Penkomislöytöjä: erikoiset

Komeroihin kerätyistä tavaralaatikoista löytyi myös vähän erikoisempia löytöjä. Kuvan ihmeellisestä värkistä en todellakaan päässyt selville, mihin sitä on käytetty. Ei löytynyt Google lensillä, eikä tekoälykään osannut auttaa. Mutta saattaahan joku asiantuntija juuri katsoa tätä kuvaa ja tietää käyttötarkoituksen.

Laatikon pohjalla näytti olevan pienenpieni metallinpalanen, mutta tarkemmalla tarkastelulla se paljastui lyijytäytekoteloksi, jossa on ollut tavallisen lyijykynän lyijyn paksuisia lyhyitä teriä.

Pieni punainen pötkö oli samaa sarjaa. Tässä oli jäljellä vielä noita mustateriä.

Tämä pieni laite liittyy jollain tavalla kirjomiseen, mutta tarkemmin en osaa kuvailla, mitä sillä voi tehdä.

Tämä erikoinen ympyrä liittyy myös käsitöihin, mutta minulla ei ole aavistustakaan, millaista jälkeä tällä saa aikaiseksi.

Keskinuppia pyöräyttämällä piikit tulevat näkyviin. 

Yksi pieni rasia oli tyhjä, mutta hetken googlailun jälkeen löysin tiedon, että tässä on ollut kultakärkinen säiliömustekynä, jota on pidetty yhtenä parhaista kirjoitusvälineistä. Olisipa hauska löytää myös tuo kynä jostain, mutta epäilen sen hävinneen jo aikoja sitten.

Tämän käyttötarkoitus paljastui päästä, jossa lukee Agfa. Se on siis filmirulla kameraan. Missähän on se kamera, johon tätä on käytetty?

Kaikenlaisia merkillisiä kapistuksia siis löytyi, joiden käyttöä ei nykyihminen edes tiedä. 

Penkomislöytöjä: karvaosasto

Penkomislöytöinä on tällä kertaa ihmisen karvankasvuun liittyviä tuotteita. Pienessä laatikossa oli kaksi hiustenleikkuukonetta. Näillä on aikoinaan klipattu hiuksia kotona ja parturissa. Jostain olen kai lukenut, että tylsä terä saattoi nipistää kovastikin, kun hius ei heti katkennut.

Hiusten ondulointi eli laineistus oli muodissa 1920 -1930 -luvuilla. Siihen kehitettiin kaikenlaisia värkkejä ja aineita. Näillä rullilla on tehty ehkä lämmön avulla laineita jakauksen molemmin puolin. Joitain kemikaaleja voitiin käyttää kotioloissa, mutta permanentti tehtiin yleensä vain kampaamossa.

Nutturaa varten käytettiin valkkia ja verkkoja, joilla kampaus pysyi kauniina koko päivän. Mitä nyt joku onduloitu tai suortuva saattoi päästä irralleen.

Nutturaa varten tietysti piti olla kunnolliset nutturaneulat, eikä mitään hengettömiä. Täikampakin on ollut joskus hyvin tarpeellinen ennen tehokkaan Täystuhon käyttöä.

Kampauksen sivuille käytettiin sivukampoja, joilla saa kurittomat suortuvat asettumaan kiltisti päätä myöten.

Kun naiset olivat onduloimassa ohimoitaan, miehillä oli omat konstinsa karvojen asetteluun. Kunnon partaveitsi teroitettiin ensin liippakiven kanssa, jonka jälkeen vielä siveltiin nahkakapulaa vasten. Sitten vaahdotettu parta oli pehmeän valmis veitsellä leikattavaksi.

Jatkuva terän teroittaminen kävi tietysti hankalaksi, mutta uusi hieno partakone oli aina terävä, kunhan usein muisti vaihtaa partaterän siihen. Ja taas tuli poskista sileät.

Ja noin vain ovat kampaukset kunnossa ja partakarvat katkottuina. 

Penkomislöytöjä: kirjoituspöydälle

Kivimäki on ollut meillä jo kymmenen vuotta, mutta vieläkään emme tiedä kaikkea, mitä komeroiden kätköistä löytyy. Tuntuu todella ihmeelliseltä, että niin voi olla, mutta totta se on. Viikonloppuna Poika oli taas meillä, ja päätimme tehdä tutkimusmatkan vinttikomeroihin. Esittelen muutamassa seuraavassa postauksessa, mitä löysimme tällä kertaa. Ensimmäisenä ovat vuorossa uudet kirjoituspöytälöydöt.

Mustekuivaimia löytyi kolme erilaista. Mahtaisiko näihin löytyä jostain myös rullallinen imupaperia? 

Vanhoja silmälasikoteloita löytyi neljä, mutta valitsin tähän vain yhden. Kolmessa oli suunnilleen samanlaiset silmälasit.

Tämä kotelo on hopeaa ja siinä on kaiverrus. Kotelo on kuulunut edellisen omistajan isälle.

Pienessä rasiassa oli kolme mustekynän terää. 

Mustekynän teriä on kuivattu tällaisella vempaimella. Tuo pinta on huokoinen ja siihen on pyyhkäisty liiat musteet.

Osat ovat irralliset. Kuivaustyynyt on kai voinut vaihtaa uuteen tarvittaessa.

