Hapankaali

Juttelin kerran ihan ohimennen, että hapankaalia olisi kiva yrittää tehdä itse. Yksi ystävämme kuuli sen ja sanoi, että hänellä olisi hapatusruukkuja lainaksi, jos haluaisin kokeilla. Niinpä ilmoitin, että voisin sellaisen ottaa ja kokeilla valmistaa hyvää, herkullista ja terveellistä hapankaalia ihan itse.

Luulin, että yleiskoneemme oli hajalla, mutta kaksi kaalia käsin höylättyäni Isäntä muisti, että siitähän hajosi vain se pirtelöpuoli. Viimeisen kaalin sain vähän nopeammin pienennettyä.

Neljänneskaalin pilkottuani nuijin sen puunuijalla pehmeäksi merisuolan ja valkosipulin kera. Nuijiminen on kovaa työtä, mutta en keksinyt mitään kotikonstia työn helpottamiseksi. Siinä vaiheessa ajattelin, että on vaan valtavan helppo ostaa kaupasta rasiallinen valmista hapankaalia. En kuitenkaan vielä antanut periksi, vaan jatkoin nuijimista, kunnes koko 7 kg kaalia oli pehmeää ja mehukasta.

Nuijinnan jälkeen se erä sai siirtyä hapatusruukkuun tiukasti sinnekin nuijittuna. Pikkuhiljaa ruukkukin alkoi täyttyä ja nuijittava kaali vähentyä. Kun kaikki kaali oli ruukussa, lisäsin kefiirin pinnasta otettua heraa pari desiä. Herahan ei ole ihan välttämätöntä, mutta se nopeuttaa hyvien maitohappobakteerien muodostumista ja hapantumista.

Varmistin, että kaikki massa oli nesteen peitossa, ja lisäsin vielä leivinpaperin ja sen päälle lautasen painoksi. Ruukku on keittiössä, jossa lämpötila ei ole ihan ihanteellinen näin alkuun, sillä suositeltu alkulämpö pitäisi olla 25 astetta, mutta meillä ei sellaista kuumuutta tunneta kuin hetkittäin hellan vieressä. Tuoksusta päätelleen kaali on alkanut muuttua hapankaaliksi. Muutaman päivän jälkeen ruukun voi siirtää vähän viileämpään, noin 16 asteeseen, joka on meillä helpompi järjestää. Parin viikon käymisen jälkeen kaalin voi siirtää konttuuriin kylmään, jolloin maitohappokäyminen ei ole enää aktiivista.

Arvelen, että saamme syödä tuota herkkua ihan reilusti joka aterialla, sillä kahdelle ihmiselle ruukullinen hapankaalia on vähintäänkin riittävä.