Avoimen puutarhan vinkit Valtolan puutarhasta

Vierailin paikkakuntamme ainoassa avoimessa puutarhassa Mannilassa. Tässä muutamia vinkkejä, joita poimin itselleni. Autonrengas muuntuu liikaa tuunaamatta hyväksi istutusmaljaksi, kun sen sijoittaa oikeaan ympäristöönsä.

Kärhöjä pitäisi saada omaan puutarhaan. Anitta esittelee tässä Presidenttiä.

Tässä on Valge daam. Täytyy sanoa, että kukkien koko oli aivan mykistävä.

Tämän nimeä en hoksannut kysyä. Köynnöksiä voi laittaa kaariportteihin, verkkoihin ja kehikkoihin, jolloin niitä voi kasvattaa monenlaisissa paikoissa.

Ruusuja on hyvä olla puutarhassa. Enemmän on parempi.

Mansikkamaa voi olla kohopenkissäkin juuri käden ulottuvilla.

Perhosille näkyy olevan aivan omia suosikkilajeja. Tämä punahattu oli selvästi suuressa suosiossa.

Eikä värillä ole väliä.

Portteja voi tehdä itse raudoitusverkosta.

Istutusten reunoille voi käyttää pajukaaria, kunhan antaa niiden olla tarpeeksi kauan, etteivät enää lähde kasvamaan.

Maissikin menestyy, kun sille antaa suotuisat olot.

Kolmas huutokauppa toden sanoo

Vihdoin löysimme ihan isompaa ostettavaa viimeisimmästä huutokaupasta. Pesupöytä oli siellä ihan selvästi meitä varten. Ainakin nyt sen huomaa, kun kannoimme sen vessaan. Huomaatko, että värityskin täsmää. Pintoina on tuollaiset vaalean siniset muovilevyt, jotka saavat olla edelleenkin. Järjestys vessassa piti kääntää toiseen suuntaan, että mahtuminen varmistui. 

Toisaalta nyt on helpompi katsoa peilistäkin, kun pöytä on sillä puolella. Taas on ilo asioida, kun voi katsella näin kaunista huonekalua samalla. Tuo valoketju on ollut listalla jo pitkään siirtää jonkin lyhdyn sisään ja tehdä siitä kattovalaisin, mutta vielä valot kiertävät ketjuna ympäriinsä.

Nyt pyyhkeetkin ovat eri paikassa. Tuo naulakko on ostettu aikoinaan työpajan myymälästä ja miellyttää silmää yhä edelleen. Näitä naulakoita ostimme silloin useamman kappaleen.

Ostimme myös kaksi käsinsolmittua mattoa. Näitä oikeastaan menimmekin ostamaan. Onneksi saimme ne edullisesti huudettua.

Olisikohan nyt kesän huutokauppakiintiö jo täynnä? Ei ainakaan tule mieleen mitään akuuttia tarvetta. Ehkä jonkun vihreän sävyisen maton voisi vielä yrittää löytää kirjaston matoksi. Silläkään ei ihan hirveä kiire ole. Joskus sekin tulee vielä vastaan.

Kesäloman viimeinen päivä on menossa. Tänään tuleekin taas vieraita päivälliselle.

Syreenimaja

Vanhoissa pihoissa pitäisi tietysti olla syreenimaja. Se kuuluu pihapiiriin omana pienenä piilosoppinaan, jossa voi hetken istahtaa ja nauttia ympäristöstään ja ehkä jopa kahvikupposesta. Kesänaapurien kanssa laitoimme pienen kisan pystyyn, kumpi ennen saa omansa valmiiksi. Kummankin projekti vaati käytännössä vain raivausta. Tietysti pistimme heti vauhtia tähän projektiin kilpailun innoittamina.

