Kevättä etsimässä

Maaliskuu on jo yli puolessa välissä, mutta kaikkialla on vain lunta, jäätä ja pakkasta. Päätimme lähteä kuttujen kanssa etsimään edes jotain kevään merkkejä. Heti alkumatkasta saimme odotella yhtä matkalaista, joka pienillä jaloillaan kipitti tullakseen mukaan.

Yksi ei lähtenyt mukaan, vaan jäi ottamaan aurinkoa lasin läpi. Kannanotto on selvä: vielä ei ole aika ulkoilla, sillä kevät ei ole saapunut.

On se siellä, oikealla alhaalla. :)

Matkan varrella poikkesin trenkitupaan, jossa ihmeekseni löysin valtavan hienot merkit keväästä. Sekä hortensia että ruusu olivat kuin ihmeen kaupalla hengissä. Ruusu oli vieläpä kukoistavassa kunnossa. Olin pahimpien pakkasien aikaan täysin varma, että kastelematta jääneet kukat olisivat jo aikoja sitten kuolleet, mutta eivätpä olleet.

Myös yksi muratti oli unohtunut ottaa täältä mukaan. Annoin sille ensiavuksi kuivuuteen lunta.

Jäniksille ei ollut kelvannut tämä omenapuu. Ei mikään ihmekään, puu tekee niin pahoja omenia, ettei varmaan kuorikaan voi olla herkullinen.

Toinen kevään merkki löytyi kasvihuoneesta, jossa rusopäivänlilja oli alkanut vihertää. Sarvekkaiden ohikulkijoiden jälkeen tästä oli jäljellä vain hieman tyveä. 

Se pieni kipittäjä sai meidät kiinni ja näytti kiipeilytaitonsa kasvihuoneen katolla.

Ne sarvekkaat keväänetsijät pitivät vielä kunnon kevättanssin pihalla spurtteineen ja piruetteineen, kunnes pahin puhti oli pois. Jospa kevät nyt tulisi vähän nopeammin ja näyttäisi enemmän etenemismerkkejään.