Lomaviikkoni loppupuolella huomasin ilmoituksen kehruukurssista, joka olisi aivan lähellä muutaman kilometrin päässä. Päätin heti ilmoittautua, sillä kurssi alkaisi heti seuraavana päivänä. Meillä on kaksi rukkia, joista toinen löytyi helpommalla. Toisessa tiesin olevan ongelman, sillä nahka oli rikki siltä kohdalta, jonka pitäisi pitää lyhtyä paikoillaan. Otin siis mukaani talon vanhan rukin, vaikka kunnosta ei ollut tietoa. Otin mukaan myös kaksi epämääräistä säkkiä, joissa oli jotain villan tapaista.
Sain kuulla, että rukki oli ihan hyvässä kunnossa, mutta lyhdyn kara, eli tuo pitkä tikku oli likainen, joten pesemällä sen sai rullan pyörimään paremmin.
Ensiksi piti opetella tekemään hahtuvia eli lepereitä. Käsikarstoilla sai sopivia lepereitä, mutta nopeammin karstaaminen sujui karstausmyllyllä. Samalla kävi ilmi, että säkissäni oli sekakarvoja, joista tunnistimme ainakin vuohen, koiran ja lampaan. Karstasin näitä sekoitellen.
Karstausmyllyllä karstattu villa on yhtenä laattana, josta pitää ottaa suikaleita.
Ensimmäinen kehruuharjoitus oli värttinäkehräys, jolla opettelimme sopivaa tuntumaa sormien ja villan välille.
Seuraavana päivänä pääsimme kokeilemaan rukkia. Sama tekniikka oli edelleen sormien ja villan välillä, mutta nyt kierteen teko tapahtui vauhtipyörän avulla.
Kun rulla oli täysi, oli aika kerrata lanka. Opettelimme paimentolaiskertaamisen ja silmukkakertaamisen. Omaan lankaani kokeilin silmukkakertaamista, jolla langasta tulee kolmesäikeistä. Illan päätteeksi ensimmäinen vyyhti oli valmis. Lanka on todella paksua, eikä kovin tasaistakaan, mutta se on ihan käyttökelpoista.
Toinen vyyhti oli jo tasalaatuisempaa. Kolmantena päivänä opimme kertaamaan myös kahdelta rullalta rullatelineeltä.
Nyt onkin aika kokeilla kehräämistä kotona, sillä villoja meiltä löytyy säkeittäin kuivurin yläkerrassa.
Teillä on aarre-aitta ahkerille ihmisille. Mitähän kaikkea sieltä kätköistä vielä löytyykään.
VastaaPoistaOnneksi edellinen asukaskin on ollut käsityöihminen. Täältä löytyy vielä paljon kivoja aarteita. :)
PoistaSinultahan kaikki onnistuu, kokeilin joskus äidin kanssa mutta siitä ei tullut mitään.
VastaaPoistaterv. Maija
Yritystä, yritystä ja yritystä vaaditaan. Ei kehrääminen ole mikään helppo taito.
PoistaOhhoh, aika mahtavaa, että löytyy kurssi ihan vierestä! Kivaa elävää pintaa tuosta langasta saa neuleisiin. Hauska juttu sekin, että siellä on kaikki tarvikkeet omasta takaa :-D Multa löytyy vintiltä vain muutamia rukin osia.
VastaaPoistaKurssin aika ja paikka osui juuri nappiin. Oli hauska opetella uutta taitoa. Rukkeja saa nykyään ihan pikkurahalla huutokaupoista. :)
PoistaVAU!
VastaaPoistaOlen joskus opetellut tuon, mutta välineitä ja materiaalia ei ole näkynyt sen koommin.
Suvun rukitkin jäi minulle vain haaveiksi, kun vanhempani ne hävitti.
Iloisia hetkiä kehräämisen saloihin toivottaen täältä.
Nykyään vanhoja rukkeja saa ihan pikkurahalla huutokaupoista. Käy hakemassa jostain suvun menetettyjen tilalle. Pölyä ja karvoja saa sitten oikein urakalla Puppelle hävitettäväksi. :)
PoistaSiitä se lähtee, oma lankatehdas. Hieno taito jonka voisi opetella.
VastaaPoistaKiitos kivasta siemenpaketista! Ruusunätkelmätkin tulevat varmasti löytämään paikkansa täällä. Kehrääminen on hieno taito, vaikka vaatiikin aluksi hyviä hermoja. :)
PoistaOn teillä vauhdikasta! Hieno juttu, että villoja käytetään. Miten ihmeessä te kaikkeen ehdittekin!
VastaaPoistaOsui niin oikeaan loma-aikaan tuo kurssi, että oli ihan pakko mennä. Kehräämistä olen haaveillut opettelevani jo monen monta vuotta. Eihän sitä tiedä, miten paljon normaalioloissa ehtii kehräämään, kun monta muutakin työtä odottaa tekijäänsä. Mutta villoja on varmasti muutamaksi vuodeksi valmiina. :)
Poista