Kesä kulkee vauhdilla, enkä millään pysy tehtävissä perässä. Pihamme alkaa muistuttaa viidakkoa vähän kaikkialla. Isäntä on pystynyt ajamaan nurmikkoa päältäajettavalla pieniä pätkiä kerrallaan, mutta nurmikko kasvaa silti pitkänä.
Aittapiha on korkean kasvillisuuden peitossa, vaikka olen kukkapenkkiä huoltanutkin. Seuraavaksi menen kai viikatteen kanssa sinne niittämään ylipitkää koiranputkistoa.
Kasvimaan sain ystävieni kanssa laitettua, mutta kastelu pitäisi näin poutaisena aikana järjestää, että siellä mikään kasvaisi. Muualla kasvavat sitäkin voimakkaammin voikukat, nokkoset, pujo ja vuohenputket.
Keskeneräisyyksistä huolimatta käyn puutarhan kissojen kanssa läpi aina iltalypsyn jälkeen. Kauniissa lämpimässä valossa keskeneräinenkin näyttää paremmalta.
Tämä on toisaalta hirveän kaunista aikaa, toisaalta ihan kauhean tuskallista, kun joka paikka huutaa tekijää. Varhaiskevät on niin ihana, kun kaikki ei vielä rehota eikä nurmikko kasva ja on tunne, että on tehtävien tasalla. Nyt ei todellakaan, on ihan virran vietävänä :-D Tsempit sinne!
VastaaPoistaKiitos tsempeistä! Hyvä, etten ole ainoa, joka ei pysy luonnon mukana. Mutta onneksi on kaunista! :)
PoistaPuutarha on aina kesken eikä isossa ja laajassa pihapiirissä meinaa pysyä rikkojen tahdissa. Kiva kun voi tehdä vain sen mitä haluaa, jaksaa ja ehtii.
VastaaPoistaTuloksista sitten näkee, onko se riittänyt vai ei. Meillä se on useimmin vähän enemmän ein puolella. Sinun pihasi on aina kauniisti hoidettu. :)
Poista