Kevätlenkillä

Aurinkoisen päivän kunniaksi oli syytä tehdä pieni lenkki. Pienet kilit ovat jo ulkoilleet muutaman kerran, mutta emoille kerta oli vasta toinen. Ensimmäisellä kerralla juoksut ja hyppelyt olivat todella hauskaa katsottavaa, mutta vielä toisellakin kerralla intoa riitti kuin pikkukileillä konsanaan.

Olipa mäki minkä korkuinen tahansa, se on valloitettava. Hetken on myös juostava pitkin ja poikin ja taas kiivettävä vaikka vanhan pehkukasan päälle.

Pihan korkein kivi on tietysti kokeiltava, eivätkä tämän kiven reunat ole liian jyrkkiä miltään laidalta. Joiltakin vain pääsee nopeammin alas kuin toisilta.

Metsässäkin on kiitettävästi isoja kiviä, jotka pitää tutkia. Käpy lähti välillä jo takaisin tarhaan, mutta tuli takaisin lenkille, sillä eihän pientä lastaan voi jättää yksin suureen maailmaan.

Miten suuri maailma onkaan! Oli niin hauskaa katsoa kilien ilmeitä, kun saavuimme pellon reunaan. Päät kääntyivät puolelta toiselle ihmetyksen vallassa. Onko maailma tosiaan näin suuri?

Pihassakin piti kokeilla vielä yhtä kiveä. Isommat näyttivät mallia, miten keväisen ruskean heinikon keskeltä löytää vihreitä ruohonkorsia, joita voi syödä. 

Lenkin jälkeen olikin mukava palata turvalliseen aitaukseen. Varmaan Emäntä päästäisi lenkille jonain muunakin päivänä.