. Mutta kili oli lämmin, joten käärin sen peitteeseen ja toin sisälle. Yritin hieroa sita, antaa tekohengitystä ja painella rinnasta, mutta mikään ei auttanut. Pieni kuttukili oli kuollut.
Vein sen takaisin Anskulle ja jäin seuraamaan (itkemään) hetkeksi. Koko navetta oli hiljaa. Olimme siinä hetken Anskun kanssa vierekkäin ja jätimme jäähyväisiä niin kauniille kilille, joka oli aivan täydellinen kopio emostaan.
Ansku itkee edelleen kilinsä perään. Sitä on todella vaikea kuunnella, kun näkee vielä sen surulliset silmät. On helppo sanoa, että elämään mahtuu iloa ja surua, mutta suru ja menetys on aina hirveä kokemus.
Voi sentään :( Ikävä ja koskettava asia... Ansku parka :(
VastaaPoistaNiinpä! Ansku itkee edelleen surkeasti ja katsoo haikeasti toisten kuttujen kilejä.
PoistaSurullista, mutta näiltä ei aina voi välttyä. Tuota emon surua on varmaan raastavaa seurata.
VastaaPoistaNäitä sattuu, vaikka kuinka haluaisi kaiken menevän hyvin. Ansku on todella surkeana ja itkee.
PoistaIhania pikkukilejä, kevät on uuden elämä alku aina! Surullista, että Anskun pikkuinen ei jaksanut tässä elämässä, toivottavasti joskus onnistaa! Voi miten olisi ihanaa Anskua lohduttaa 😥, kaikkea hyvää teille, onneksi elämä kantaa!
VastaaPoistaPyry ja Saana ovat ihania pieniä pörriäisiä, todella suloisia. Käy niin sääliksi Anskua, joka edelleen itkee kilinsä perään.
PoistaVoi, että kuinka ihania pikku kilejä :) Voi Ansku parkaa, kun menettää poikasensa. Surkeaa varmasti katsoa ja kuunnella jos itkee kilinsä perään. Minä olen monesti haaveillut näistä vuohista, että olisivat kivoja. Ehkä joskus sitten, kun aikaa enemmän. Se lypsäminen siinnä mietityttää, että missä välissä sen sitten hoitaisi...
VastaaPoistaNyt kilit ovat alkaneet liikkua paljon enemmän ja se vasta on mukavaa seurattavaa. Katsoin tänään, miten Anskulla oikein on kyyneleet vuotaneet poskia pitkin. :( Lypsäminen kerran päivässä ei vie kauheasti aikaa. Menee siinä samassa, kun antaa ruuat.
PoistaPiene kilit on niin helluusia, ikävä juttu että yks menehtyi. Vaan niinhän se on, elämä antaa, elämä ottaa, siihen on ihimisen tyytyminen. Kevät aurinko kuiten kohta paistelee, toivotaan että se piristää Anskunkin mielialaa.
VastaaPoistaNuo pienet viikarit ovat aivan ihania. Anskukin on jo lakannut itkemästä. :)
PoistaToivottavasti Anskulla helpottaa, eläimen tuskaa on kauhea katsoa ja ehkä vielä kun muilla on kilit ja itsellä ei.
VastaaPoistaOnneksi Anskukin alkaa olla jo rauhallisempi. Haikeana se katselee edelleen toisten kilejä, mutta ei itke enää. :)
Poista