Aittapihan siivousta

Kun vihdoin on aikaa vaikkapa siistiä joku kukkapenkki, voisi ajatella, että sen tekisi eniten näkyvillä olevaan istutusalueeseen. Mutta nyt on kyse Emännästä, joka ei aina osaa katsoa asiaa tuolta kantilta, vaan menee monesti sieltä, mistä aita on matalin. Niin tai siis tietysti korkein, sillä aittapihalle ei enää näe syreeniaidan yli.

Ensin kannoin uudet rähjäiset matot polulle, jotta pihalla voisi tehdä jotain. Rikkaruohot olivat kasvaneet niin valtaviksi, ettei niiden joukossa pystynyt oleilemaan. Kitkennän seurauksena jäi monta aivan tyhjää paikkaa, vaikka en ainakaan tietoisesti kitkenyt mitään koristekasveja. Niinpä päätin siirtää muualta kasvustoja. Lähinnä aittaa olevaan alueeseen kävin kaivamassa lisää kurjenpolvia ja jalopähkämöä sieltä hävitettävästä alueesta.

Valkoinen särkynytsydän oli jo vähän vahvistunut, eikä syysleimukaan näyttänyt huonolta. Pieni kolmio tuohon vielä jäi, johon voisi jotain pikkukukkaa miettiä, mutta suikeroalpikin saa siinä olla.

Kivestä eteenpäin näytti oikein hyvältä. Kilpiangervo voi hyvin paikassaan, samoin särkynytsydän ja poimulehti. Kiven edessä on muutama esikko, mutta eivät näy kuvassa. Punainen väriminttu on vähän jo levinnytkin, mutta ei se täällä haittaa, sillä vielä se pysyy sallituissa rajoissa. Sen takana on vielä lehtosinilatvaa sinisenä ja valkoisena.

Tyhjimmältä näytti lähinnä syreeniaitaa. Ruusut eivät tästä paikasta selvästikään pidä, joten niitä on turha enää yrittää. Hain arovuokkoa, valkotäpläimikkää ja varjohiippaa tilalle. Nuo imikät ja hiipat kasvoivatkin ennen aivan väärässä paikassa, joka alunperin oli ihan hyvä paikka, mutta silloinen varjopenkki muuttui paahteiseksi, kun vaahteroita kaadettiin edellisen kerran. Nyt paikka on niille ihan hyvä. Reunassa on mukavasti levinnyttä maksaruohoa.

Istuskelin hetken aitan portailla ja katselin laajaa vihreyttä. Suomi 100 v. -tammikin on kasvanut jo pienestä ruikulasta pienen puun mittoihin. Oikealle jäävä alue on vielä mietinnässä, miten tämän saisi siistiksi ja helppohoitoiseksi. Nurmi ei ihan näin varjossa kasva, joten sitä tänne ei tarvita. Olisi myös kiva saada tänne helppohoitoiset käytävät, jotka eivät heti alkaisi työntää rikkaruohoa.

Muuten tämä on niin kiva piilopiha, jossa on mukava käydä itsekseen katselemassa. Nyt ehkä voi jo jonkun vieraankin päästää katselemaan, kun kukkapenkissä kasvaa muutakin kuin nokkosta, pujoa ja putkea.

Heinäperjantai

Mukavia poutapäivä osui juuri sopivasti kahden heinäpäivän väliin. Eilen tuli muutama pisara vettä, mutta ei se oikein sateeksi riittänyt. Niinpä heinät kuivuivat todella hyvin seipäillä. Vielä seipäille laittaessa oli osa hivenen kosteaa, mutta kosteat kohdat laitettiin päällimmäisiksi. Kaikki oli kuivaa ja hyvälaatuista. Ei varmaan koskaan ole onnistunut heinä näin hyvin kuin tänä vuonna.

Talkooväkeä emme saaneet kovin runsaasti, mutta kaksi innokasta ihmistä ilmoittautui meidän lisäksemme. Työnjako saatiin suoritettua niin, että Isäntä kuskasi heinää pellolta pois, auttoi heinän siirtämisessä ylisille ja auttoi myös alhaalla pellolla. Tauno oli tuttuun tapaan ylisillä pakkaamassa heinää ja Ulla ja minä pakkasimme heinät kärryyn ja siirsimme heinäseipäät sivuun.

Aloitimme kahvilla ja voileivillä aamulla kymmeneltä ja siitä siirryimme heilumaan heinän kanssa. Joka tasatunnilla pidimme tauon ja joimme mehua ja välillä söimme jäätelöä.

Viimeisellä tauolla jo teimme pizzatilauksen, sillä näytti siltä että enää viimeiset kaksi kärryllistä oli jäljellä.

Pelto saatiin tyhjäksi vähän puoli kahden jälkeen. 59 seipäällistä oli kuljetettu ylös navetan ylisille. Sää pysyi koko ajan hyvänä, vaikka välillä joku tummempi pilvi osui näkökenttään. Pieni tuulenvire virkisti hyvin, eikä ollut liian kuumakaan.

