Laitumen laajennus

Lampaat ovat jo pitkään katselleet aidan yli, jonka takana kasvaa vihreämpi nurmikko. Päätimme siis päästää ne vihreämmälle puolelle pysyvämmin. Meillä tuota maallista omaisuutta on nurkat piukkana, niin ei edes kaupassa tarvinnut käydä tätä projektia varten.

Uusi linjaus tuli pihlajan ja männyn väliin, johon myös tulee portti.

Lampaat seurasivat aikansa projektin etenemistä uuden aitauksen ulkopuolella, mutta kyllästyvät lopulta ja menivät omatoimisesti takaisin tarhaan ja sisälle nukkumaan.

Eihän tuo kovin kaunis aitaus ole, mutta ihan toimiva. Lampaille on vähäksi aikaa tekemistä ja uutta syötävää. Käytämme ne silti kerran päivässä tuonkin aitauksen ulkopuolella, sillä ruoho on aina vihreämpää aidan toisella puolella.

Puu kaatuu

Keskiviikon pihapäivän ohjelmassa oli pitkästä aikaa vaahteran kaataminen. Nyt oli vuorossa tilan komein vaahtera. Sen komeus oli saanut lähellä olevan omenapuun taipumaan siitä pois aivan kenoon. Myös vieressä oleva vaahtera oli jo liian lähellä latvuksistaan. Ensin katkaistiin alaoksat ja sen jälkeen puutarhapuolelle tuleva haara.

Sitten valmistauduimme puun kaatoon. Vaijeri oli jo valmiina vetämään puuta metsän puolelle, jossa oli parhaiten tilaa.

Kaatokolon sahaamisessa selvisi, että puussa oleva halkeama oli imenyt vettä keskiosiin ja oli sieltä pitkälti laho. Terve puu molemmilla sivuilla taas oli hyvä merkki siitä, että puu saattaisi kaatua juuri sinne, minne haluttiinkin.

Niin kaatui puu tarkasti porttipaasien väliin. 

Tyytyväisenä myhäili hikinen puunkaatajakin, sillä kaato meni todella hienosti. Vaahtera on kovaa puuta, mutta herkästi murtuvaa. Silloin sahakin on kovilla.

Osa porukasta alkoi jo tehdä latvuksista kerppuja, kun sahamiehet alkoivat sahata tien yli menevää osuutta mahdollisimman pian pois liikenteen alta. Onneksi vain yksi auto joutui kääntymään pois, sillä nuo saatiin pois puolessa tunnissa.

Sahaa, vesuria, oksasaksia ja paalinaruja käytettiinkin ahkerasti, jotta mahdollisimman paljon saisi tehtyä heti tuoreeltaan.

Vaahterasta on oikeastaan hankala tehdä kerppuja, sillä oksat ovat niin vinkuran känkyröitä. Samalla pohdittiin, mikä vaahterassa on niin herkkua lampaiden mielestä. Piti tietysti maistaa lehtiä ja todeta, että oikein hyvän makuisia ne ovatkin. Vähän koivun makuinen, mutta miedompi. Voisi hyvin ihminenkin syödä ja laittaa salaattiin.

Sahatut pöllit jäivät vielä tien viereen odottamaan jatkokäyttöä. Puuaineksella ei niin kiire olekaan kuin kerpuilla. 

Kerppuja kärrättiin navetan ylinen täyteen. Seuraavaksi Isännän piti tehdä kuivurin ylisillekin kuivatuspaikka.

Osa lehdeksistä on puun alla, joten ne saa kerättyä vasta, kun päällä olevat oksat on sahattu.

Polttopuuna vaahtera ei ole mitenkään hyvä, sillä pitkistä kuivatusajoista huolimatta siihen jää kosteutta, eikä se pala erityisen hyvin. Kyllä tämäkin puut tietysti tulee käytettyä, vaikka niitä saa kuivata vielä pitkät tovit. Pienemmät oksat saattavat kuivua jo ensi talveksi.

Kerppurivistöt ovat oikein komeat. Niitä katsellessa tulee oikein toiveikas talvimieli (Huovista on tullut luettua).

