Kissat vähenivät

Pikkukissojen elämä täällä jäi kuitenkin aika lyhyeksi, vaikka lähes neljä kuukautta saimme niistä nauttia. Ensimmäisenä lähti Maire, joka on kuvassa taaimpana silmäviiruineen. Maire oli rohkea ja itsenäinen. Välillä se meni jonnekin omaan piiloonsa, mutta aina löytyi, milloin pöydän alta tai arkun takaa. Maire muutti elokuun ensimmäinen päivä Nurmijärvelle.

Topi ja Tyyne olivat hyvä parivaljakko. Ne viihtyivät jo valmiiksi hyvin toistensa kanssa. Kerran meillä meni kaivo tyhjäksi, kun jostain syystä puutarhaletku oli mennyt päälle ja tyhjentänyt kaivon. Samassa hötäkässä huomasimme tämän parivaljakon puuttuvan sisätiloista. Isäntä sanoi nähneensä pienen silmäparin auton alla, mutta minusta se tuntui kummalliselta. Kaikki ovet ja ikkunat olivat kiinni, eivätkä pennut päässeet kissanluukulle. 

Lopulta päädyimme etsimään myös ulkoa, mutta ei vieläkään pentuja löytynyt. Viimein Isäntä avasi auton konepellin ja sieltä nosti päätään kaksi pientä kissaa. Helli-emo oli kaivanut kellarin ikkunan täytteisiin kolon, josta kissat olivat kaivautuneet pihalle ja samalla saaneet sen vesiletkun hanan kääntymään. Tästä lähtien myös kellarikomeron ovi pidettiin visusti kiinni. Tyyne ja Topi muuttivat apupojan luokse Hämeenkyröön.

Jäljelle jäivät vielä Lyyli ja Otso. Vaikka pieniä kissoja oli enää kaksi, ne keksivät tekemistä oikein mukavasti. Energiaa riitti monenlaiseen askareeseen ja kokeiluun.

Otso oli aluksi kaikkein pienin ja näytti kuihtuvan, mutta huolellisen lisätankkauksen, valvonnan ja rukouksen ansiosta alkoi syödä kunnolla. Lopulta se olikin pennuista suurin. Kaunis turkkikin sillä oli, oikein kiiltävän musta valkoisin merkein. Otso ja Lyyli viihtyivät myös hyvin keskenään. Ne muuttivat viikonloppuna Lappeenrantaan asti. Siellä kai niitä kissanpoikia pestään lorun mukaan.

Viimeisten pentujen lähdettyä Hellillä oli suuri suru. Se on itkenyt, huutanut ja etsinyt kadonneita pentujaan päivät ja yöt. On ollut niin sääli sitä, mutta vähitellen silläkin olo helpottuu. Vihtori taas ei viihtynyt pentujen aikana sisällä kuin pikaisesti syömässä keittiössä ja nukkumassa yläkerrassa, jonne pennut eivät päässeet. Nyt sekin alkaa taas viettää enemmän aikaa sisällä, kun eivät pikkukakarat ole pyörimässä sen kimpussa. Raukka ei saanut syödäkään rauhassa. Aina oli joku haistelemassa peräpäätä, puskemassa kylkeen, hyppimässä päälle ja tunkemassa päätään samaan ruokakuppiin. Nyt on rauha taas palannut senkin elämään.

Huomenna aamulla menen TYKSiin kaularankaleikkaukseen. Sain tänään illalla soiton, että nyt olisi peruutusaika tarjolla. Otin nopeasta aikataulusta huolimatta mielelläni, sillä tämä odottaminen on ollut varsin hermoille käyvää. Tosin oikeassa kädessä niitä hermoja ei ole ollut, kun välilevy painaa hermojuurta. Ehkäpä nyt ne hermot palautuvat.