Syyspuuhia

Talvi ei ole vielä yllättänyt Kivimäen Isäntäväkeä, vaikka kylmiäkin päiviä on jo ollut. Syyspuuhia olemme tehneet jatkuvasti vähän kerrallaan. Trenkituvan kuistin katto oli niin paksun sammaliston ja lehdistön peitossa, että oli kyllä viimeinen aika saada ne pois. Aina sateen jälkeen kuistin katto alkoi haista, joten sieltähän se haju tuli. Kun sammalet oli poistettu, myös haju lähti. Olisi tuossa kattoa hieman enemmänkin puhdistettavaksi, mutta ei aivan niin akuuttia hätätilaa ole vielä.

Sisällä tuvan puolella on taas huopa lämmöneristeenä. Ovihan ei mene kokonaan kiinni talon kallistumisen vuoksi. Samalla huopa eristää hyvin, kun ulko-ovi on monta tuntia auki, jotta kissat saavat rampata edestakaisin. Tangoksi laitoin vanhan c-tangon ja ompelin käsin isoin pistoin huopaan ripustuskujan. Ei se niin haittaa, vaikka vieraat sitä ihmettelevätkin.

Isäntä sai uuden lelun, joka taitaa olla mieleinen. Nyt varmaan puhaltimen avulla saamme ennätysvauhtia kaikki vaahteranlehdet pois ajoteiltä ja hietikoilta. Nurmikoilla olevat lehdet päätyvät ruohonleikkurin silputtavaksi.

Navetan katon suuri reikä on paikattu. Paikkaus on tehty pelleillä, eikä ole millään muotoa kaunis, mutta se pitää vettä. Tällä korjaustoimenpiteellä saamme venytettyä navetan katon kokonaiskorjausta taas hieman kauemmas.

Navetan tuuletusaukkoihin on laitettu hatut. Enää sieltäkään ei sada sisälle.

Kuttujen talviruokinta on alkanut. Pakarituvan takana olevasta varastosta löytyi sopiva hökötys heinähäkiksi. Tosin kutut tuostakin kiskovat heinää niin, että sitä on kaikkialla. Tänä vuonna pääsemmekin aloittamaan talviruokinnan omista varastoista (jotka naapuri ystävällisesti toi). Jos minulla on päivällä aikaa, päästän kutut vapaaksi pihalle ja kuljen niiden kanssa etsimässä vielä hyviä eväspaikkoja. Ja ainakin se vaahteranlatvus tarjoaa pientä purtavaa mennen tullen. Kanatkin ulkoilevat vielä ahkerasti näin lämpimillä keleillä.

Linnuillekin on jo ruokapaikka. Vielä varmaan luonnostakin löytyy syötävää, mutta onpahan jo valmiina tarjolla huonompaa päivää varten.

Ja me Isännän kanssa pienessä punaisessa mökissämme suljemme verhoja yöksi ja avaamme aamulla. Kamarissa verhot ovat monesti kiinni koko päivän, sillä ne pitävät hyvin ikkunoiden kautta tulevan viileyden pois. Poltamme kynttilöitä kuistin vessassa lämmön- ja valonlähteenä, mutta tuvassa ja kamarissa sähköpatterit hoitavat lämmityksen. Olemme kuin Ville ja Valle mökissänsä.

Ja jos et nyt muista noista Villestä ja Vallesta mitään, niin ulkomuistista kaivelen Kirsi Kunnaksen runon tähän:

Ville ja Valle mökissänsä
elivät, olivat yksinänsä.
Ovi oli lukossa
ja ikkunat oli tukossa
ja piipun päällä oli hattu.

Ville oli Ville ja Valle oli Valle.
Senhän voin kuuluttaa kaikkialle!
Ville piti rahasta
ja Valle piti mahasta
varsinkin, kun se oli täysi.