Isäntä koruompelee

Isäntä löysi vintiltä vanhat kuluneet ja rikkinäiset huopikkaat. Niiden koko oli kuitenkin aika sopiva, joten hän alkoi miettiä, saisiko niistä vielä korjaamalla käyttökelpoiset. Pakkasella huopikkaat ovat hyvä vaihtoehto jalkineiksi, sillä ne ovat lämpimät ja hengittävät.

Ensin hän paikkasi reiät parsimalla ne umpeen. Toisen pohjassa olikin isompi halkeama, mutta parsimalla sen sai hyvin korjattua. Seuraavaksi oli vuorossa uusien pohjien kiinnittäminen. Meillä on sellaista huopanauhaa, josta saa tehtyä paksuja villapohjallisia. Tästä oli helppo leikata kappaleet pohjiksi. Jonkin aikaa meni, että Isäntä oppi tekemään pykäpistoja, mutta kuvien, selityksen ja näyttämisen jälkeen pistot alkoivat löytyä. Niin valmistuivat uudet pohjat huopikkaisiin.

Varren suut olivat vähän liian tiukat, joten niihin piti myös keksiä joku helpotus. Huopaa on helppo työstää, sillä se ei purkaudu. Niinpä helpoin tapa oli tehdä halkio ja siihen nyörit.

Sisäpohjiksi tuli myös uudet huopapohjalliset. Näillä onkin leppoisaa tepastella pakkasella vaikka peurajahtiin.

Isännän koruompelu ei ollut ollenkaan perinteisen koruompelun näköistä, sillä hänellä oli varusteinaan neulan lisäksi otsalamppu ja pihdit.