Käsittämättömän hieno johdatus

Viimeisten myytävien vuohien matka uuteen paikkaan alkoi eilen. Lähdössä olivat Pyry, Serena ja Kalle. Pyry ja Serena olivat hyvin toimeen tulevia keskenään, eikä Kallekaan ollut vieras kummallekaan, mutta silti jotenkin mietitytti Kallen myynti. Kallelle oma lauma oli niin tärkeä. Kerran se oli päässyt aidan toiselle puolen, kun muut olivat tarhassa. Kun Kalle palasi takaisin tarhaan, se hätääntyi, kun muita ei ollutkaan siellä. Kalle kiipesi korkeimmalle kivelle ja aloitti sellaisen huutamisen, että kuului varmaan keskustaan asti. Muu lauma oli tyytyväisenä sisällä loikoilemassa, mutta joutui tulemaan näytille hätääntyneelle Kallelle.

Esittelin eilen ostajalle kaikki vuohemme ja kerroin heidän sukupuunsa ja lähimenneisyytensä. Fridan kohdalla kerroin sen olevan Kallen siskopuoli ja heidän yhteisen emänsä olevan Elli. Ostaja sanoi, että hänelläkin on Elli. Kerroin sitten, että Ellin matkaan meiltä lähtivät sen tyttäret Victoria ja Beatrice (Vicky ja Becky). "Ne ovat meillä", huudahti ostaja. Hän oli juuri ostanut nämä itselleen. 

Kerroin, että Becky oli kaikkein villein ja aina keksimässä kepposia. Becky oli juuri se, joka usutti muutkin kiipeilemään katolla. Sama luonne sillä oli vieläkin, aina keksimässä uusia keinoja avata lukkoja ja karata pihalle. Mutta uudessa paikassa näillä olikin mahdollisuus olla pihalla, eikä tarvinnut pelätä naapurin viljapeltojen syömistä.

Kalle, jolle oma lauma on tärkeä, pääsi siis oman lähiperheensä luo. Olen ollut valtavan onnellinen tästä tapahtumasta, etten osannut edes surra näiden kaikkien lähtöä. Niillehän kävi valtavan onnellisesti kaikille päästä tuttuun seuraan. Perillä erossa olleet vuohet olivat heti tunnistaneet toisensa. Käsittämättömän hienoa!