Kuumaa vettä ja pyyhkeitä

Eilen oli tilalla jännittävät paikat. Olin katsonut jo iltapäivällä, että Käpy näytti siltä, että poikiminen olisi aivan lähellä. Lähdin kuitenkin tyynesti töihin. Isäntä oli mennyt katsomaan tultuaan töistä, että nyt on tosi kyseessä. Käpy huusi ja ponnisteli. Välillä näkyi kilin pää jo ulkona, mutta mitään ei näyttänyt tapahtuvan. Isäntä huuteli leikillään, että tuokaa kuumaa vettä ja pyyhkeitä, mutta ei kukaan tuonut. Hän pisti minullekin viestin, että poikiminen on käynnissä, mutta en sitä ehtinyt lukea kesken palaverin. Mutta Käpy oli saanut kilin pyöräytettyä maailmaan ihan omin voimin. Poikimisen ongelma oli kilin asento. Kilin kuuluu syntyä sorkat ojossa, mutta tämä oli tulossa pää ensimmäisenä.

Ihan on isänsä näköinen :)

Kili oli pieni, laiha, valkoinen pukkipoika, joka makoili vain paikallaan ja tärisi. Tunnit kuluivat, eikä kili noussut jaloilleen. Käpy jo huolestui selvästi, tuuppi kiliä välillä ihan kunnolla, välillä taas kävi sen viereen ja puhalteli lämpöä sille ja nuoli kauttaaltaan. Lypsin vähän maitoa tuttipulloon ja syötin kilin sillä. Maito maistui ihan hyvin, mutta vieläkään kili ei noussut jaloilleen. Lopulta päätin ottaa kilin sisälle seurantaan. Yö näyttäisi, miten sen kävisi. Laitoin kilin laatikkoon kakluunin viereen. Siinä olisi ainakin lämmin.

Vähän ennen puoliyötä laatikosta alkoi kuulua ääntä. Kili oli sittenkin päättänyt päästä jaloilleen. Huojuvana ja horjuvana se yritti ottaa muutaman askeleenkin, mutta pyllähti nurin. Arvelimme kuitenkin sen selviävän. Se joi taas vähän pullon pohjalla ollutta maitoa, mutta senkin jälkeen suu kävi vielä siihen malliin, että enempikin ruoka maistuisi. Kun sen seisonta näytti olevan tarpeeksi tukevaa, päätimme viedä kilin emonsa luo.

Käpy näytti niin onnelliselta, kun sai kilinsä takaisin. Emon vatsan alle sillä olikin jo kova kiire. Oli hienoa kuulla sieltä voimakasta lutsutusta. Taisi ollakin jo kova nälkä. Me pääsimme itsekin ennen aamua nukkumaan. Tänään äiti ja lapsi voivat hyvin.