Reinohellan kunnostaminen osa 2

Taas ehti tulla paljon uutta muurarin käynnin aikana. Hellahan alkaa näyttää jo ihan itseltään.

Etuosa on jo muuttunut kummasti valmiimman näköiseksi, kun luukkujen kehykset ovat paikoillaan. Reino on saanut jo sydämensäkin sisään.

Reinon sydän on kuin jokin moottori kaikkine putkineen. Nuo reiät ovat putkireikiä, joiden kautta kuumuus kulkee uunissa. Ei löydy tällaista systeemiä ihan joka uunista. Reinon rakenne on omaa luokkaansa.

Edestä näkyy, miten putket kulkevat uunissa. Näillä varmistetaan tasainen paistolämpötila molemmissa uuneissa samaan aikaan.

Meillä ollut Reino oli yhdeksän vuotta vanhempi versio suoralla uuninkatolla, joten tätä kaarevaa sydäntä varten piti muotoilla uusiksi uunin takaosa.

Tähän mennessä muurauksessa on käytetty vanhoja tiiliä. Saattaa jopa olla, että uusia tiiliä ei tarvitakaan. Nämä vanhat ovatkin paljon vahvempia kuin nykyaikaiset. Ovathan nämä kestäneet jo 97 vuotta ja kestävät varmasti vielä ainakin toiset samanlaiset.

Reinohellan kunnostaminen osa 1

Perjantaina muurari tuli tekemään uudistettua Reinoa keittiöön. Hellassa oli vielä jonkin verran purkamista ennen uutta muuraamista.

Oli muurari joutunut siirtämään keittiön alatasonkin pois paikoiltaan. Ihmettelimme vaan, miten hän oli saanut sen päällisenkin tyhjennettyä, sillä tavaraa oli valtavat vuoret vielä aamulla.

Illalla oli jo yksi peltiseinistä paikoillaan. Nyt alkaakin olla jo hurjan jännittävää seurata, miten Reino tuosta muodostuu.

Lauantaina oli tilanne taas edennyt. Purku oli päättynyt ja uusi etuseinä oli jo paikoillaan.

Muurari esitteli myös tämän yhden pellin toiminnan. Tällä lämmitetään uuni tai päästetään lämpö suoraan hormiin. Pellin varsi oli joskus katkaistu, mutta Isäntä hitsasi uuden varren, joten tästäkin pellistä tuli näin toimiva. Reino kokonaisuudessaan on käsittämättömän hyvin suunniteltu lämmityslaitos, jossa on toimintoja joka tarpeeseen.Pellin yläpuolella on vesisäiliön tila. Vesisäiliölle tehdään ensin peltinen kotelo, johon itse vesisäiliö lopulta työnnetään.

Reinon sisus on jo valmiina odottamassa paikkaansa. 

Luukut ja renkaat ovat kaikki valmiina palvelukseen. Nämä ovat siis vanhoista Reinoista koottuja kunnostettuja osia. 

Pienemmät luukut ovat laatikossa.

Kansi upeine reelinkeineen on myös valmiina odottamassa pääsyä paikoilleen.

Hellassa tulee olemaan uutta lähinnä tiilien ja laastin osalta, vaikka koko hellasta tulee aivan uusi. On se todella mielenkiintoista, kun lopulta saamme tällä järjestelmällä lämmitettyä keittiön, salin ja vielä kylpyhuoneenkin. Mutta sitä ennen kylpyhuoneestakin on suljettava kiukaan jäljiltä pari reikää seinästä.

Viimeiset kukkasipulit

Ensimmäisen lumentulon jälkeen tajusin, että ne yhdet kukkasipulit olivat vielä istuttamatta. Mutta onneksi lumi suli ja tuli suojakeli. Ongelma oli siinä, etten oikein keksinyt paikkaa niille. Kesällä olin kaivanut nämä sipulit kasvihuoneen käytäviltä, enkä ainakaan samalle paikalle niitä aikonut istuttaa takaisin. Mutta sitten Isännän kanssa päädyimme laittamaan joka toiseen kirsikkapuuväliin. Ensimmäiseen tuli puolet tulppaanien sipuleista. Värejä oli punaista ja keltaista, mutta ne olivat jo menneet sekaisin, joten istutuksesta tulee punakeltainen.

Toiseen kaivantoon tuikin vieri viereen narsisseja, sillä niitä oli aivan valtavasti. 

