Pikkukissojen kanssa olemme kehränneet hurjasti sadepäivinä. Tosin nämä pienet ovat kiinnostuneet valtavasti minun rukistani, eivätkä malta kehrätessäni itse kehrätä. Sen sijaan ne tulevat aivan kiinni rukkiin ja läiskivät sitä tassuillaan. Ei ihan helpoin tapa tehdä lankaa.
Ennen karstaamista pesin villat kylmässä vedessä paljussa. Piti vaihtaa välillä vesi, sillä talvivilla on paljon likaisempaa kuin kesävilla. Viime syksyn karitsanvillat ovatkin vielä käsittelemättä, mutta eiköhän tässä joku päivä nekin tule pestyä. Pesun jälkeen levitin villat ritilälle ja laitoin toisen ritilän päälle, ettei tuuli vie. Kuivaa villaa olen karstannut ensin lepereiksi koriin. Sen jälkeen olen kehrännyt niitä rullan täydeltä.
Olen kehrännyt nyt kaksi puolallista Hildan villaa langaksi. Hilda on ihan paras villalammas. Sen karva on pitkäkuituista ja pehmeää ja sitä on helppo kehrätä langaksi. Kahden rullallisen tai puolallisen jälkeen on vuoro kertaamisen, johon kätevä laite on rullateline tai rullatuoli. Siitä langat ohjataan taas rukin kautta kerrattuna lankana. Kun taas on rulla täynnä, se vyyhdetään vyyhdinpuiden kanssa.
Näistä kahdesta puolallisesta tuli kaksi vyyhtiä lankaa, jonka laatu on hyvin vaihtelevaa, sillä olen vielä ihan aloittelija kehräyksessä. Seuraavaksi on vuorossa pesu, jossa irrotetaan liiat rasvat pois.
Ei minulla ole vielä mitään ideaa, mitä tästä langasta tekisi, mutta ehkä se ajan kanssa tulee. Nyt minulla on ainakin lankahyllyt yläkerrassa valmiina, jonne nämäkin voi sijoittaa odottamaan inspiraatiota.
Kehrääminen on taitolaji, ei onnistuisi minulta.
VastaaPoistaUskon, että sinun lankasi olisi tasaista ja kaunista, sillä olet kaikessa muussakin taitava. Harjoitusta kehräys vaatii, kuten muutkin taidot.
Poista