Oiottu nurkka

Navetalle kuuluu jo hyvää, sillä yksi nurkka on jo suora. Kivien alle on tehty betonivalu, jotta kivet on saatu suoraan ja oikeaan korkoonsa.

Päätyseinä on myös kiviä vaille valmis, kunhan valu hieman kuivuu.

Kivien paikkoja on vaihdettu, jotta ne istuvat mahdollisimman siististi vierekkäin. Tuohon väliseinän kohdalle tulee vielä kaksi kiveä. Sen jälkeen voi jo laittaa uudet pystypuut ja rakentaa seiniä takaisin. Oveksi laitamme naapurilta saadut ladonovet. Lantalan puolelle tulee varmaan vähän isompi ovi, jotta sisälle pääsee traktorilla tyhjentämään tilaa vuosittain.

Pienin askelin siis navetallakin tapahtuu edistymistä. Mutta on se sentään jo edistymistä, eikä pelkkää purkua. 

Kasoista tasaista

Lantala oli myös tyhjennettävä navettaremontin alta. Ensin kaikki lanta kasattiin kaivinkoneella nurkkaan. Siitä Isännän oli helpompi kuljettaa kasaa pois tarhasta.

 

Lantakasa sai uuden sijoituspaikan pellon vesiojassa tai mikä sen tarkoitus aikoinaan oli ollutkaan. Vettä uomassa ei ollut näkynyt meidän aikanamme. Lanta oli oikeastaan jo ihan multaa, sillä se oli pääasiassa sitä talon vanhaa laatua, jota siivosimme pois eläintiloista saadaksemme tilat puhtaiksi. Kompostoitumassa kasa oli ollut jo yli kolme vuotta.

Tyhjennyksen jälkeen lantala oli suuri ja avara. Nyt tuon oikealla näkyvän seinän saa korjattua helpommin. Samoin nuo kivet saa suoristettua takaisin oikeaan muotoonsa. 

Lisää kasoja löytyi trenkituvan parkkipaikalta, jossa oli vanha harmaa kasa ja tilaamamme punertava kasa. Isäntä veti kasat traktorilla pitkin poikin aluetta. Samalla hän avasi kulun suulille. Tuo reitti oli ollut poikki, sillä harmaa kasa oli sen tukkeena.

Tänään tasoitimme loputkin. Nyt parkkipaikka on mukavan avara ja tilava. Suulillekin pääsee vielä tuosta vaunun vasemmalta puolelta.

Viime vuonna meni paljon aikaa salin remontointiin, eikä ulos jäänyt niin paljon aikaa. Nyt korjasimme myös trenkituvan pihan kivituhkan, joka oli ajettu vain laakeaksi kasaksi. Harasimme ja lanasimme pihan mahdollisimman tasaiseksi. Nyt pihaan mahtuu vaikka kaksikin autoa, vaikka harvemmin varmaan sellaista tilaa tarvitaan. 

Silloin aikoinaan piha oli vähän toisenlainen, kun kiviä oli portaisiin asti, eikä mitään hiekkaa ollut kuin tiellä. Vanhoista kuvista vertaamalla näkee parhaiten muutoksen.

Teimme myös muutaman haravointikasan, mutta ne kuljetimme suoraan kompostiin tuonne trenkituvan toisen päädyn taakse.

Pieni väliprojekti

Pääsiäisenä oli juuri sopivasti aikaa aloittaa kesämökin remontti. Itse kesämökki ei ole vielä ehtinyt edes valmiiksi, sillä kaikenlaista muuta remonttia on vuosien varrella ehtinyt tulla kiireellisempänä väliin. Mökki on onneksi niin pieni, ettei se ole vielä koskaan herättänyt kateutta, lähinnä sääliä vain ja huvittuneisuutta. Rakensimme pienen mökkimme edellisen, puolta pienemmän jalasmökin, lahottua vanhuuttaan huonoon kuntoon. Senkin mökin seinät pääsivät vielä osaksi ulkovajaa, joten ihan tiensä päähän pikkumökkikään ei ehtinyt. Tämä nykyinen mökki on rakennettu jo reilusti yli kymmenen vuotta sitten, mutta monta kohtaa jäi silloin aivan kesken, vaikka kovassa käytössä se on silti ollut. Niinpä päätimme tehdä vihdoin sisätilat kuntoon.

