Viinitarhalla

Olin jo aiemmin käynyt katselemassa viinitarhaa ja etsinyt elonmerkkejä. Tällä kertaa menin sinne arvelleen kaiken olevan kuollutta. Olisi nyt jo toukokuussa pitänyt näkyä jotain elonmerkkejä. Päätin kuitenkin katkoa ainakin kaikki kuolleet oksat. Jos vaikka kuitenkin vielä juuresta nousisi uutta.

Suureksi positiiviseksi yllätyksekseni löysin tällaisia pieniä pallukoita. Kyllä nuo minun silmiini silmuilta näyttävät. Löydön jälkeen olikin helpompi leikellä oksia. Kyllä niitä oli paljon kuolleitakin, mutta eiköhän rypäleitä saada tänä vuonna sittenkin.

Leikkauksen jälkeen oli aika harvan näköistä köynnöksissä, mutta sitäkin tuuheampaa maassa. Yläoksia en ylettynyt leikkaamaan, enkä edes etsinyt mitään jatkovarsia sitä varten. Joku vuosi köynnökset pitäisi leikata vähän reilummin ja sitoa ne oikeaoppisesti maltilliseen korkeuteen. Sen verran muistan vielä ajoiltani viinitarhalla. Sellaistakin työtä on tullut nuoruudessa tehtyä. Siksi ilahduinkin valtavasti, kun täällä oli viinitarhakin.

Isäntä laittoi kastelun päälle ihan kokeilumielessä. Putkia ainakin kulki toiseen päähän saakka. Altaan puolelle ei mennyt putkia, sen puolen kastelu pitää järjestää ensi kerralla jotenkin muuten.

Ja hyvin sitä vettä suihkikin. Arvelin, että kunnon kastelu viikoittain riittäisi varsinkin sitten, kun kasvihuoneen muovit saadaan laitettua uusiksi. Nämä köynnökset ovat jo ihan aikuisia, joten ne ottavat suurimman kosteuden jo itse maasta.

Kasvihuoneessakin saa nauttia kukkaloistosta. Sinne tänne on istutettu kevätkukkia. Ensi kerralla kukkivat varmaan jo tulppaanitkin.

Boysenmarjapuskat olivat myös melkoisia pöheiköitä. Niiden lehdet olivat selvästi saaneet kylmää. Ehkä niissäkin olisi silti vielä jotain eloonjäänyttä.

Sinne juurakolle sitten sukelsin oksasaksien kanssa ja katkoin kaikki kuolleet oksat. Tämä lajike on jokin ihana versio, sillä siinä ei ole ollenkaan piikkejä. Versot ovat aivan sileitä, mutta pitkiä kuin nälkävuodet. Pisimmät ovat varmaan neljän metrin paikkeilla.

Leikkauksen jälkeen puskat alkoivat olla jo ihan siedettävän näköisiä. Versoja pitää vielä kiinnitellä ylös, jotta syksyllä marjojen poimiminen on helpompaa. Syyskuussa tietää taas, mitä tekee kaiken vapaa-ajan, kun nämä kypsyvät.

Puskia on varmaan kymmenen, ainakin siinä paikkeilla, joten vielä näiden kanssa on tekemistä. Koko kasvihuone on pituudeltaan 30 m. Kyllä täällä siis mahtuu olemaan näitä.

Kasvihuoneen yleisilme siistiytyi jo valtavasti kaikkien risujen poisviennin myötä. Joku kerta pitää ottaa työn alle tuo maaperä ja siivota se. Sitten on tietysti näitä laatikoita siellä sun täällä. Ja ne muovit pitää laittaa paikoilleen. Syksyllä jo ostimme muovin valmiiksi, mutta se jäi silloin laitamatta.

Ja sitten pitää ihan muuten vain käydä täällä ihastelemassa näitä kukkijoita.