Kanaa ruukussa ja muita eläimellistä juttuja

Piilopesiä etsiskellessä on tullut vastaan mitä ihmeellisempiä yrityksiä. Tämä paikka on aivan näkyvillä, mutta kana yrittää hienosti piiloutua katseilta, ettei huomattaisi. Ja oli tuonne jo ehtinyt tulla muniakin. Mutta emme hyväksyneet tätä yritystä. Olisi pienille tipuille liian vaarallinen syntymäpaikka. Kaiken lisäksi öisin pihassa kulkeva kettu saattaisi hyvinkin löytää tuon kätkön.

Yhtenä iltana Vihtoria ei näkynyt pihapiirissä lammaslenkillä. Kun vihdoin menin sisälle, katsoin makuukamarin ikkunasta ja näin jotain kauheaa. Ensin luulin sitä kepiksi, mutta katseen tarkentaminen paljasti, että kyseessä oli käärme. Juoksin kiireellä tapahtumapaikalle, mutta tilanne oli jo ohi. Toinen eläimistä oli voittanut. Meidän onneksemme se oli Vihtori, joka leppeän ulkokuorensa alla pitää hurjaa luontoaan välillä aktivoituneena. Kyllä se on sisukas!

Lampaatkin näyttävät leppoisilta, mutta niilläkin on välillä hepulihetkensä. Ovelin näistä on Hilda, joka onnistuu torjunnasta huolimatta ryntäämään päärynäpuun luo ja haukkaamaan mahdollisimman monta päärynää suuhunsa. Kun juoksen sen perässä, se kiertää päärynäpuuta ja saa haukattua joka puolelta monta suullista. Siinä vaiheessa Manta ja Hellu huomaavat tilaisuutensa koittaneen ja hekin saavat osansa herkullisista hedelmistä.

Tämän kerran ovelin eläin oli tämä kana, joka jossain piilossa onnistui hautomaan 11 tipua. Toistaiseksi nämä asuvat isossa marsuhäkissä, kunnes saamme rakennettua kanalaan lastentarhan. Mutta ovat nämä pienet tipuset valtavan suloisia!