Varsinainen verilöyly, kun Hannes mätti Taunoa turpaan!

Pahin tapahtui pari iltaa sitten. Hannes oli antanut Taunolle selkäsaunan. Onneksi iskut olivat osuneet vain harjaan ja helttaan. Pyysin Isäntää suihkuttamaan heti haavakohdat Bluespraylla. Ja sitten jäi Isännän tehtäväksi pistää pikkukukot pakkaseen ilman päätä ja sulkia. 

Seuraavana päivänä kyselin vielä, olisiko Hannekselle ostajia, mutta eipä ollut. Kun menin katsomaan eläimiä, Tauno oli yksin hangessa pihalla, kun muut olivat lantalassa (ja yksi hautomassa). Käytin kuttuja lenkillä ja tulin takaisin. Tauno nökötti yksin hangessa edelleen. Arvelin, että kohta käy huonosti, ja kukko paleltuu hankeen. 

Kävin ottamassa Taunon syliin, eikä se vastustellut yhtään. Painoin sen piukkaan takkini alle. Se tärisi kovasti kylmästä. Harja ja heltta olivat aivan kylmiä. Vein sen sisään, istuin aikani kanalassa ja pidin Taunoa sylissä. Kukko oli aivan uupunut, vähän aikaa täristyään se lämpeni. Ja sitten sitä alkoi nukuttaa. Silmät painuivat kiinni ja tasainen tuhina paljasti sen nukahtaneen. Hautomassa ollut Ansa katseli huolestuneen näköisenä pesästä, mutta käskin senkin ottaa pienet päivätorkut. Ja niin Ansakin sulki silmänsä.

Jonkin aikaa istuin siinä, kunnes päädyin viemään Taunon trenkituvalle helttahoitoon. Voitelin haavat pihkasalvalla ja käärin vilttiin. Kukko näytti ihan tyytyväiseltä ja nukkui taas. Kävin hoitelemassa muita askareita välillä toisella talolla. Kun tulin takaisin, oli Tauno jo herännyt ja seisoi sängyllä. Syötin sille kissanruokaa ja kauraa ja juotin vettä. Kylläpä sillä olikin kova nälkä!

Kun Isäntä tuli töistä, hän sai ensi töikseen laittaa Hanneksenkin pakkaseen. Se oli kyllä harmi, sillä Hannes oli harvinaisen upea kukko, komeampi isäänsä. Mutta valta oli vaihtunut, eikä hyvällä tavalla, vaan Tauno olisi tullut kohta tapetuksi. Niinpä Hannes muutti kylmemmille seuduille ja Tauno pääsi takaisin kanalaan. Kanat olivat jo orrella ja ottivat Taunon tyynesti vastaan. Tauno teki tarkistuslaskelman, katsoi vielä nurkatkin ja huokaisi sitten orrellaan. Valtakunta oli nyt yksin hänen.

Viinitarhaan työhön

Joidenkin mielestä se pitää tehdä heti syksyllä, mutta on se myös mahdollista tehdä keskitalvellakin. Kyse on siis viiniköynnöksen leikkaamisesta. Viime vuonna leikkasin hieman liian myöhään, kun arvelin, etteivät nuo edes mahda olla hengissäkään talven jäljiltä. Silloinhan kasvihuone oli rikki molemmista päistään. Leikkasin silloin kuitenkin niin korkealta kuin yletin. Tikkaita meillä ei silloin vielä paikalla ollutkaan. 

Tällä kertaa päätin, että leikkaamme aika reilusti kaikki välipuun yli menevät oksat. Ehkä sadonkorjuukin siitä helpottaisi, kun ei tarvitsisi välttämättä tikkaita ylettääkseen parhaimpiin rypäleisiin.

Tällä kertaa Isäntä pääsi keikkumaan tikkailla ja leikkaamaan liian korkealle ylettyvät rönsyt. Ehkäpä tosiaan vähän reilumpi leikkaus toisi kuitenkin paremman sadon. Viinitarha oli päässyt rönsyämään aika pahasti, mutta varmaan näillä vuotuisilla leikkauksilla sen saa vielä kuriin.

