Aamullinen pelastusoperaatio

Aamulla menin kohti pihatupaa, kun huomasin, että pihatuvan katolla oli kana ja tipu. Arvasin, että nyt on kuoriutuminen tapahtunut jossain tuolla ylhäällä ja äiti lapsineen pitäisi saada kanalaan. Sain pelastettua emon ja tipun ja vietyä ne kanalaan turvaan emon rääkyessä kovalla äänellä koko matkan. 

Kun tulin takaisin pihalle, kuului edelleen kovaa piipitystä. Yritin mennä navetan ylisille tuonne päälle, missä pesä on, mutta en löytänyt mistään tikkaita. Hädissäni soitin Isännälle, joka lupasi tulla katsomaan tilannetta.

Isännän tultua menin vielä tuonne vanhaan kanalatilaan pihatuvan yläpuolelle, kun huomasin, että siellähän on aukko katonrajassa. Ja sieltä pitkälle ojentamalla käsi tapasi pikkuisia tipuja, joita sitten kauhoimme Isännän villapipon suojiin. Kauimmaiset sai Isäntä kurotettua talteen. Se ensimmäinen tipu oli pudonnut tuolta aukosta pihatuvan katolle ja emo oli lähtenyt sitä pelastamaan.

Nyt kaikki 12 tipua ovat tallessa emonsa hoivissa kanalan tipunurkkauksessa. Kaikilla vaikutti olevan kova nälkä ja kyllä ne kovasti söivätkin.

Kefiiriä

Mietin taannoin, mitä kaikkea maidosta voisi tehdä. Päädyin sivulle, jossa valmistettiin maidosta kefiiriä. Muistin lapsuudestani kaupan kefiirin, jota juotiin piimänä. Eikä ainakaan heti tullut mitään negatiivista siitä mieleen. Niinpä hankin omat kefiirinsiemenet ja aloitin tehtailun. Saamani kefiirinsiemenet olivat tottuneet vain punaiseen kaupan maitoon, mutta hyvin ne ottivat tuoreen kutunmaidon hapatettavakseen.

Ja nyt nautimme aamusmoothien kefiiristä, rahkasta ja marjoista valmistettuna. Juomasta tulee sopivan kirpsakkaa ja raikasta.

Tässä juomassa on marjoina puolukkaa ja vadelmaa.

Sijaisvanhemmat

Ison tipuparven äitikana sai tarpeekseen lastenhoidosta ja siirtyi liehittelemään kukkoa. Pienet tiput jäivät ilman hoivaa jo pariviikkoisina. Ratkaisu orvoille pikkuisille löytyi Padasta ja Kattilasta, pienistä kukonaluista, jotka itsekin jäivät orvoiksi emonsa sairastuttua ja kuoltua. Nyt perhe viettää aikaa pääasiassa lantalassa ja takatarhassa. Illaksi joukko tulee sisälle nukkumaan samalle orrelle. Hyvin kukkopojat osaavat hoitaa kasvatustehtävän kahdestaan.

Kaivo kuntoon

Viime syksynä kaivosta saatiin paikattua pahin vuotokohta, mutta pumppu ei riittänyt tyhjentämään kaivonpohjaa. Vuotokohdan paikkaaminen auttoi jo niin paljon, ettei vesi enää värjäytynyt koko vuonna ruskeaksi, kuten aikaisempina vuosina.

Tänä syksynä kaivo saatiin pestyä, paikattua ja puhdistettua pohjia myöten. Kaikki ruskea lieju saatiin pohjalta pois. Seinät pestiin kloorilla painepesurin avulla. Pohjalle kaadettiin uudet puhtaat hiekat ja kalkit. Tällä hetkellä vesi on vielä hivenen valkoisen sameaa, mutta varmaan ihan muutamassa päivässä se kirkastuu. Parin viikon päästä uskallamme jo teettää vesitestin. Jos vesi nyt osoittautuu hyväksi, ei tarvitse kuskata vettä enää kyliltä tai lähteestä. 

Kaivon ympärystä pitää vielä tasoitella ja siistiä. Mutta on se jo paljon paremman näköinen betonikannella kuin sillä puuviritelmällä, jonka kannen alla oli aina lauma ukkoetanoita. 

Operaatio kissanluukku

Syystuulen puhallellessa alkaa oven pitäminen auki tuntua jo luissa ja ytimissä kalvavana kylmyytenä. Niinpä ratkaisuksi päätimme laittaa tähänkin taloon kissanluukun. Paikaksi katsoimme kuistin nurkan, joka ei olisi aivan liian keskeinen paikka, mutta silti kissoille sopiva reitti.

