Aika täyttää kuopat

Kuivurin takana on ollut kolme isoa monttua, joissa on roikelehtinut edelleen muovia, styroxia ja autonrenkaita. Ei siis edelleenkään mitään kaunista ja hyvää. Ainoa hyvä on ollut monttujen välillä kasvava vadelma.

 Naapuripellon omistaja oli kaivelemassa kiviä pelloltaan ja kuljettamassa niitä tilamme ohi metsään kivikasaan, kun hänen mieleensä juolahti, että kaivetulla maamassalla voisi täyttää nuo meidän kuopat, jotka olivat paljon lähempänä työmaata. Molemmat hyötyisivät.

Kaivurin oikealla puolella näkyy osa jätekasasta.

Meillekin tämä oli hyvä sopimus, kunhan ensin poistettaisiin se kuopissa lojuva jäte. Ensin Isäntä kävi siistimässä isommat muovit ja muut kasaan. Sitten kaivurikuski kaiveli taitavasti vielä muovinrämmäleet pois. 

Pohjalle tuli isompia kiviä ja sen päälle alkoi kerrostua muuta maata. Oli hauska käydä välillä katselemassa, miten kuopat alkoivat hävitä yksi kerrallaan.

Lampaita tämä projekti kiinnosti valtavasti. Ne olivat jo nähneet muutamana päivänä, kun traktorin peräkärryllinen kiviä oli kulkenut tarhan ohi lähimetsään. Niinpä kävin niiden kanssa katselemassa, mistä kivet tulivat ja minne menivät. Ja työn jälki piti tietysti katsastaa päivittäin.

Nyt monttualue on jo aika tasainen. Meillä on yllättäen enemmän tasaista tilaa, jolle pitäisi keksiä jotain suunnitelmaa. Ainakin tuonne kuivurin ovelle pitää tehdä kulkuväylä, jotta siitä voi ajaa läpi. Mutta muuten kaikki on vielä auki - paitsi ne montut.