Pirteä pihatupa

Lupasin sijoittaa trenkituvassa olleen retrosohvan pihatupaan. Isäntä sen kuskasi kuivurista mönkijällä ja peräkärryllä ennen siirtymistään lannanluontiin. Minun tehtäväkseni jäi kaluston peseminen. Kyllä se olikin likainen. Mutta muuten se oli aika hyväkuntoinen. Sohvan runko oli suorastaan priimakunnossa. Sohva on vuodesohva, joten pihatupa muuttui kesäksi majoitustilaksi. Jos nyt siellä tarkenee vaan nukkua.

Jouduin vaihtamaan vettä välillä, koska likaa oli aika paljon. Materiaali on kyllä mukava, kun lika lähtee siitä ihan pyyhkimällä. Kangassohva olisi ollut aika huonossa kunnossa.

Joistain tyynyistä puuttuvat nuo toppausnapit, mutta sallittakoon tällainen kauneusvirhe. Onhan tuota ikääkin kalustolla jo jonkin verran. Kalustoon kuuluu myös sohvapöytä.

Pöydän juju on esiin vedettävä tarjotinosa. Kyllä on kätevää!

Ja pirteyttä lisäsin verhoilla, joita siis löytyy aika monta. Käytin tilaan yhdeksän vihreää verhoa ja kahdeksan keltaista. Verhot ovat ihan vaan verhovaijeriripustuksella ikkunoissa. Verhoja ripustaessani rikoin sitten sen valkoisen savipupun. Pitää keksiä jotain muuta tuohon nurkkaan.

Illalla toin vielä pari tyynyä ja torkkupeiton sohvalle. Istuimme Isännän kanssa hetken tunnelmoimassa, kunnes illan viileys sai meidät siirtymään trenkitupaan.

Pikkuhiljaa alkaa olla jo pihatupa valmis. Matot laitan vielä lattialle ja yksi pöytä tuoleineen tulee tilaan. Sitten voivat Isännän pirskeet olla täällä.

Pihatuvan lattian hauska yksityiskohta ovat nämä koiran tassunjäljet. Useimmin kai näkee kissantassunjälkiä, mutta täällä on kunnon isot tassunjäljet.