Polttopuuta talveksi

Kylvöjen jälkeen alkoikin talven lämmityksen valmisteleminen eli polttopuusavotta. Olemme huomanneet erittäin käteväksi tavaksi säilöä puut suoraan laatikoihin, jolloin ne on siistimpi ja nopeampi siirtää sisätiloihin tulisijojen lähettyville. Kuivuri taas on hyvä paikka säilöä laatikoita, sillä siellä on paljon tilaa käytössä. Syksyn tullen pitäisi olla tämä tila aivan täynnä laatikoita, myös puuvajan pitäisi olla aivan täynnä. Silloin poltettavaa on tarpeeksi, eikä tarvitse käyttää sähköpattereita.

Polttopuuta teemme tänäkin vuonna jätepuusta, jota kertyy valtavat määrät kuivurin nurkalle. Välillä kasa pienenee, mutta hetken päästä on taas valtava vuori pilkottavaa. Mutta meneehän tuokin kasa aika pieneen tilaan pilkottuna ja säilöttynä laatikoihin. Työtä riittää koko kesäksi, se on varmaa.

Mutta nyt alkaakin olla aika tehdä kerppuja talveksi lampaiden eväiksi. Viime vuonna kerppumäärä jäi vähän pieneksi, mutta tänä vuonna teemme niin paljon, että riittää joka päiväksi. Tulikohan luvattua liikoja? :D

Ja sitten onkin jo heinäaika...

Kylvöpuuhia

Viime viikolla saimme levitettyä kanalan pehkun perunamaalle ja kylvettyä perunat. Siemenperunaa olikin niin paljon, ettei tuohon palstaan juuri muuta mahtunutkaan. Kylvin vasemmalle puolelle jääneeseen alueeseen hamppua, sillä se pitää tuon reunan kurissa rikkaruohoilta. Koska käytimme pehkua pinnassa, on aivan varmaa, että tuossa tulee olemaan vielä aikamoinen kitkentä, kun kaikki jäljelle jääneet kauranjyvät alkavat itää. 

Laatikoihin onkin kylvetty perinteistä lanttua, porkkanaa, punajuurta, palsternakkaa, sipulia, valkosipulia, salaatteja, yrttejä, mangoldia, lehtikaalia, maltsaa, avomaankurkkua, kurpitsoja ja pinaattia. Valmiina on jo mäkimeiramia, ruohosipulia, lipstikkaa, iisoppia, mansikkaa ja maa-artisokkaa. 

Isäntä sai valmiiksi kasvatuslaatikot tomaateille, joten nekin pääsivät vihdoin parempaan maahan kasvamaan pihatuvan ikkunalle.

Ruohonleikkurit pääsevät joka päivä hoitamaan tehtäviään, mutta eivät nekään kaikkeen pysty. Jatkuvasti on ruoho liian pitkää.

Kevään viimeinen roskapostaus

Ajattelimme, että olisi helppo ja nopea työ poistaa muovit tuosta viimeisestä kasvihuoneenraadosta, mutta eipä ollutkaan. Vaikka näytti siltä, että muovia on vain yksi kerros siististi reunassa, ja sen saisi ihan kevyesti repimällä poistettua, tilanne oli ihan jotain muuta.

Ensimmäisenä kerroksena oli tuo läpikuultava vaalea muovi, joka olikin suuremmalta osalta maan sisässä. Sen alta löytyi kerros jäte- ja multasäkkejä. Tämän kerroksen alla oli sitä toiselta puolelta valkoista, toiselta mustaa, muovia. Sen alla oli vielä pari kerrosta mustaa muovia. 

Tarkoitus oli saada kaikki reunat muovittomiksi iltapäivän aikana, mutta työ oli niin raskasta, ettemme ehtineet poistaa kuin toisen reunan. Saimme kuitenkin aika paljon muovia pois myös sisäosista, sillä sielläkin maan pinta on katettu muovilla.

Totesimme, että tältä keväältä saa riittää tämä työ, sillä muutakin työtä pitää ehtiä tekemään. Nuo jäljellä olevat muovit kyllä pysyvät aivan varmasti odottamassa seuraavaa roskasiivousta. Eihän tämän lajin työ lopu täällä aivan nopeasti. Saimme kyllä melkoisen määrän roskaa kerättyä. Konttikin tuli lähes täyteen. Tietysti siinä vaiheessa taas harmittaa, kun kaiken tämän joutuu maksamaan, mutta sille nyt ei voi mitään. Nämäkin roskat menevät lämpölaitokselle energiaksi.