Sipuleja oli enemmän kuin tilaa, joten kaivelin kuoppia muuallekin sipulien hävittämiseksi. Täytyy todeta, ettei enää ollut sellaista keväänodotusiloa tässä työssä, vaan väkinäistä sipulihävitystyötä, vaikka siitä kukkaloisto onkin tulossa.

Viimeiseen tuli vielä loput tulppaaneista. Ei niitäkään ihan vähän ollut. Työ tuli tehtyä, vaikka muistin vielä yhden pussin olevan olemassa pihatuvassa odottamassa. Ehkä keksin sillekin vielä jostain paikan.

Aurinkokennovalaisimet on jo kerätty talvisäilöön, eikä maastossa pitäisi enää olla ylimääräistä kesätavaraa (paitsi grillit ja kalusteet). Mutta ihan pian pääsemme kokonaan keskittymään sisäpuuhiin. Muurari jo saapuikin keittiön hellaa tekemään perjantaina. Siitä kuulemme (siis katselemme ja luemme tietysti) seuraavaksi.

Varjolevähtämön portti

Ennen lunta ehdimme pystyttää portin varjolevähtämöön. Koko rakennelma ei ole vielä valmis, mutta hyvällä mallilla jo.

Pohjana meillä oli kasa vääntyneitä metalliosia, jotka jäivät jäljelle tuulen viemästä paviljongista. Valitsimme pystyosista suorimmat portiksi. Vaakaosat saamme kaikki käytettyä vaakatuiksi. Lisätukena ovat puupalkit, jotka on isketty kengillä maahan.

Portin molempien pystyosien kohdille istutimme kärhöt, jotka eivät ole vielä tässä kuvassa näkyvissä.

Toisessa laidassa on enemmän tilaa, joten päätimme laittaa tähän vielä yhden pystytolpan vaakatukineen. Minulla on muutama vanha ruutuikkuna, joita olen suunnitellut tänne. Pitää kokeilla, käyvätkö ne, vai näyttääkö kokonaisuus liian monimuotoiselta. Tolpat ainakin pitää vielä maalata.

Ensi kesänä tässä on jo aika kivan näköinen maja. Pajujakin pitää vielä trimmailla, sillä osa alkaa olla uusintaleikkauksen tarpeessa.

Talven ihmemaa

Lähdimme Vihtorin kanssa katselemaan valkoiseksi muuttunutta maisemaa päivän valjettua. Tämä kissa viihtyy talvellakin pihalla, eikä sitä näyttänyt lumi haittaavan yhtään. Sen sijaan se hyppeli, kieri ja kaivautui vastasataneessa lumessa kaikella antaumuksella.

Osa omenista on jäänyt vielä väripilkuiksi puuhun. Tosin lehdetkään eivät ole vielä pudonneet.

Maisema oli kauniin mustavalkoinen, tai oikeastaan harmaasävyinen. Kasvihuonettakaan ei juuri erota maisemastaan.

Paviljonkitasanteelle menevä väylä näytti myös uskomattoman sävyvivahteikkaalta, kun kaikki värit olivat peittyneet. Lähdimme Vihtorin kanssa loikkimaan vielä pidemmälle, vaikka minulla oli vain reikätohvelit paljaissa jaloissa.

Kännykästä loppui akku juuri kun pääsimme parhaille paikoille. Mutta todella paljon on maisema muuttunut yön aikana. Varjolevähtämön pajut ovat kaartuneet oikein kauniisti kaareksi. Harmi, etten ehtinyt lähemmäs ottamaan siitä kuvaa. 

Molemmilla alkoi varpaita paleltaa, joten päätimme siirtyä ihailemaan talven ihmemaata ikkunasta. Samalla saimme varpaat lämmitettyä patterin avulla. 

Sulevi ei ole ollut ollenkaan kiinnostunut lumisesta maisemasta. Sillä alkaa varmaan jo ikä painaa, vaikka vuosia on koossa vasta 11.

Talvi yllätti

Ihan tuosta vaan yhtäkkiä tuli talvi tänäkin vuonna. Miten ihmeessä niin pääsi käymään? Mutta ei hätää, olemme jo valmistelleet talven tuloa, vaikka se pääsikin tulemaan ihan yllättäen. Paraatiovelle laitoimme huovan vedon estämiseksi. Samalla kulku siirtyi keittiön ovelle. Tässä pitää ensin siirtää viltti pois, avata väliovi ja vasta sitten pääsee ovesta pihalle. 