Meidän pihassamme on muinoin ollut syreenimaja oikein käytävän päässä, mutta se on täysin pusikoitunut vuosien saatossa. Niinpä päätimme tehdä uuden. Vanhankin voi vielä kunnostaa, mutta vasta sen jälkeen, kun ylimääräiset taimet on istutettu syreeniaidaksi trenkituvan tien vierustalle. Eikä kai haittaa, että kaksikin syreenimajaa löytyy.

Raivasimme siis syreenipusikosta yhden alueen tyhjäksi niin, että reunoille jäi vanhoja syreenejä ringiksi. Koska kasvit ovat jo vanhoja, ringistä ei tullut kovin tiheää latvoja lukuun ottamatta. Tämä tulee korjaantumaan jo vuoden, ehkä kahden kuluessa, kun uudet taimet alkavat kasvaa tuohon alaosaan.

Meillä oli valmiina viime syksystä yksi kaapelikela, joka pyöritettiin paikalle pöydäksi. Alle laitoimme muutaman puukiekon jaloiksi, ettei pöytä makaa suoraan maassa. Pitkin tonttia löytyi yhteensä neljä kulunutta valkoista muovituolia, jotka pääsivät käyttöön tähän syreenimajaan. Mitenkään kauniitahan ne eivät ole, mutta kyllä niissä voi sentään istua. Ja se kai on kuitenkin pääasia. Kelakin kaunistuu heti, kun sen päälle laittaa pöytäliinan ja kukkamaljakon.  Koko aitan alue pitää vielä siivota. Maapohja on täynnä vanhaa risua, oksanpätkää ja muuta ryönää. 

Niin tuli vähällä vaivalla valmiiksi Kivimäen syreenimaja, joka on harvinaisen ohutseinäinen ja hieman vinokin maapohjaltaan, mutta kyllä siellä kahvitella voi. Ilta-aurinko paistaa sinne lämpimillä säteillään, joten mukavaa kesäiltapäivää voi hyvin viettää kahvia tai teetä siemaillen ruusukahvikupeista pikkurilli sojottaen.

Kaikenlaisia koristuksia

Puutarhavierailua varten yritimme tietysti saada paljon kaikenlaista katseltavaa. Niinpä piti varmistaa, että edes jossain olisi joku kukassa. Onneksi tämä krysanteemi näytti parhaat puolensa keittiön portaiden vieressä, joka muuten on aika ankea paikka.

Pihatuvan edessäkin onneksi vielä oli kukkia jäljellä. Tosin joka kerta, kun kutut ovat vapaina, ne haukkaavat jotain mennessään. Niistä pääsisäänkäynnin hortensioista ei ole kovin monta kukkaa jäljellä, sillä Käpyn mielestä juuri ne ovat ehdotonta herkkua.

Isännän kanssa jatkoimme kuntoilua. Nostimme yksissä tuumin nuo jättikivilaatat kannon pälle sekä toisen kivelle. Kuvassa nuo näyttävät ihan pieniltä, mutta kannattaa muistaa, että kannon halkaisija on jotain yli metrin luokkaa. Kahden lankun avulla saimme hilattua laatan tuonne päälle ähellyksellä ja suurella ponnistuksella.

Kivet pelkästään vaikuttivat hieman ankeilta, joten kehittelin kannon päälle krysanteemiruukun ja kiven päälle kasasin kukista ja isosta peltilootasta asetelman. Ei ole ollenkaan varmaa, että tuo kivilaatta jää tuohon kiven päälle, mutta kun sille ei ollut osoittaa muutakaan paikkaa, jätimme tuohon.

Kantoon en ollut vieläkään tyytyväinen, joten kävin metsästä hakemassa sammalta kiven päälle. Onneksi on omaa metsää, jossa monta sammalpäällysteistä kiveä. Nyt tämä kivilaatta ei paista niin paljon silmiin.

Sammaleelle kohosi pikkuinen aitta. Metsän eläviäkin tuli paikalle tutustumaan.

Toisella puolella on pieni lammikko, jossa uiskentelee musta joutsen.