Vanha kirjevaakakin löytyi. Osat olivat irrallaan toisistaan, mutta löysivät kaikki paikkansa. Tuon saa hyvin litteäksi paketiksi, sillä levy on irrotettava ja tukijalkakin on käännettävä.

Oikein mielenkiintoisia löytöjä nämä olivat, mutta vain pieni osa vintin aarteista. 

Vanhan pöydän kunnostus

Kivimäen alkupäivinä päätykuistilla oli vanha kulunut pöytä, jolle ei oikein tuntunut löytyvän käyttöä. Se vaikutti kuitenkin muuten olevan kohtuullisessa kunnossa, pinta oli vain todella kulunut ja laikullinen. Viimeiset päivät se olikin viettänyt Trenkituvan isossa komerossa.

Pyysin Isäntää hiomaan sen pöytätason. Kuvassa hiontaa on jo aloitettu etureunasta. 

Ihan täysin puhtaaksi pintaa ei tarvinnut saada, sillä vanhaa patinaa saa olla jäljellä. Petsasin pähkinänsävyisellä spriipetsillä. Väri näytti hyvin pitkälti entiseltä. Ehkä entinen oli aivan pikkuisen tummempi.

Petsauksen jälkeen pinta on jo paljon paremman näköinen, eikä väriero ole enää niin huomattava. Sivelin petsiä myös muihin kuluneihin osiin.

Sitten alkoikin työläin vaihe. Muistin, että minulla oli pullollinen käyttämätöntä sellakkaa. Päätin käyttää sitä pintaan. Ja kyllä sitä saikin levittää hyvin monta kertaa. Kun pinta alkoi lopulta kiiltää kuivumisen jälkeenkin, päätin, että nyt riittää. Saattoi olla kyseessä jo kymmenes kerros. Märkä sellakkapinta on todella kiiltävä, mutta kuivuttuaan ei enää näin peilikiiltävä.

Käsittelin kevyesti myös muut pinnat. Nyt pöytä on valmis uuteen käyttöön. Sen pinta on säilytyksessä vähän kovertunut, mutta liitokset ovat vielä ihan kohtuulliset.

Oli pöytä rujommassakin kunnossa omalla kuluneella tavalla kaunis, mutta uudella puuta suojaavalla pinnalla se on helpompi pitää puhtaana. Nyt sen voi yhdistää siistimpiinkin huonekaluihin.

Lisää eristystä

Eristystä on havaittavissa vessan seinässä. Työ on aloitettu alhaalta ja etenee ylös kohti korkeuksia. 

Eteisen vastainen seinä eristetään siksi, että toistaiseksi eteinen on vielä kylmää tilaa. Eristeenä on selluvillaa, jonka päälle tulee paperi. Ja lopuksi tulee vielä vaakalaudoitus ennen sisäpintoja.

Tämä onkin ensimmäinen tila, johon laitamme sähköjohdot piiloon. Valokatkaisija tulee 120 cm korkeuteen, vaikka vanhoissa taloissa usein ovat olleet 140 cm:n korkeudella. Tämä on kuitenkin hyvä kompromissi, jos vaikka joskus joku lapsonen on menossa vessaan. Tälle seinälle tulee myös pieni lämpöpatteri.

Seuraavaksi onkin katon laudoituksen vuoro. Päätimme laittaa helmiponttia, sillä viereisessä makuukamarissakin on sitä.

Johtoja valmiiksi

Paneelin jatke ei ole ihan niin silmiähivelevä kuin viereiset paneelit, mutta kyllä se asiansa ajaa. Uudelle matalammalle katolle on jo tuet valmiina.

Oli oikea aika kutsua sähkömies paikalle tekemään johtotehtäviä vessaan. Tänne tarvitaan pieni sähköpatteri, kattovalo, valokatkaisin sekä pistorasia peilin viereen.

Näiden lisäksi päätimme vähentää näkyvien johtojen määrää eteisessä. Makuukamariin ja saliin menevät johdot saa katon kautta vedettyä piilossa paikoilleen nyt.

Ei asia aivan yksinkertainen ollut, sillä eteisen katto oli jo ennestään matalammalla kuin noin 270 korkeat huoneet. Onneksi makuukamariin menevä viisto väylä löytyi vielä helposti. Saliin pitää tehdä uusi veto, sillä aiemmin sähkö tuli keittiöstä.

Seuraavaksi sähkömiestä tarvitaan, kun pinnat ovat valmiina ja varsinaiset sähkölaitteet valmiina asennettaviksi.

Vessan katto

Eteisessä on kaunis tummunut kattopaneeli, jota näytti olevan myös vessan madalletun katon yläpuolella. Mutta purkamisen jälkeen tilanne olikin se, ettei panelointi jatkunut ulkoseinään asti.

Aika iso ala on ilman panelointia ja samalla myös eristeitä. Yläkerrassa on tuossa kohdin puupinnalla oleva vinttikomero, jonka siivosimme pari vuotta sitten. Nyt mietinnässä on uuden katon tekeminen, sillä paikkaamisella ei taida saada tuota vanhaa patinaa aikaiseksi. Vanha katto saa jäädä tuonne yläpuolelle, mutta jotain tukea eristeet toki tarvitsevat tuolla tyhjällä pätkällä.

Lasketun katon etuna on se, että sähkökeskukselta saliin ja makuukamariin menevät sähköjohdot saa sinne piiloon.