Paviljongin pystytystä

Kysyin Isännältä, voisimmeko pystyttää paviljongin illalla palattuani töistä. Ja Isäntä siihen suostuikin. Meillä on jo tällainen paviljonki mökillä, joten pystytys oli helpompi, kun jo tiesi, miten kannattaa menetellä.

Aurinko oli jo laskemassa ja alkoi tulla viileä, mutta me kiinnitimme osia toisiinsa valmiiksi.

Sitten alkoikin suurempien kokonaisuuksien kiinnittäminen toisiinsa. Välillä jo pelkäsimme, ettei tasaista tilaa olekaan tarpeeksi.

Vain pienet auringonkajot olivat enää taivaanrannassa, kun paviljonki oli pystyssä ja oli lopulta kankaan vuoro. 

Ja lopulta hökötys oli pystyssä. Se on vielä ankkuroimatta maahan, mutta pieniä lapiollisia pitää vielä ottaa pois sieltä täältä, että paviljonki asettuu tasaisesti. Ei se pystytys mitään tuntitolkulla vienyt, taisi olla vähän reilu tunti kaikkineen. Mutta jo alkoivat sormet kohmettua ja varpaita palella. Oli mukava mennä lämpimään trenkituvaan ja ottaa kissa syliin lämmittämään.

Maa-artisokkaa

Posti ilmoitti minulle tulevasta paketista, mutta en voinut millään muistaa, mitä oikein olin tilannut. Lähiaikoina en ainakaan ollut tilannut mitään. Kyllähän sisältö selvisi lopulta, kun avasin paketin. Samalla, kun olin tilannut aikoinaan siemeniä, olin tilannut myös maa-artisokan mukuloita. Ja aika hyvä pussillinen niitä olikin. Mitäs minä nyt sitten näille teen?

Sitten muistin, että olihan meillä viime kesänä pieni perunamaa raivattuna kaiken roskan keskellä. Perunat kyllä kasvoivat hyvin ja suuriksi, joten siitähän päätin tehdä nyt näille mukuloille paikan. Lauantaina on muuten taas talkoopäivä, jolloin keskitymme tähän alueeseen. Nyt harasin tuosta ylimääräistä kasvustoa pois, mutta jätin nurkkaan valkosipulit, joita Isäntäkään ei ollut onnistunut tuhoamaan nostaessaan perunaa.

Siellä ne nyt makaavat mullassa. Pläntti oli juuri sopivan kokoinen tuolle määrälle.

Isäntä oli tehnyt työtä käskettyä ja siivonnut sen metalliromukasan. Nyt katsastimme vielä Käpyn ja Anelma-Unelman kanssa, että paikka on paviljongille sopiva. Kutuille tuli välillä kiire, kun tiellä kulki koiria ulkoiluttajineen. Nämä vuohet ovat niin koiravuohia kuin vain voi olla. Ne menisivät jokaisen koiran luo tekemään tuttavuutta, mutta kaikki koirat eivät ole tottuneet vuohiin. Niinpä minunkin piti mennä selittämään, että nämä nyt vaan tykkäävät koirista kuin hullu puurosta, mutta lupasin pitää kuttuja pannasta sen aikaa, että koirat pääsivät jatkamaan lenkkiään.

Kuttumme ovat siitä mainioita, että ne menevät itse takaisin tarhaansa, kun saavat vapaudesta tarpeekseen. Niinpä on mukava niitä iltapäivisin päästää pihalle joksikin aikaa. Yleensä ne ovat sitten jo tarhassaan, kun lopettelen. Joskus jätän tarhan auki ja ilmoitan Isännälle, että kutuilla on vielä portti auki.

Päätin taas lannistaa jonkun rytökasan, kun aikaakin vielä oli. Tällä kertaa muistin ottaa ennen-kuvan, jotta näkee, mistä työ piti aloittaa.

Ihan koko penkkiä en ehtinyt raivata, enkä haravoida, mutta onhan tuokin jo enemmän kuin ei mitään. Tänä vuonna jo alkaa näyttää siltä, että saatan ehtiä suurimman osan raivata ja selkeyttää jo kevään aikana. Ja lupaan sen, että varmasti saan näitä muovihökötyspenkkejä vähemmäksi. Kokoan näistä sinne rinnepenkkiin paviljonkialueelle ja trenkituvan istutuksiin. Olen nyt henkisesti varautunut käyttämään jokaisen vapaahetkeni raivaustyöhön, jos vain säät suinkin sallivat. Siirtoja ehtiikin sitten tehdä sen jälkeen.

Kolmen tunnin tauko

Joka paikka pihasta kaipaa kunnostusta. Joka paikkaan ei millään yhdellä kertaa ehdi, joten pahimpiin paikkoihin kannattaa laittaa kukkanen viemään huomion.

Toisissa paikoissa taas tulee melkein kiire. Pakarituvan päädystä alkoi pilkistää lasia, ja pyysin Isännän avuksi kaivelemaan ne pois. Ei sitä ihan yksi palanen vain ollutkaan, ihan reilusti sieltä nousi pienempiä ja suurempia palasia. Tämä seinusta on kesällä kanojen suosiossa, joten oli jo aikakin putsata maaperä.

