Kivimäen alkupäivinä päätykuistilla oli vanha kulunut pöytä, jolle ei oikein tuntunut löytyvän käyttöä. Se vaikutti kuitenkin muuten olevan kohtuullisessa kunnossa, pinta oli vain todella kulunut ja laikullinen. Viimeiset päivät se olikin viettänyt Trenkituvan isossa komerossa.
Pyysin Isäntää hiomaan sen pöytätason. Kuvassa hiontaa on jo aloitettu etureunasta.
Petsauksen jälkeen pinta on jo paljon paremman näköinen, eikä väriero ole enää niin huomattava. Sivelin petsiä myös muihin kuluneihin osiin.
Sitten alkoikin työläin vaihe. Muistin, että minulla oli pullollinen käyttämätöntä sellakkaa. Päätin käyttää sitä pintaan. Ja kyllä sitä saikin levittää hyvin monta kertaa. Kun pinta alkoi lopulta kiiltää kuivumisen jälkeenkin, päätin, että nyt riittää. Saattoi olla kyseessä jo kymmenes kerros. Märkä sellakkapinta on todella kiiltävä, mutta kuivuttuaan ei enää näin peilikiiltävä.
Käsittelin kevyesti myös muut pinnat. Nyt pöytä on valmis uuteen käyttöön. Sen pinta on säilytyksessä vähän kovertunut, mutta liitokset ovat vielä ihan kohtuulliset.
Oli pöytä rujommassakin kunnossa omalla kuluneella tavalla kaunis, mutta uudella puuta suojaavalla pinnalla se on helpompi pitää puhtaana. Nyt sen voi yhdistää siistimpiinkin huonekaluihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti