Toukokuun puolessa välissä tuomme eläimet uuteen kotiinsa. Siihen mennessä pitäisi navetasta saada jostakin niille tilat kehiteltyä. Parhaimmassa kunnossa oli kaksi vierekkäistä huonetta heti navetan ovesta oikealle. Ensimmäiseen huoneeseen tulee kanala ja perempään kuttula. Tila vaikuttaa todella malalalta, mutta siihen on syynsä, haiseva sellainen.
Lantalaan menevä ihmisen korkuinen ovi näyttää tässä kyllä enemmän hyvin pienikasvuisille tarkoitetulta.
Pienempi ovi näyttää lähes luukulta.
Ikkunat ovat pelkkiä aukkoja ilman laseja.
Parret ovat vielä paikoillaan. Tuo reikä, joka näkyy lattiassa on rotankolo. Tuo katonrajassa oleva aukko on taas ilmastointiaukko, jonka saa suljettua alempaa näkyvästä viirusta pellillä. Jos siihen nyt sellainen jossain olisi. Sähköäkin on joskus tullut, mutta maitokeittiön palon jälkeen ei.
Isäntä parka sai lapioida sontaa ihan urakalla tästä tilasta. Kyllä hän naureskelikin, ettei olisi vielä kymmenen vuotta sitten uskonut, että hän vielä joutuu lantaa luomaan. Mutta niin vaan tilasta tuli korkea, kun lopulta tuli lattia vastaan.
Ikkunakin on ihan korkealla. Seinässä näkyy hyvin raja, johon asti lantaa oli.
Pystytolppa, jossa on juoma-astia, on valitettavasti lahonnut alapäästään. Saattaisi olla vielä mahdollista palauttaa vesiputkien toiminta. Katossa oleva luukku on heinäluukku, josta ylisiltä on pudotettu heinä.
Kummasti vaan ovikin muuttui kulkukelpoiseksi. Siinähän on jopa kynnyskin.
Takaovesta näkyy hyvin tuon lantakerroksen paksuus. Pohjimmaiset jätökset haisivat kyllä selvästi siansonnalta, joten ihan muutamaan kymmeneen vuoteen näitä ei ole siivottu ollenkaan.
Tuotoksista tuli kyllä melkoinen kasa lantalan puolelle. Eiköhän tuolla jo lannoita useamman vuoden kaikki kasvit.
Lattiassa oli reikä, jonka Isäntä testasi. Ja tosiaan viemärireikä se oli. Niinpä oli helppoa sitten päästellä vettä seinille ja pestä paikat kunnolla Virkon S:llä.
Jos aikaa olisi enemmän, vetäisimme uudet laastit, mutta tähän hätään pinta kunnostetaan vain kalkitsemalla.
Rappaukset kyllä ehtii vielä myöhemminkin.
Päällimmäisestä kerroksesta sai vielä hyvän kerroksen kohopenkkeihin. Multakerroksen jälkeen sinne voisikin pian istuttaa jo kurpitsat kasvaman.
No huh, huh.. Kylläpä ootte työtä pelkäämättömiä. Varmasti päivän jälkeen uni maittaa. Toisaalta maalaisihmisenä on ilo seurata miten tartutte kaikkeen työhön, ulkona ja sisällä. Tsemppiä. Työ tekijäänsä kiittää.
VastaaPoistaEi se parane työtä pelätä, jos tällaisen projektin itselleen hankkii. =) Mutta tässä todella näkee työnsä jäljen heti.
PoistaSiinähän teillä on hyvää lannoitetta kasvelle..:)
VastaaPoistaSiinä on biodynaamista lannoitetta koko alueelle. Ja kun noita navettatiloja on vielä aika monta tyhjennettävää jäljellä, niin riittää tuonne pellollekin.
PoistaJopas on ollut lapiotreenit, teidän plantaasilla ei kuntosaleja varmaankaan kaiveta.
VastaaPoistaMihin ihmeeseen te saatte hävitettyä nuo joka paikassa kurkistelevat styrokslaatikot.
Kyllä silti vielä kuntosalia kaipaa, täydentävät toisiaan. Noiden laatikoiden hävittäminen onkin kallis projekti. Ne pitää viedä kaatopaikalle sekajätteenä.
PoistaMikä mieletön määrä lannoitus- ja kateainetta! Joskus tulevaisuudessa, kun tekemistä on vähän vähemmän, voitte katsella näitä blogin alkuaikoja ja huokailla tuolle energian määrälle :)
VastaaPoistaOn siinä lannoitetta ihan valtavasti ja muista tiloista tulee lisää. Saa nähdä, milloin täällä tekeminen vähenee, ei varmaan ihan lähivuosina ainakaan. :)
PoistaMää huokailen tääll..ei voi ku ihailla tollast energiaa. Hommat etenee ja valmista tulee aina toisest pääst.
VastaaPoistaLaiskamarot ei tollasee olis ryhtynykkä..se on iha totta.
Tollane lantaha kompostoituu vuosien mittaa ja muuttuu mullaksi. Ompahan puutarhaan aineksia!
Älä kuule yhtään huokaile, minä ihailen aina sinun aikaansaannoksiasi ja ihmettelen, miten paljon oikein teet. =) Juu, kyllä tuosta vielä maanparannusainetta tulee ja paljon. Pitää pian etsiä kaikelle paikka, kun lantalakin on jo pian täysi ja vasta yksi tila on siivottu.
Poista