Helli-kisusta

Pikku-Helli on aivan ihana tapaus. Se on seurallinen, vilkas ja suloinen. Kaikki samassa paketissa siis. Alkuaikoina se nukkui aivan kiinni minussa, mutta nykyään se valitsee usein jo Isännän kainalon tai Vihtorin vieruksen.

Hellin lempiruoka on ehdottomasti Isännän keittämä puuro. Huomasimme sen sattumalta, kun kisu tuli Isännän lautaselle sen näköisenä kuin ei olisi koskaan saanut ruokaa. Nykyään se siis nauttii aamulla annoksen puuroa.

Aivan pikkuisena Helli oli jatkuvasti käsissä kiinni. Ja se osasi purra valtavan lujaa. Nyt tämä touhu on vähän jo helpottanut, vaikka Isännän varpaat vielä houkuttelevatkin. 

Kunnon riehumisen jälkeen se saattaa nukahtaa aivan niille sijoilleen, mutta varsin naisellisesti. Olemme huomanneet selvän eron poikakissoihin, sillä tämä kissaneiti on todellakin sievä neiti.

Ympäristöön tutustuminen on sujunut hienosti. Jopa vuohela on tullut tutuksi, vaikka se on vielä vähän pelottava paikka suurten sarvipäiden vuoksi. Kanat taas saavat välillä säikyttelyjä pihalla, mutta ei kannata kovin lähelle mennä kukkoa.

Tien toinen puoli on vielä liian suurta maailmaa, eikä sinne ole vielä asiaa edes Vihtorin seurassa. Iltasella voi kuitenkin juosta vähän tiellä.

Vihtorin kanssa oli hieman alkukankeuksia, mutta nyt ne ovat jo mennyttä elämää ja laumautuminen on tapahtunut hienosti. Helli yrittää välillä puhdistaa Vihtorin turkkia, mutta taitavat pitkät karvat mennä kurkkuun asti, sillä touhu loppuu lyhyeen. Sen jälkeen voikin vähän ottaa matsia, vaikka Vihtori ei millään viitsisi kakaroiden pelleilyä.

Videolta näkee hienosti tuon naisellisen tassutuksen. On se aivan toista kuin kollinröhiläillä.