Ensiksi kannoimme kaikki mahdolliset tavarat pihalle. Tavaraa oli paljon enemmän kuin mökkiin oikeasti mahtui, sillä olimme kantaneet tänne edellisen talon keittiön kaapit tulevaa remonttia varten.

Aikoinaan ainoa oikea tapa käsitellä pinnat oli käyttää puuvahaa, ja siihen ansaan mekin silloin lankesimme. Vaha oli nyt laikukas, ja puupinta sen alla tummunut. Mutta vahaus oli suoritettava uudelleen, sillä vahan päälle ei muuta pintaa voi laittaa. Katto vahattiin valkoiseksi ja seinät luonnonvalkoisiksi. Olisimme halunneet aivan peittävän pinnan, mutta kaupasta oli juuri tuo luonnonvalkoinen loppunut. Käsittely jäi siis yhteen kertaan ja valitettavasti edelleenkin vähän laikukkaaksi.

Tällä kertaa saimme kuitenkin lähes kaikki listat laitettua. Ikkunoihin ja oveen ei ollut sopivia mukana, joten ne jäivät vielä vaille. Vahan kuivuttua alkoi seuraavana päivänä huonekalujen sovittelu. Melko tarkasti saikin katsoa kaappien paikat, että kaikki mahtuivat pieneen tilaan. Nurkkaan tulee vielä pieni hyllykkö jossain vaiheessa ja liesituuletin lieden päälle.

Keittiön lisäksi mökissämme on myös ruokailutila, johon sopii juuri ja juuri kaksi ihmistä ruokailemaan. Tosin pöydässä on varaa suurentaa vielä toisen puolikkaan verran, eivätkä istuimet aivan tuohon lopu.

Mökin toinen pääty on makuukamarina öisin ja päivisin se toimii olohuoneena. Uutena huonekaluna hankimme tänne tällä viikolla torista löydetyn vanhan ikealaisen vaatekaapin, johon mahtuvat sopivasti ne kunnon mökkiröntteet, jotka sopivat vuodesta toiseen kaiken kanssa. Sängyn alla on laatikko, jonne saa peitot ja tyynyt piiloon.

Loput vaatteet mahtuvat vanhaan kaappiin, joka on joskus saanut vaalean värin pintaansa. Kaikella on paikkansa, eikä tässä muuta tarvitakaan. Olemme todenneet, että tämä, alle 12 neliötä, riittää mainiosti meille mökkeilyyn. 

Yleensä ihmisillä kesämökki on se paikka, jossa ei ole mukavuuksia, mutta meillä niitä on täällä paljon. Tosin huussi on huussi, eikä vesi tule kuin kantamalla, mutta ihan mukava täällä on ottaa pientä hermolomaa liian suurista kuvioista. Saunakin on ollut rakenteilla jo niin kauan, että sen rakennuslupakin meni umpeen jo muutama vuosi sitten.  

Navettaremontti alkoi

Tällä viikolla alkoi navetan remontointi. Varsinainen kohde on katto, mutta sitä varten on ensin suoristettava rakennus, joka on painunut mutkalle toisesta päädystään.

Viime kesänä tyhjensimme lannasta tuon vasemman huoneen, joka oli mennyt aika huonoon ja vinoon kuntoon juuri sen lannan vuoksi. Mutta myös perustuksissa oli sanomista, sillä ne olivat betoniosiltaan jo haurastuneet aivan silpuksi.

Tarhan puolellakin on paljon korjattavaa, sillä seinät ovat siirtyneet perustuksilta ja alapuutkin ovat lahonneet.

Nyt toista reunaa on jo nostettu oikeaan korkoonsa. Päätyseinä oviaukkoineen tehdään ensin ja sitten korjataan sivuseinät kivineen.