Ylisillä ollut pölyinen ja ruosteinen polkupyörä pääsi painepesun jälkeen koristamaan trenkituvan päätyä. Huomaatko muuten, että koko mökin ympärys on siivottu? Vain tuo multakasan jämä edessä on vielä olemassa.

Sähkökaappia emme vielä saaneet piilotettua, mutta sillekin on jo suunnitelma olemassa. Pyörän koristeeksi pääsi lyhty ja kukonharja ruukussaan.

Löysin pätkän vanhoja tikkaita, jotka nakkasin kuistin kylkeen ruostuneimman maitotonkan kera. Nyt kukat koristavat tikkaita. Olisi tietysti ollut hienoa, jos kukat olisivat olleet rehevämpiä, mutta menköön nyt noin tämän kerran.

Penkin siirsin portaiden viereen haalistuneen lyhdyn ja ruusupegonian kera. Tuon Käpyn syömän hortensian piilotin kuvan oton jälkeen nurkkaan ja laitoin krysanteemin tilalle (ja vein sinne kiven päälle).

Oli hyvä juttu pitää se puutarhavierailu, sillä sen kautta tuli paljon rästihommia tehtyä pihalla. Samalla tuli hieman katsottua enemmän ympärilleen, mitä kaikkea voisi vielä tehdä tämän kesän aikana. Eikä syksykään ole liian myöhäistä, sillä viime vuonnakin kaivelin marraskuussa vielä sipuleita multaan.

Puutarhavierailua varten

Eilen olikin se päivä, jolloin viherpeukalot saapuivat katsomaan puutarhaamme. Ajattelin kahvittaa heidät ennen pihan katsomista. Niinpä uusi hieno pihapöytä piti koristella iltaa varten. Kahvikupin alusia oli iso pinkka, joten päätin käyttää niitä pöytäkoristeille. Hain sammalta ja terttuseljan terttuja.

Samanlaisia kupittomia lautasia oli kahdeksan, joten näillä jo sai aika kivasti koko pöydän matkalle pienet koristeet.

Sammalen kera sopisi myös pihlajanmarjat, mutta näitä oli nyt niin hyvällä korkeudella tarjolla, että käytin tätä seljaa.

Kupit ja kahvit laitoimme eri pöydälle ja pullat ja paakelsit suoraan isolle pöydälle. Yksi vieraista toi hurmaavan kukkakimpunkin.

Hain pöydän päälle talon loputtomista varastoista vihreät pöytäliinat, joita tähän kattaukseen käytin yhteensä kuusi.

Koristeeksi laitoin vielä ohuen valoverhon, jonka päälle tulivat nuo pöytäkoristeet.

Kierros puutarhassa kesti parisen tuntia, koska nähtävää oli paljon. Selitin, miksi halusin esitellä puutarhamme, sillä eihän tämä ole oikeasti mikään mallipuutarha. Jostainhan on aloitettava ja tämä puutarha on sellainen alun puutarha. Ajan myötä tästäkin varmaan saa ihan siedettävän, mutta työtä on paljon. Sitä sanoivat vierailijatkin. Kovasti toivottivat tsemppiä ja jaksamista vielä lähtiessään.

Isännän kanssa olimme ihan tyytyväisiä, että ehdimme niinkin paljon saada valmiiksi. Onhan täällä tekemistä vaikka kuinka paljon, mutta yhden vuoden rupeamana tämäkin on ihan riittävästi.

Mutta seuraavaksi onkin vuorossa vadelmien keruuta, sillä vadelmia kyllä riittää puskissa.

Pihapöytä

Olimme jo katselleet sopivan pöydän paikan pihalta pihlajan ja koivun välissä. Siinä saisi ripustettua vaikka valot puiden väliin ja muutenkin paikka oli melko tasainen.

Pöytämateriaali, joka oli siitä kaadetusta sembramännystä, oli saanut kuivua vuoden lankkujen sahaamisen jälkeen. Lankut ovat 370 cm pitkiä, 7 cm paksuja ja 56 cm leveitä leveimmillään. Noista leveimmistä tulisi pöytätaso ja hieman kapeammista penkit.

