Pieniä keveitä askareita

Kotiuduin sairaalasta leikkausta seuraavana päivänä toipumaan. Sairauslomaa on kaksi kuukautta, joiden aikana pitää ottaa rauhallisemmin, eikä nostella, ravistella tai pomppia, jotta luutuminen tapahtuu hyvin. Pieniä keveitä kotiaskareita saa tehdä onneksi, sillä muuten alkaisi aika käydä pitkäksi. Leikkauksessa kaikki sujui hyvin, mutta äänihuuleni kärsivät. Niinpä nyt on vaikea niellä, yskiä, haukotella ja puhua. Muutamassa kuukaudessa pitäisi tilanteen korjaantua, ellei tilanne jää pysyväksi, mikä ei oikein kivalta tuntuisi nykyisessä ammatissa.

Pensasmustikoiden poimimisen lisäksi olen käyttänyt iltaisin lampaita lenkillä. Isäntä saa viedä ne lopuksi takaisin tarhaan leivän voimalla. Leipä on niin voimakas houkutin, että lampaat saattavat tunkea liian liki runnomaan, joten se ei tässä vaiheessa ole minulle sopivaa.

Synttärilahjaksi toivoin (ennen tietoa leikkauksesta) kelaleikkuria, jonka sainkin.

Lampaiden mielestä tämä oli jotain uutta ja ihmeellistä, kun Isäntä kokeili leikkurin toimintaa uuteen hyvinkasvavaan nurmikkoon. 

Taisivat raukat vähän säikähtää joutuvansa virattomiksi tehokkaan leikkurin vallatessa heidän toimenkuvansa.

Saan myös kävellä. Tänään tein puolentoista tunnin lenkin metsässä rauhallisesti kävellen. Ihan yksin ei tarvinnut olla, sillä muutama hirvikärpänen halusi tulla mukanani kotiin.

Muuten aika kuluu mukavasti kissojen ja kanojen kanssa pihalla oleillen, jos sää suinkin sallii. Tai sitten teen pieniä keveitä askareita sisätiloissa voimien mukaan. Välillä on ihan hyvä olla levossa.