Aika paljon jäikin ilmatilaa tuonne ylös leikkauksen myötä. Tosin versot kasvavat aika lailla yhden kesän aikana, joten kesällä on edessä taas leikkaus, jolloin leikataan ylimääräisiä versoja ja kahden tertun jälkeen katkaistaan tuottavat oksat.

Toisella puolella leikkasimme hieman matalammaksi, koska edessä on niin paljon laatikoita ja kukkapurkkeja estämässä poimimista. Toisella puolella on vielä tuo tyhjä allaskin, jonka jyrkkä reuna ylettyy köynnöksille asti. Sille puolelle ei siis millään tikkailla ole asiaa.

Viinitarhalla(kin) on paljon turhaa tavaraa. Nämäkin kasat pitäisi kuljettaa polttopuukasaan pilkottavaksi.

Minä jo haaveilin mielessäni kauniista syksyisestä päivästä, jolloin sato olisi kypsää ja sitä pääsisi keräämään taas ämpärikaupalla. Mutta onhan siihen vielä aikaa.

Suuri rottasota

Kun syksy ja kylmät alkoivat, alkoi myös ei-toivottu muuttoliike. Pikkuhiljaa eläinsuojassa alkoi näkyä vilahduksia pienistä eläimistä, joita emme toivoneet hoidettavaksemme. Pieniä hiiriä alkoi ilmestyä kanalaan ja kuttulaan. Isäntä osti viisi vanhanajan metallista hiirenloukkua. Syötiksi hän laittoi välillä juustoa, toisinaan porkkanaa, joskus omenaa ja ajoittain lihaa. Loukut toimivat ja niihin jäi kymmeniä hiiriä viimeiselle herkkumatkalleen.

Mutta sitten saapuivat rotat. Pieni hiirenräpsy oli aivan tehoton rotille. Niinpä Isäntä osti kolme rotanloukkua. Syötiksi hän laittoi samoja aineita kuin hiirillekin. Vain yksi pieni rotta jäi loukkuun.

Isäntä viritti katiskan navetan eteiseen. Syötiksi hän laittoi viimeiset rippeet maapähkinälevitteestä purkissaan. Ei yhtään rottaa mennyt katiskaan. Joku hiiri kävi syömässä levitteet purkista.

Isäntä tutki taas nettiä ja päätyi tekemään saaviansan. Saaviin pohjalle reilusti vettä, päälle ensin styrox-silppua, jonka päälle heinää. Heinän päälle hän laittoi lihanpaloja ja perunajauhoa. Ei tullut rottia saaliiksi. Vesi jäätyi.

Seuraava kokeilu oli ämpäri, metallilanka ja juomatölkki, joka oli sivelty maapähkinätahnalla. Saalis kolme hiirtä.

Isäntä hankki häkkiansoja, joihin hän laittoi syötiksi siemeniä ja juustoa. Pyydykseen meni yksi hiiri ja kolme rottaa.

Seuraava yritys oli vihreä putki, jonne Isäntä laittoi myös niitä siemeniä ja juustoa. Ei yhtään hiirtä eikä rottaa.

Lopulta Isäntä haki rotanmyrkkyä kaksi pakettia. Paketissa on kolme pussia. Tähän mennessä myrkky on tästä satsista jo mennyt. Mutta yhtään kuollutta rottaa ei ole vielä löytynyt. Toiveissa on, että myrkky on tehonnut. Se näyttää olevan ainoa mahdollinen keino saada rottakanta pienennettyä.

Niin, tietysti meillä on myös kaksi kissaa. Mutta niiden herkkuihin kuuluvat lähinnä mureammat myyrät. Rotat eivät ole houkuttaneet kumpaakaan. Eivätkä kanat ole tykänneet kissojen läsnäolosta tiloissaan. Joten syötämme nyt rotanmyrkkyä jyrsijöille, ja kissat saavat pyydystää myyränsä herkkunälkäänsä.

Kuinka Isännästä ja Emännästä tehdään maajusseja?

Mitä tulee, kun kaksi maaseudusta vieraantunutta ihmistä keksii alkavansa maanviljelijöiksi? Emme mekään tiedä, mutta tulos selvinnee tulevien vuosien aikana. Ajatus lähti siitä, että meillä on eläimiä, jotka tarvitsevat rehua. Niinpä voisimme kasvattaa omat kaurat vuohille ja kanoille.