Penkeille oli jo olemassa pukkijalkoja, mutta pöytää varten sellaiset oli tehtävä. Koska pöytälankut painavat noin 80 kiloa kumpikin, oli myös jalkojen oltava tarpeeksi tukevat.

Ja puiden väliin Isännän kanssa kannoimme lankut pukkien päälle. Oli niissä ihan kantamistakin.

Jonkin verran pitää vielä tehdä pieniä hienosäätöjä tasojen kanssa, että ne asettuvat mahdollisimman tarkoin vaakatasoon. Tasot pitää myös hioa, ettei istuessa tule tikkuja pyllyyn.

Sitten piti tietysti kokeilla värikästä valosarjaa pöydän päälle. Sarjan kokopituus on yli 14 metriä, joten ainakin riittää tähän tarkoitukseen. 

Lamputkin toimivat, vaikka eivät varmaan mitenkään todellisuudessa valaise. Antavat kuitenkin hämäriin loppukesien iltoihin mukavasti tunnelmaa.

Puiden väliin vedimme paalinarun, johon valopallot kieputettiin. Narujen päät sidottiin puiden ympärille. Isäntä sai kivuta koivuun.

Sitten vain ihailimme näkymää. Ympäristössä on vielä yhtä sun toista silmähäiriötä, mutta joskus vielä tämä on siisti paikka ilman peltejä, risuja ja pressuja.

Kun ilta alkoi hämärtää, kokeilimme lamppujen tehoa. Hyvin ne ainakin näkyvät hämärässä.

Enää ei puutu kuin pöytäliinat, kynttilät ja istuinpäälliset, jotta puutarhajuhlat voisi pitää. Päätyihin on tulossa vielä penkit, joihin mahtuu parhaillaan kaksi ihmistä, joten piukasti pakaten pöydän ympärille on mahdollista laittaa parikymmentä ihmistä ja löysästi 60 cm mitoituksella 14.

Julkisivun pesu

Kun etupihalla oli raivattu, aloin katsella sisäänkäyntiä vähän tarkemmin. Ei se oikein kauniilta näyttänyt, vaikka kuinka olisi laittanut kukkapurkit portaille. Portaitakaan ei juuri erottanut sammaleen joukosta. Nauhukset sentään sain säästettyä tänä vuonna Isännän raivuulta. Ne väärät raivaukset vaan tapahtuivat muualla.

Portaissa on iso lohkeamakin, joka pitäisi jotenkin korjata. siitäkin nousi jotain kasvustoa ylös.

Rapsuttamalla ja painepesuripesulla sain portaat ihan kokonaan näkyviin.

Ukkonen alkoi paukkua vähän kauempana. Seurailin sitä vaivihkaa, ettei vaan pääsisi liian liki. Silloin saattaisi sähkön ja veden yhdistelmä osoittautua vaaralliseksi työksi. Mutta näkyi pilvi pysyvän ison tien toisella puolen.

Pesin sitten samaan syssyyn koko talon julkisivunkin. Kaikki ei lähtenyt, sillä osa olikin ihan kulumaa, vaikka olin luullut olevan pelkkää likaa.

Kaksi vuotta sitten kuisti sisäänkäynteineen näytti hieman erilaiselta.

Ei enää muistakaan, miten pusikkoinen ja pimeä tämäkin nurkka oli. Nuo seinässä olevat levät lähtivät aika hyvin irti.

Kaivoin vielä vanhimman tunnetun kuvan talosta esille. On silloinkin jotain kasvanut portaiden molemmin puolin.

Siirsin vielä nuo hortensiat pois portailta. Ehkä ne paremmin sopivat tuonne alemmas. Luulenpa, että tuosta nuo istutukset häipyvät kokonaan aikanaan. Parempi on olla sanomatta mitään varmaksi, sillä mieli voi vielä muuttua monta kertaa.

Käyvät nuo värit aika kivasti kuitenkin yksiin.