Ylisillä on taas melkoinen kasa heinää, joka riittää hienosti kolmelle lampaalle kerppujen kera. On varmaan kesän suurin urakka tehty, kun eläinten ruoka on varastossa. Sen jälkeen voi ottaa vähän vapaammin ja keskittyä rikkaruohoihin ja marjanpoimintaan.

Nälkä olikin jo sopivasti, kun pääsimme syömään pizzaa. Eikä kukaan kuitenkaan jaksanut kokonaan syödä kerralla, mutta jäipä jokaiselle vielä iltapalallekin. Mukaan lähti vielä lihaa ja munia kiitokseksi.

On valtavan hienoa, että joka kerta olemme saaneet tarpeeksi talkoolaisia auttamaan. Neljä ihmistä saa paljon nopeammin tällaisen työn tehtyä kuin kaksi. 

Lampaiden kesäsiirtola

Kaikki alkoi siitä, kun Apupojan ja Isännän kanssa kuljimme useasti talolta trenkituvalle kirpputorivalmistelussa. Katselin aluetta, joka muodostaa kolmion tien, suulin ja puuvajan väliin. Harvennushakkuun jälkeen siihen oli alkanut kasvaa pihlajaa ja heinää. Miten hyvin tuo alue sopisi lampaiden kesälaitumeksi!

Katselimme netistä sähköpaimenten hintoja ja tulimme siihen tulokseen, että etsisimme omista varastoistamme aitatarvikkeita. Suulillakin oli muutama kerä vähän käytettyä verkkoa. Verkkoa löytyikin niin paljon, että se riitti juuri sopivasti suunnitellulle alueelle.

Heinien seipäille laiton jälkeen ryhdyimme työhön. Tien vierellä oli sopivasti monta mäntyä, joita pystyimme käyttämään aitatolppina. Suulille menevän tien varteen oli sopivasti jäänyt rankakasa, josta sai tehtyä paljon tolppia.

Seuraavana päivänä teimme laavun, jonne lampaat voisivat mennä sadetta pakoon. 

Yritimme jättää lampaat uuteen tarhaansa, mutta kohta ne olivat ulkopuolella. Paikkailimme muutamaa kohtaa, mutta sitten ne hoksasivat ison kiven, josta uskalsivat hypätä tielle. Totesimme, että olkoot vielä yhden yön vanhassa tarhassaan. Tekisimme vähän lisää korkeutta jokaisen kiven kohdalle.

Tänään saimme tarpeeksi korkean verkon kaikkiin mahdollisiin hyppypaikkoihin, eivätkä lampaat enää ole päässeet tarhastaan pois. Iso kivi on niiden lempipaikka, jossa mahtuu hyvin köllöttämään ja vahtimaan ympäristöä. Nyt toivomme, että ne osaavat nukkua uudessa paikassa, vaikka sitten kivellä, ellei laavu ala kiinnostaa enemmän.

Kesäpuuhia

Aivan yhtä varmasti kuin talvi yllättää suomalaiset, myös kesä yllättää meidät. Yhtäkkiä onkin valtava määrä työtä, joka pitäisi tehdä tämän ihanan kauniin ja lämpimän vuodenajan kuluessa.

Kuva on otettu ystäviemme jokirannasta.

Apupoika oli tulossa viikoksi, jonka aikana meillä oli tarkoitus laittaa taas kirpputori ja kahvila toimintaan. Sitä varten valmistelimme kaikenlaista myytävää kirppistavaroiden lisäksi. Valoimme kynttilöitä mehiläisvahasta ja kertaalleen käytetyistä kynttilöistä.

Vaahtera on jo pienentynyt valtavasti, mutta muutama halkaisematon pölkky on vielä tien vierustalla.

Viime sunnuntaina kirppis ja kahvila oli toiminnassa neljä tuntia. Myynnissä oli myös saippuoita, alusia ja huulirasvoja.

Ehdimme tehdä myyntiin myös mesiangervomehutiivistettä.

Tarjolla oli mesiangervokierrepullien lisäksi kahdenlaisia kuppikakkuja. Menekki oli kova.

Tänään laitoimme heinät seipäille. Jos nyt hyvä keli riittää muutaman päivän ajan, saamme ne pois jo perjantaina, jolloin ne ovat varmasti kuivuneet.

Nyt pitää mennä tekemään lammasaitausta, Isäntä sieltä jo huuteli avuksi. 

Laitumen laajennus

Lampaat ovat jo pitkään katselleet aidan yli, jonka takana kasvaa vihreämpi nurmikko. Päätimme siis päästää ne vihreämmälle puolelle pysyvämmin. Meillä tuota maallista omaisuutta on nurkat piukkana, niin ei edes kaupassa tarvinnut käydä tätä projektia varten.

Uusi linjaus tuli pihlajan ja männyn väliin, johon myös tulee portti.

Lampaat seurasivat aikansa projektin etenemistä uuden aitauksen ulkopuolella, mutta kyllästyvät lopulta ja menivät omatoimisesti takaisin tarhaan ja sisälle nukkumaan.

Eihän tuo kovin kaunis aitaus ole, mutta ihan toimiva. Lampaille on vähäksi aikaa tekemistä ja uutta syötävää. Käytämme ne silti kerran päivässä tuonkin aitauksen ulkopuolella, sillä ruoho on aina vihreämpää aidan toisella puolella.

Puu kaatuu

Keskiviikon pihapäivän ohjelmassa oli pitkästä aikaa vaahteran kaataminen. Nyt oli vuorossa tilan komein vaahtera. Sen komeus oli saanut lähellä olevan omenapuun taipumaan siitä pois aivan kenoon. Myös vieressä oleva vaahtera oli jo liian lähellä latvuksistaan. Ensin katkaistiin alaoksat ja sen jälkeen puutarhapuolelle tuleva haara.

Sitten valmistauduimme puun kaatoon. Vaijeri oli jo valmiina vetämään puuta metsän puolelle, jossa oli parhaiten tilaa.

Kaatokolon sahaamisessa selvisi, että puussa oleva halkeama oli imenyt vettä keskiosiin ja oli sieltä pitkälti laho. Terve puu molemmilla sivuilla taas oli hyvä merkki siitä, että puu saattaisi kaatua juuri sinne, minne haluttiinkin.

Niin kaatui puu tarkasti porttipaasien väliin. 

Tyytyväisenä myhäili hikinen puunkaatajakin, sillä kaato meni todella hienosti. Vaahtera on kovaa puuta, mutta herkästi murtuvaa. Silloin sahakin on kovilla.

Osa porukasta alkoi jo tehdä latvuksista kerppuja, kun sahamiehet alkoivat sahata tien yli menevää osuutta mahdollisimman pian pois liikenteen alta. Onneksi vain yksi auto joutui kääntymään pois, sillä nuo saatiin pois puolessa tunnissa.

Sahaa, vesuria, oksasaksia ja paalinaruja käytettiinkin ahkerasti, jotta mahdollisimman paljon saisi tehtyä heti tuoreeltaan.

Vaahterasta on oikeastaan hankala tehdä kerppuja, sillä oksat ovat niin vinkuran känkyröitä. Samalla pohdittiin, mikä vaahterassa on niin herkkua lampaiden mielestä. Piti tietysti maistaa lehtiä ja todeta, että oikein hyvän makuisia ne ovatkin. Vähän koivun makuinen, mutta miedompi. Voisi hyvin ihminenkin syödä ja laittaa salaattiin.

Sahatut pöllit jäivät vielä tien viereen odottamaan jatkokäyttöä. Puuaineksella ei niin kiire olekaan kuin kerpuilla. 

Kerppuja kärrättiin navetan ylinen täyteen. Seuraavaksi Isännän piti tehdä kuivurin ylisillekin kuivatuspaikka.

Osa lehdeksistä on puun alla, joten ne saa kerättyä vasta, kun päällä olevat oksat on sahattu.

Polttopuuna vaahtera ei ole mitenkään hyvä, sillä pitkistä kuivatusajoista huolimatta siihen jää kosteutta, eikä se pala erityisen hyvin. Kyllä tämäkin puut tietysti tulee käytettyä, vaikka niitä saa kuivata vielä pitkät tovit. Pienemmät oksat saattavat kuivua jo ensi talveksi.

Kerppurivistöt ovat oikein komeat. Niitä katsellessa tulee oikein toiveikas talvimieli (Huovista on tullut luettua).

Polttopuuta talveksi

Kylvöjen jälkeen alkoikin talven lämmityksen valmisteleminen eli polttopuusavotta. Olemme huomanneet erittäin käteväksi tavaksi säilöä puut suoraan laatikoihin, jolloin ne on siistimpi ja nopeampi siirtää sisätiloihin tulisijojen lähettyville. Kuivuri taas on hyvä paikka säilöä laatikoita, sillä siellä on paljon tilaa käytössä. Syksyn tullen pitäisi olla tämä tila aivan täynnä laatikoita, myös puuvajan pitäisi olla aivan täynnä. Silloin poltettavaa on tarpeeksi, eikä tarvitse käyttää sähköpattereita.

Polttopuuta teemme tänäkin vuonna jätepuusta, jota kertyy valtavat määrät kuivurin nurkalle. Välillä kasa pienenee, mutta hetken päästä on taas valtava vuori pilkottavaa. Mutta meneehän tuokin kasa aika pieneen tilaan pilkottuna ja säilöttynä laatikoihin. Työtä riittää koko kesäksi, se on varmaa.

Mutta nyt alkaakin olla aika tehdä kerppuja talveksi lampaiden eväiksi. Viime vuonna kerppumäärä jäi vähän pieneksi, mutta tänä vuonna teemme niin paljon, että riittää joka päiväksi. Tulikohan luvattua liikoja? :D

Ja sitten onkin jo heinäaika...