Meillä on myös peltoa.

Meillä on toimiva traktori, jonka Isäntä korjasi.

Mutta traktorin perään tulevat laitteet puuttuvat kokonaan. Ne oli edellinen asukas myynyt pois tarpeettomina rahapulassaan. Teemme parhaillaan kauppoja aurasta.

Sekä äkeestä.

Meillä on kuivuri. Kuivuri on ollut paikoillaan jo 30-luvulta asti.

Lähemmässä tarkastelussa näkyy savupiippu ja kaksi höyryputkea.

Nykyään katon läpi tulee vain savupiippu.

Mutta ylhäällä on aivan höyryputken näköinen putki.

Itse laitos on melkoisen valtava laatikko.

Se kuivaa kerrallaan kahdeksan hehtolitraa viljaa. Netistä löytyi myyntiesite tälle laitteelle. Sen perusteella olemme selvittäneet aika pitkälle sen toimintaperiaatteen.

Kuivurin alakerrassa on mielenkiintoinen kaksiosainen ovi.

Sen takana on kuivurin lämmönlähde. Täältä lämmin ilma johdetaan siihen puulaatikkoon, jossa vilja kuivuu. Ja kosteus nousee niitä putkia pitkin pihalle katon läpi.

Kuiva vilja päästetään suppiloon ja säkitetään alhaalla. On se kyllä kätevää.

Ylhäällä on paljon kuivurin toimintaan liittyviä tavaroita, kuten tämä viljalaari.

Sitten löytyy laite, josta emme tiedä yhtään, mikä se on.

Tämä luultavasti kuuluu myös tuohon laitokseen. Jos tiedät mikä härveli tuo on, niin kerro ihmeessä.

Ylhäällä on myös jonkinlainen koneisto, tai ainakin hihna pyörineen.

Vihtori kertoi sen olevan kissojen kiipeilypuu, mutta en aivan varauksetta usko tähän. Jos siis tiedät näiden tarkoituksen, niin kerro ihmeessä.

Joku härveli se on tämäkin, mutta ei mitään käsitystä, mihin tarkoitukseen.

Ennen viljaa varten oli olemassa riihi. Kuivurin sisällä on trenkituvan puoleisessa päädyssä vanhoja hirsiä, jotka näyttäisivät olevan vanhasta riihestä.

Ainakin hirsien toinen puoli on nokisen musta, joten siksi arvelemme tuon osan olevan riihestä.

Eli paljon meillä on kaikkea tarvittavaa. Sen puolesta voisimme siis ryhtyä maajusseiksi. Puintiapua voisimme kysyä naapureilta. Ja tietysti meillä on valtavan paljon uskallusta ryhtyä kokeilemaan vähän oudompiakin askareita.

Helmikuun kylvöt: etelän hetelmiä ja eksotiikkaa

Tomaatit itivät valtavan hyvin. Nyt olisikin jo aika koulia ne. Mutta sen sijaan aloin katsella uusia kylvöjä. Pitää nuo tomaatit tuosta vielä hoidella tässä joku päivä.

Paprikat ja chilit olivat varmaan saaneet liikaa kylmää, koska niistä ei tullut mitään. Väinönputket ja belladonnat laitoin vielä jääkaappiin ohjeen mukaan. Laitoin uudet paprikat (3 lajia) sekä yhtä lyhyttä kasvihuonekurkkua, jonka ohjeena oli laittaa se jo helmikuussa.

Yhteen laatikkoon kylvin vesimelonia, hunajamelonia sekä kurkkumelonia. Nämä pääsevät viinitarhaan kasvamaan. Meillä alkaakin pian olla melkoinen välimerellinen tunnelma suuressa kasvihuoneessa. Toivottavasti nämä kasvit tuottavat myös satoa.

Kylvin myös todella vanhat punaisen orvokin siemenet, bellistä ja pesusientä eli luffaa.

Viimeiseen laatikkoon tuli lakritsijuurta, seljaa, ananaskirsikkaa, palsternakkaa sekä juuriselleriä.