Oma traktori oli hieman liian tehoton työhön, joten Isäntä kävi lainaamassa naapurilta. Ei tuokaan mikään sellainen suuri jätti ole, mutta meidän pikkuisen rinnalla ihan jättiläinen.

Isäntä on saanut huhkia kesäisissä tunnelmissa tämän viikon lomalla, vaikka työtä kai tuo enimmäkseen on ollut. Mutta eipä voi ilmoja ainakaan haukkua, kun vielä illallakin pärjää ilman pitkähihaista.

Yhtä kasaa pienemmäksi

Kun ilmat jo ovat suosiolliset, on aika siirtyä pitämään perinteisiä pihapäiviä. Tällä kertaa tehtävänä on pienentää tämä tien vieressä oleva puukasa ja tehdä mahdollisimman paljon polttopuuta. Mitään hyvälaatuista polttopuutahan tämä ei ole, mutta sitkeän vaahteran kanssa sopii oikein hyvin poltettavaksi.

Kasan luona puut pilkotaan sopiviksi pätkiksi ja pakataan muovisiin laatikoihin ja viedään ne kuivuriin odottamaan polttamista. Yhden iltapäivän myötä kasan huippu on jo vajunnut, mutta onhan tuossa moneksi kerraksi vielä pienimistä ja kuskaamista. Mutta vähitellen tuokin rumentava kasa lähtee pois pilaamasta puutarhanäkymää.

Kevättipuja

Vuohelan lisäsiipeen rojukasan taakse majoittunut kana toi tipunsa näytille. Onneksi niitä oli vain neljä, sillä kanalassakin on kaksi hautojaa. Mutta ovathan pienet piipittäjän suloinen näky ja varma kevään merkki.

Arvelin, että vuohelan väki on liian raju seura näin pienille tipuille, joten päätin kuljettaa koko perheen kanalan puolelle, jossa olisi turvallisempaa kasvattaa poikue isoksi. Kana ei tietenkään pitänyt siitä, että puutuin perheen asioihin, vaan motkotti minulle vihaisesti koko siirto-operaation ajan. Mutta nyt perhe on kanalassa, jossa on helppo antaa ruoat ja vedet aivan lähettyville, eikä ole pelkoa isojen röhiläiden liian läheltä viistävistä sorkista.

Kevät keikkuen tulevi

Yhtenä päivänä tajusin, että keväthän on jo pitkällä. Oli siis kiire kuvaamaan kevään merkkejä. Muutama aurinkoinen päivä oli jo takana, joten varmasti löytyisi kukkia. Nämä valkoiset krookukset ovat aina niitä ensimmäisiä kukkijoita ja niin olivat tänäkin vuona. Nyt vaan ilma oli pilvinen, eivätkä kukat olleet avoimia.

Sinisiä häivähdyksiäkin oli havaittavissa. Nämä idänsinililjat ovat aina hauskoja etsittäviä, sillä niitä putkahtaa maasta vähän siellä ja täällä.

Tulppaanitkin ovat jo kovalla vauhdilla tulossa, eikä narsissien kukintaankaan ole enää pitkälti.

Tänä vuonna olin oikeasti maltillinen tomaattien ja paprikoiden suhteen. 

Mutta kaikenlaista muutakin on esikasvatettava. Yritän kuitenkin pitää määrät kohtuullisina, sillä kasvatustila on niin rajallinen.

Toukokuussakin on vielä vähän esikasvatettavia jäljellä, mutta silloin voi jo siirtää tomaatit ja paprikat kasvihuoneeseen, jos sen muovit ovat siihen mennessä talvivaurioista korjattuina.

Eikä kevät koskaan tule ihan noin vaan vauhdilla. Tarvitaan kerros lunta, joka sulattaa lopulta sen vanhan lumen sieltä alta. Melkoinen kerros lunta tulikin, mutta eiköhän se viimeistään juhannukseen mennessä ole kokonaan poissa.