Menin sitten iltapäivätauolla kukkapenkkejä haravoimaan. Niillehän ei ole vielä meidän aikanamme tehty mitään, ihailtu ja kauhisteltu vain. Ajattelin ottaa muovin pois. Sitten ajattelin, että otan sen päällimmäisen muovin pois. Ja sitten päätin ottaa sen toisenkin kerroksen pois.

En minä sitten saanutkaan niitä kaikkia kerroksia vielä pois. Siirryin haravoimaan sivummalle.

Paviljonkitasanteen oikealla puolella olikin hirmuinen pöheikkö, mutta tuli sielläkin lopulta maata näkyviin. Ja tietysti myös sitä muovia. Tuossa on kulkenut kulkuväylä sinne muovialtaan luo. Penkissä kasvaa hirmuisesti vuohenputkea, mutta on siellä myös oikeita istutuksiakin. Ja sitten huomasin nuo vasemman puolen ryteiköt.

Talttuivathan nekin ankaralla kurituksella. Perennanvarsia oli useammalta vuodelta, joten niiden katkominen ja kaiveleminen ei ollut yhtään kivaa. Tuossa etualalla kasvaa karviainen muurahaispesässä.

Katsoin vähän kaiteen ylikin ja huomasin, että sielläkin olisi työtä. Seuraavaksi kipusin mäelle.

Ja niin lähtivät vanhat roskat sieltäkin. Altaan reunalla kasvaa jotain heinää, joka ei ihan noin vain lähtenytkään. Sille pitää jossain vaiheessa tehdä jotain.

Punalehtiruusu kaipaa jo vanhojen oksien leikkaamista. Tuohon on kasvanut myös tuoksuvatukkaa, joka saa myös lähteä muualle asustelemaan.

En sitten alkanut tätä kasaa siivoamaan. Jätin suosiolla Isännän tehtäväksi. Kunhan tuo metallikasa on pois, voikin sen paviljongin pystyttää paikoilleen.

Näet aivan oikein: puukasa on aivan jättimäinen!

Siinäpä menikin mukavasti kolme tuntia ja oli aika käydä vaihtamassa vaatteet ja lähteä iltatöihin.

Liskoja ja muita kevään merkkejä

Kevät etenee aivan kohinalla ja joka päivä saa ihastella kaikkea uutta. Varsinkin kissoilla alkaa olla kaikenlaista mielenkiintoista pihalla, eivätkä ne malta kuin käydä syömässä välillä (jos ei pihalta löydy parempia eväitä). Sitten alkaa taas saalistus, tuli saalista tai ei. Kevään merkkinä saaliiksi saattaa joutua sisilisko, hännällä tai ilman. Mutta lisko ei ole syötävä, ainoastaan hirmuisen koukuttava seurattava ja leikittävä saalis. Ja niitä kannetaan tietysti sisätiloihin. Yhtenä aamuna löysin ison hirmuliskon verhoista. Sillä oli vielä häntänsäkin tallella. En edes hoksannut ottaa kuvaa siitä, vaan kiikutin liskon pihalle. Toivottavasti pysyy nyt tarpeeksi piilossa kissoilta. 

Maltoin pitää katseeni maassa hetken, kun huomasin jotain sinistä kaiteen luona. Idänsinililja jo kukkii paikoitellen. Ja missä ei vielä ole kukkia, on ainakin nuppuja.

Kasvihuoneen narsissit puhkeavat kukkaan aivan kohta. Siellä tietysti ilmasto on lämpimämpikin.

Otin pari apulaista siivoamaan kasvihuonetta. Rapsakat lehdet olivat näiden pullukoiden suosiossa. Ja olikin erittäin suotavaa syödä niitä vähemmäksi. Pitää tuoda kutut tänne useammin töihin.

Raparperilaatat ovat odotelleet jo pitkään valmiina, mutta varmasti niiden paikka pian valmistuukin käytäväksi trenkituvan pihan ja kuivurin pihan väliselle polulle.

Joka päivä tuntuu tapahtuvan todella paljon pihalla. Välillä ei vaan ehdi kuin käymään pikakierroksen katsomassa, kun taas työt kutsuvat.

Kivikkoisen kukkatarhan alatasanne

Syksyllä ahkeroimme kivikkoisen kukkatarhan trenkituvan pihalle. Silloin jäi kesken sen alatasanne. Tänään, kun minun työpäiväni oli ohi, lähdimme tekemään tuon alatasanteen valmiiksi. Haravoin ensin alueen kaikesta roskasta. Isäntä lyhensi moottorisahalla kannontyngät pienemmäksi. Siirsimme reunakivet paikoilleen.

Sitten laitoimme maisemointikankaan paikoilleen. Minua alkoi vallan naurattaa. Joskohan tulevat polvet manailevat, kun joka istutukseen on moista roskaa käytetty. Joutuvat kaiken käymään läpi ja poistamaan kankaat, jos niistä jotain riekaleita vielä on jäljellä. Kankaan jälkeen Isäntä kärräsi multaa ja minä tasoitin.