Kiviä oli ilmestynyt taas yksi kasallinen. Katselen vähän huolestuen tuota kivien määrää, sillä jollain ne pitää vielä peittääkin. Siihen tarvitaankin aika paljon hyvää maata, että jotain saa tuohon vielä kasvamaan. Puutarhavadelmat jäivät nyt alle, mutta sillekään ei voi enää mitään.

Iltaisin teemme aina mukavia lenkkejä lampaiden ja kissojen kanssa. Lampaita kiinnostaa ruoho (aina aitauksen ulkopuolella on parempaa) ja kissat seuraavat meitä ja lampaita vuorotellen. Nyt onkin ihanan lämmintä ja leppoisaa.

Roskapostaus

Eilen tuli tutunnäköinen kontti tilan nurkalle. Näyttäähän tuo suurelta ja tilavalta onneksi.

Pihapäiväpuuhana aloimme täyttää sitä viime viikolla kasatulla roskakasalla. Vieläkin näytti aika tilavalta, kun työ oli vielä alussaan.

Reilun parin tunnin puurtamisen jälkeen tilaa olikin käytetty jo aika hyvin. Se kertoo niin valtavan hyvin, miten paljon täällä tätä muovi-styroxi-roskaa on.

Onhan ympäristökin jo paljon paremman näköinen. Se iso kasa on tiessään, eikä maastakaan törrötä enää niin paljon. Osa oli niin piukassa kiinni, ettemme saaneet vetämällä irti. Näistä varmaan pitää leikata se osa, joka irtoaa ja tyynesti jättää maahan, kunnes joku joskus alkaa kaivelemaan tätä aluetta ja saa paremmin näitä poistettua. Onneksi kyse on enää yksittäisistä muovinpätkistä, eikä koko aluetta kattavasta muovipeitosta.

Tien vierellä oleva kasa oli myös vaikea, sillä siinä oli sekaisin muoviroskaa ja maata, jolloin muovi oli osittain piukassa maavallien alla. Täytyy tätäkin jollain koneella päästä pöyhimään, että muovit irtoavat. Todella paljon sitä tuostakin saatiin irti.

Tässäkin oli yksi suuri kasa, josta aloitimme viikko sitten. Yksi peräkärryllinen lähti jo ennen konttia.  Viikon päästä on vuorossa nuo vanhat kasvihuonemuovit, jotka kiertävät ympäri. Sisäpuolella on vielä jonkin verran styrox-laatikoitakin.

Trenkituvan takana oleva alue tyhjennettiin styrox-laatikoista ja muoveista tehdyistä lavareunuksista. Suodatinkankaan irrottamiseen pitää ottaa ensin kasvien siirto. Tälle alueelle tulee varmaan vielä maan tasoitus ja lopuksi nurmikkoa.

Tuo peltonaapuri oli taas käynyt kippaamassa kuorman kiviä monttualueelle, mutta vielä ei näy lupaamaansa maan tasoitusta. Sen jälkeen täällä alkaa näyttää jo ihan siistiltä.

Viikko sitten olin aika kauhuissani tästä työmaasta, mutta nyt on mieli jo parempi. Niin paljon saimme aikaiseksi reilussa parissa tunnissa. Ensi viikolla vielä poistamme tuosta kasvihuoneen raadosta roskat, jolloin alue alkaa näyttää ihan toiselta. Mikromuovia jää paljonkin maahan, mutta sen poistamiseksi meillä ei ole toistaiseksi keinoja. 

Sontahommia

Yksi mieltäylentävistä puuhista keväällä on sonnan siivoaminen navetasta ja kanalasta. Kanalassa onkin nyt melkoinen kerros, sillä keräsimme sinne syksyllä valtavat määrät vaahteranlehtiä kestopehkuksi. Pehku toimi kiitettävästi pitäen kanalan lämpimänä, ja vasta maaliskuun pakkasilla piti laittaa sähkölämmitys päälle. Vaahteranlehdetkin olivat kummasti huvenneet talven aikana. Tätä konstia tulemme käyttämään jatkossakin.

On kuitenkin hieno homma saada sonnat pois, jotta kanalan pystyy taas pesemään ja kalkitsemaan. 

Lannalle on käyttöä paljonkin. Kasvimaan laatikoihin saa säkillisen jokaiseen vajaaseen laatikkoon ja loput menevät perunapeltoon. On meillä vielä paljon lapioimista ja säkkien kuskaamista ennen kylvöjä, mutta kylmä kevät on onneksi viivyttänyt kylvöpuuhia, joten ehdimme tehdä tämän ensin.