Sisäpuolella tuossa seinässä on omituinen oviaukon näköinen aukko, jossa ei kuitenkaan ole ollut ovea. Eristeenä oli styrox-levy (mitä muutakaan voi täällä odottaa), jonka takana huokolevyä palasina. Mutta kas kummaa, seinä olikin omituisen joustava. Sisältä painaessa ulkoseinä alkoi lepattaa.

Tällä erää emme ehdi tehdä isompaa remonttia kuistiin, joten lepattavat ulkolaudat kiinnitettiin paikoilleen parilla laudalla.

Luukun päälle laitettiin pieni lippa, joka on enemmän koriste kuin hyödyllinen. Joskus, kun kuisti on korjattu, teemme kissoille pienen ulkomökin terasseineen.

Nyt terassin virkaa saa toimittaa kahdesta laudasta tehty levike, josta pääsee pujahtamaan sisään ja ulos. Lauta on hyppykorkeudella.

Seuraava työ onkin opettaa kissat käyttämään luukkuaan. Sulevi oli heti niin epäluuloinen, että pinkaisi hurjaan juoksuun, kun yritin saada sitä kulkemaan luukusta. Vihtori on uteliaampi, joten luotamme, että se opettaa vielä Sulevinkin luottamaan luukkuun.

Juu, juu, toki pitää tuo nurkka siivotakin. :D

Pieniä parannuksia

Piiput saivat ensin kauluksen, jotta vesi ei pääse mistään vahingossakaan sisätiloihin.

Kauluksen yläpuolelle tuli myös pelti, johon tuli tuo yläpokkaus. Nyt piiput näyttävät alkuperäisiltä, vaikka ovat uudistetut. Yritimme jo tehdä tulia makuukamarin kakluuniin, mutta hormi ei vetänyt yhtään. Sitten muistimme, ettei nuohooja ole päässyt tuohon piippuun kymmeniin vuosiin, joten ehkä onkin parempi odottaa sen verran, että nuohooja on puhdistanut kaikki röörit auki.

Vaahteroista tuli valtavasti polttopuita. Tältä laidalta näkyy kolme riviä, mutta toisesta päästä näkyy viisi riviä. Siinä onkin ihmettelemistä, miten se on mahdollista.

Toisellakin seinällä on iso pino polttopuuta. Mutta nyt kaikki vaahterat ovat pilkottuina odottamassa vuoden pääsyään lämmittämään meitä talossa.

Piha oli tarkoitus saada vielä siistiksi ennen lumia. Nyt näyttää jo aika hyvältä sen suhteen. Puista jäi valtavasti pientä silppua, joka pitää vielä haravoida pois.

Oksasilppuakin on melkoinen kasa, mutta sille on vielä tänä syksynä paljon käyttöä, jos vaan ehdimme siirtää mustikat marjatarhaan. Takana olevan pressun alla on kaappiprojekti, jonka olin suunnitellut tekeväni loman viimeisellä viikolla, mutta sitten tulivat vieraat ja projekti jäi odottamaan parempaa aikaa. Vielä sitä ei ole tullut, mutta jospa viimeistään ensi vuonna tulee.

Maitokärry oli kovin ruosteinen. Sen laudat olivat myös aivan lahot ja kutunsyömät (kuten tuo kuistin seinäkin). Kärry on nyt maalattu pohjavärillä ja siinä on uudet laudat.

Suulin romahdusvaara on torjuttu hetkeksi pönkkäämällä pahin notkahduskohta. Toivottavasti se kestää siihen asti, että suulille ehditään tehdä jotain radikaalimpaa. Reiän päälle tulee vielä pressu suojaamaan enemmiltä sateilta.

Perheenlisäyskuulumisia: Tipla-kana sai ensimmäisen tipunsa. Sekä äiti että lapsi voivat hyvin. Enää ei ole löytynyt hautovia kanoja, joten toivottavasti kesän tipusaldo on nyt täysi. Edellisestä 12-päisestä tipuparvesta vain kolme on kanatipua, joten kukkokeittoa on tiedossa useaksi kertaa.

Kylpyhuoneen laajennus

Muurausremontin yhteyteen oli pakko ottaa myös kylpyhuoneen laajennus. Aikoinaan tämä tila on ollut yhtä tilaa tuohon portaiden levikekohtaan asti ja tuo portaiden alla oleva tila on ollut komero. Tuolla takana vasemmalla on ovi keittiöön ja oikealla ikkunasta näkee etupihalle.

Kokonaan väliseinää ei voinut vielä purkaa, sillä sähköt ovat tuolla yhdellä seinänpätkällä.

Suurin syy laajennuksen tarpeeseen on tämä vanha lämmityskattila, joka pitää poistaa tilasta, jotta seinän saa muurattua ja tasoitettua.

Parhaillaankin kuuluu kaikenlaista kolinaa katolta, sillä siellä on menossa piippujen pellitys.