Aikainen lintu nappaa madon ja myöhäinen Emäntä sadon

Niin kävi, että mikkelinpäivä meni menojaan, eikä Kivimäessä ollut vielä merkkiäkään ämmien siirtymisestä lopullisesti pirttiin. Eikä ämmiä näkynyt kyllä pihallakaan. Mutta lokakuun alku sentään vielä oli viime lauantainakin. Niinpä oli vihdoin aika käydä korjaamassa satoa. Keväällä tehty pelto oli oikein vehreän näköinen, mutta oli siinä kova työ etsiä jotain syötävää, sillä pelto kasvoi kaikkea muutakin.

Perunoita löytyi sentään pari kunnollista laatikollista. Osa oli hyviä ja osa erinomaisia. Sato oli sen puolesta oikein onnistunut, mutta melkoinen työ oli kaivella heinittyneestä pellosta rivejä esille. Isäntä päätti samalla kääntää koko perunapellon. 

Pellosta emme muuta ottaneetkaan. Pellavaa siellä olisi paljonkin vielä, mutta totesin, etten kuitenkaan ehtisi niitä käsitellä olemattomilla välineillä, joten jäivät sinne odottamaan aikaa parempaa. 

Hampulle oli käynyt huonosti. Joku oli pistellyt poskeensä joka ikisen varren. Syyllisten jäljet olivat helposti havaittavissa. Mokomat peuranröhiläät olivat käyneet pitämässä pirskeitään, mutta jättäneet kaiken muun kasvuston silleen ja syöneet vain ne hamput. Joten hamppulankakin jäi tällä erää tekemättä.

Kasvulaatikoista löytyi sentään jotain pientä. Porkkanat olisivat toki kasvaneet helpolla isommaksikin, jos joku olisi muistanut harventaa ne. Mutta pikkuporkkanat ovat tietysti oikein maukkaita ja hyviä syötäviä nekin. Ehkä yritän ajatella tätä satoa enemmän määrällisesti, jotta se tuntuisi isommalta. Punajuuria tuli odotetusti eli muutama kappale.

Sipulista tuli kohtalainen sato, vaikka kastelulla olisi saanut isompia sipuleita. Nämä riittävät joksikin aikaa meidän tarpeisiimme, joten ihan tyytyväisiä saamme olla sen osalta. Yhdessä nurkassa näkyy maa-artisokkaa, joka tuotti ihan mukavasti ensimmäiselle vuodelle. Suuren osan jätin maahan kasvamaan lisää.

Jos me saamme ihan mukavan sadon, saavat tietysti eläimet siitä osansa. Jääkööt maanpäälliset osat heille herkuiksi, niin me syömme muut osat. 

Salaateista poimimme vielä parhaat osat, mutta niiden loput menivät iltapalaksi vuohille. Luulin kovasti kasvattaneeni myös lanttua ja naurista, mutta niiden laatikoista löytyi vain jäniksenpapanoita.