Myös eristämätön seinän osa sai huovan peitokseen. Tämä on nyt kissojen kulkuväylänä ja pysyy paremmin lämpimänä huovan kanssa. Naulakkoon ilmestyi yllättäen toppatakkeja.

Laitoimme myös pienen lämmityksen eteiseen, että olisi helpompi kulkea kylpyhuoneen ja makuukamarin väliä. Muita lämmitettyjä tiloja meillä ei talossa olekaan toistaiseksi. Keittiö on edelleen pihatuvassa, mutta ei siellä enää tarkene syödä kuin pikaisesti hörpäten aamupalapirtelönsä paksussa aamutakissa. Teekupponen on juotava sisällä talossa. Isäntä kiikuttaa kuppinsa trenkitupaan asti, jossa soittelee aamuverryttelyksi samalla kitaraa.

Saimme vihdoin laitettua ketjut kakluunin pelteihin. Onpa muuten helppo säädellä peltejä narusta vetämällä!

Nyt voikin polttaa jo pesällisen iltasella, jotta tarkenee hyvin nukkua. Kovilla pakkasilla saattaa joutua lämmittämään toisen pesällisen aamulla, sillä osa lämmöstä häipyy vielä toisiin huoneisiin, joissa ei lämmitystä ole. Lopetimme jo keittiön tuulettamisen, ettei pakkanen pääse sisälle asti. Vielä keittiössä on aistittavissa hajua, vaikka ei mitenkään niin häiritsevästi kuin ennen.

Aika luottavaisesesti suhtaudumme tulevaan talveen, vaikka keittiön puuttuminen haittaa elämistä. Suunnittelimme jo, että teemme pikkuisen keittiön kylpyhuoneeseen. Se helpottaisi ainakin aamupalan valmistusta, eikä olisi heti pakko kulkea kylmään ulkoilmaan. Toinen vaihtoehto olisi eteinen. Saa nähdä, mihin ratkaisuun vielä päädymme.

Makuarviot kombuchasta ja junista

Ensimmäinen kokeellinen kombucha-erä meni hujauksessa. Tosin tulimme siihen tulokseen, ettei rypälemehu ollut parasta mahdollista maustetta siinä. Toinenkin erä valmistui eilen pullotusvaiheeseen. Nyt meillä on mukava satsi hapottumassa kylppärin kaapissa. (Tosin näistäkin on jo juotu kaksi purkillista ja yksi pullollinen on kovaa vauhtia tyhjentymässä.) Hapottumisen jälkeen juoman voi siirtää jääkaappiin, jolloin hiilihappoa ei enää muodostu. Uudet erät ovat jo kypsymässä lasitölkeissä. 

Vaaleampi on junia, eli vihreää teetä ja hunajaa scobylla hapatettuna. Näihin tölkkeihin vuolin hieman inkivääriä mausteeksi. Pulloihin jätin ihan perusjunia. Tummempi on maustamatonta kombuchaa, Keisarin morsian -teetä ja sokeria scobylla hapatettuna. 

Makuarviot:

Jun maistuu sitruunaisen kirpeältä simamaiselta kuplivalta juomalta. Se ei ole makeaa, mutta ei mitenkään ylihapanta tai etikkaista. Erittäin hyvää! Sitä voisi juoda vaikka kuinka monta lasillista.

Kombucha maistuu lempeän kirpeältä simamaiselta kuplivalta juomalta. Siinä tulee esiin teessä olevat makuaineet, joten siksi sitä ei tarvinnut erikseen maustaa. Erittäin hyvän makuinen juoma!

Molemmat juomat ovat kertakaikkisen maukkaita, suorastaan herkullisen maukkaita. En voinut edes kuvitella maun olevan niin hyvän, kun kuitenkin on kyse terveysjuomasta. Maun vuoksi tätä juo mieluummin kuin simaa tai limpparia tai mitään muutakaan kuohuvaa. Lasillisen jälkeen tekisi mieli jo uutta lasillista.

Juoma sisältää paljon probiootteja, jotka ovat erittäin tärkeitä suoliston bakteerikannalle. Mikäs tässä sitten on juodessa herkullista juomaa lisäten samalla omaa hyvinvointiaan!