Käytin ensimmäistä kertaa vermikuliittia pintaan. Näyttää hieman oudolta, mutta kai se on hyvä aine, koska sitä neuvotaan laittamaan. Muistin virkistämiseksi laitan vielä siemenpusseistakin kuvat. Minunhan pitäisi muistaa vielä kuukauden päästä, mitä missäkin kasvaa.

Taas alkaa kova miettiminen, minne ihmeeseen laitan kaikki nuo taimet kasvamaan, kun ne pitää olla omissa pikku purkeissaan. Tässähän oli vasta helmikuun kylvöt. Tulee vielä ainakin kaksi erää tälle keväälle. Alkaa tämä trenkitupa käydä kohta ahtaaksi niin ihmisille, kissoille kuin taimillekin.

Pitää varmaan laittaa tuonne taloon johonkin huoneeseen isompi pöytä ikkunan eteen, jotta taimille on hyvä paikka kasvaa ennen kasvihuonekelejä.

Rotilta piiloon

Navetan eteisessä on tapahtunut pieniä muutoksia. Ennen siellä oli vanha toimimaton pakastin, jossa eläinten rehuja säilytettiin. Pelkästään pusseissa ei mitään kannata säilyttää, sillä rotat löytävät äkkiä tiensä syömään pussin kyljestä. Pakastimesta oli vaikea nostaa kauroja, kun pussi alkoi olla lähes tyhjä. Kyllästyin siihen ja sanoin Isännälle, että muutos on välttämätön. Lisäksi pakastin vei niin paljon lattiatilaa, ettei tilassa voinut liikkua kuin puikkelehtimalla.

Kanat, tai siis lähinnä kukot tulivat tarkastamaan tilan uutta toiminnallisuutta ja totesivat kulkemisen helpottuneen. 

Alempi lattiataso on nyt kokonaan käytössä ja rehuastiat ovat ylemmillä tasoilla. Nyt joka purkkiin ylettyy helposti.

Nuo kaksi pienempää purkkia vaihtuvat vielä valkoisiin samanlaisiin ja nuo siirtyvät trenkituvan vessaan pelletille ja kompostikuivikkeelle.

Nykyinen järjestys on paljon parempi. Tila vaikuttaa isommalta, kun astiat ovat seinustoilla. Eivätkä rotat pääse juhlimaan edelleenkään.

Suunnitelmasta toteutukseen

Jotta suuri pihasuunnitelma ei jäisi pelkäksi sanahelinäksi, oli aika toteuttaa siitä ensimmäinen osa. Talviseen toteutukseen kuuluu ehdottomasti puiden kaato. Nyt saivat häädön tien ja näkymän tukkeena olleet kuuset. Trenkituvan portailta näkyy nyt talolle, varsinkin, jos kevyesti zoomaa lähemmäs.

Porttikivet ovat nyt kokonaan näkyvissä, eikä kulkuväylä näytä enää tukkoiselta. Tosin tuo yksi kuusi yrittää levittäytyä tien puolelle leveine alaoksineen.

Kiviaita näkyy nyt kokonaan. Jo alkoi raksuttaa, että pitäisi jotain kivaa keksiä sen päälle. Mutta yritän nyt vielä hillitä pari kuukautta, tai ainakin yhden.

Vaikka tuo yksi kuusi vielä leventelee edessä, näkyy piskuinen trenkitupakin pihatieltä. Tuossa ennen aitaa on jotain pensaita, joista osa sai vähän siipeensäkin kaivuutöissä. Saattaa olla, että loput pensaat lähtevät, ja tuohon tulee tasainen nurmireuna tien ja aidan väliin. Aikoinaan tuossa kiviaidan edessä on ollut penkki istujia varten. Sen voisi siihen palauttaa. Ja penkin molemmin puolin voisi laittaa kauniin kesäkukkaistutuksen ruukkuihin. (Ja sitten kesällä tuossa voisi istua hyttysten syöttinä ja läiskiä niitä huvikseen.)

Yksi kuusista odottaa vielä karsimista ja pilkkomista.

Tien vieressä on nyt kaunis rivistö mäntyjä, mutta yksi pienempi kuusi on saanut luvan kanssa jäädä. Ehkä siitä tulee ensi joulun joulukuusi.

Ainakin yksi homma suunnitelmasta on nyt tehty. Ja nyt on vasta helmikuu. :)