Saippuaa ja sokeria

Metsästyskauden myötä olemme saaneet taas hyvät määrät peurojen rasvoja. Rasvat olemme puhdistaneet taliksi ja talista voi tehdä saippuaa. Käytän erään 600 g peurantalia ja 400 g öljyä. Tämän vuoden saippuoissa on oliiviöljyä, vaikka yleensä olen pyrkinyt käyttämään kotimaisia öljyjä, kuten rypsi- tai rapsiöljyä. Ensimmäisestä erästä tein pitkästä aikaa Äijäsaippuaa, johon tulee kylpyturvetta ja tervaa.

Toinen erä on Juhannusmuisto, johon tuli koivunlehtihaudetta ja ruusua. Tänään valmistan vielä Kukkaniitty-saippuaa, johon tulee mesiangervoa, kehäkukkaa ja orvokkia.

Naapurin pellolla on kasvanut sokerijuurikasta. Jurtit olivat jonkin aikaa tien vierustoilla isoina aumoina. Kun niitä alettiin kuljettaa tehtaalle, keksin, että niitä voisi ostaa vähän lampaille talviherkuksi. Isäntä lähti kyselemään ostomahdollisuutta, mutta palasi kertomaan, että saamme kerätä kaikki jäljelle jääneet jurtit, joita koneella ei saanut nostettua kyytiin. Teimme hyvät vaihtokaupat ja annoimme reilun palan peuraa tilalle.

Vaikka aluksi näytti jurtteja olevan vain vähän siellä täällä, niitä kertyikin lopulta hyvän kokoinen kuormallinen. 

Säilömme juurikkaat maakellariin, josta haemme niitä sekä omaksi tarpeiksemme että lampaiden herkuksi. Näistähän saa kokattua vaikka millaista herkkuruokaa, huomasimme. Taas tuli meille uuden kokeilun paikka.

Viimeiset kaksi viikkoa olen ollut sairauslomalla, sillä niskassani pullahti välilevy. Voin sanoa, että kipu on jotain niin järkyttävää, ettei sitä voi edes kuvailla. Sain onneksi sellaiset määrät lääkkeitä, että kipu lieveni, mutta edelleen hermokipu on kova, ja kolme sormea on osin tunnottomina. Magneettikuvaus on tulossa lähiaikoina, mutta päätin kokeilla työhönpaluuta jo tänään. Sama kai se on tehdä tässä välissä jotain hyödyllistäkin. Magneettikuva kertoo, onko pullistuma niin paha, että hermo pitää vapauttaa leikkauksella.