Välillä satoi oikein kovasti, että ehdimme molemmat kastua aivan läpikotaisin. Mutta periksi emme antaneet. Nyt tekisimme tämän valmiiksi illan aikana satoi tai paistoi. Ja kun olimme lopulta aivan märkiä, sade lakkasi ja aurinko taas paistoi kauniisti.

Valtavan monen kottikärryllisen jälkeen alue oli tasainen ja multainen. Enää oli vuorossa ylimääräisten kankaiden rippeiden leikkaaminen.

Alatasanteesta tuli oikeastaan parempi kuin ylätasanteesta. Ehkä tässä maltoimme tuoda tarpeeksi multaa, jotta alueesta tuli tasainen. Ylätasanteella on enemmän korkeuseroa, eikä multakerros ole kovin paksu. Isosta multakasasta kyllä riittää siihenkin lisäkerros.

Suunnittelin jo, että olisipa ihanaa laittaa reunakasviksi mansikkaa, ehkä useampaa lajia, jotta marjoja olisi tarjolla usean viikon ajan kesällä. Muutenkin mansikka on hyvä ja peittävä kasvi.

Trenkituvan piha alkaakin pian olla ihan valmis. Tuolla pihlajan takana on muutama pienempi kivi, jonka voi siirtää, jotta alue on tasainen. Ja tuon kauempana näkyvän pensasrivistön taakse voisi kivikkoon laittaa jotain korkeampaa pensasta kasvamaan.

Pihan sepelin päälle on tulossa vielä kerros kivituhkaa. Sen jälkeen piha alkaakin olla aika kivan näköinen.

Vuokko ja moni muu

Varjoyrtin nuput ovat jo aivan puhkeamaisillaan. Tämä on hieno kasvi, on vihreänä heti ilmestyessään hangen alta ja valmiina puhkeamaan kukkaan.

Trenkituvan sinivuokot aukaisivat kukkansa jo viime viikolla.

Kiurunkannuksetkin ovat jo kovaa vauhtia työntämässä itseään esille.

Moni muu on tässä kuvassa lämmittelemässä kannossa. 

Tässä vielä lähikuva, miten moni muu on lähtenyt liikkeelle kevään tullen. Nämä löytyivät kuttutarhasta.

Kävin päiväkahvilla oleskelutasanteella suunnittelemassa lähiympäristöä.

Olen miettinyt, että lammen ja tämän ylätasanteen vesiaiheen voisi yhdistää purolla, mutta on vaikea löytää sopivaa uoman paikkaa purolle putouksineen tästä alas. Mutta ajatus on oikein hyvä ja toteuttamiskelpoinen, kunhan oikeat paikat vain loksahtavat kohdilleen. Lammelle tekisi erittäin hyvää saada vesi virtaamaan. Ja tietysti meille olisi hyvä saada kuulla tässä istuessamme veden raikasta solinaa.

Samalla mietin, miten tämä marjatarha muotoutuisi. Jotenkin tulin siihen tulokseen, että se on kuitenkin aika pieni. :) Vai ovatkohan suunnitelmani aivan liian pompöösejä?

Toiset pihatalkoot

Tänään järjestimme kevään toiset pihatalkoot. Pihahan jäi todella kauhean näköiseksi vielä ensimmäisten talkoiden jälkeen. Nyt ilma oli hyvä, aurinko paistoi, pieni tuulenvire kävi ja homma eteni.

Tällä kertaa kutsuimme myös naapureitamme työhön. Ja hyvä porukka tulikin. Ensimmäinen satsi saapui heti kymmeneltä ja loput tulivat keskipäivällä sopivasti kukkokeitolle ja jäätelölle.

Into oli valtava ja työvire hyvä. Päivällä jää alkoi antaa periksi ja maastakin sai revittyä jo muoveja.

Iltapäivällä maata oli näkyvissä jo valtavasti. En ollut ajatellut tämän alueen tulevan näin hyvään kuntoon, sillä sitä roskaa oli niin valtavan paljon.

Välillä piti käydä katsomassa kauempaakin, miltä näyttää. Ja kyllä vaan hyvältä näytti.

Ja näyttää edelleen. Vielä jonkin verran jäi laatikoita ja muovia maahan kiinni, mutta kunhan maa vielä enemmän sulaa, saa kaiken lopunkin pois.

Puutavaran kasa kasvoi ainakin kolminkertaiseksi viime kertaan nähden.

On tuon kasan pienimiseen aika kova homma, mutta ehkä jotkin talkoot siihenkin voidaan järjestää.

Roskakasa autotallin seinustalla kasvoi mammuttimaisen valtavaksi. Kasa on aivan käsittämättömän suuri!

Meillä on todella ihania naapureita. Nämäkin sanoivat, että tulevat mielellään toistekin. Meille on todella suuri apu, että saamme näin tätä aluetta siistittyä. Vaikka jäi sitä työtä vielä seuraaviinkin talkoisiin.