Kaikkea hyvää

Kaikkea hyvää

lauantai 19. marraskuuta 2016

Tyyliin sopiva soitin

Kaikki alkoi siitä, kun halusin oppia soittamaan pianoa. Jouduimme ostamaan vanhan kosketinsoittimen, jonka saa helpolla syliin soittamista varten. Trenkituvassahan ei mitään tiloja ole niin, että soittimen saisi millekään jaloille tai edes pöydälle. Mutta kamarin sängyn reunalla on juuri tarpeeksi tilaa soittaa.

Mutta eihän se siihen jäänyt. Kun olimme isänpäivänä isälläni kylässä, veljeni vaimo innosti hankkimaan flyygeliä. Kävisihän sellainen valtavan hyvin arvokkaan talon saliin. Arvelin moisten soittopelien olevan valtavan kalliita, mutta veljeni vaimo sanoi, että kyllä niitä vaan halvalla saa, kun ihmisillä ei ole tiloja niille, joten myyvät muutamalla satasella. Siitä se ajatus sitten lähti.

Laitoin hakusanaksi toriin "flyygeli" ja muutama myynti-ilmoitus näytti sitä lajia olevan. Mutta yksi ilmoitus vaikutti erittäin kiinnostavalta. Eikä se ollut flyygeli. Se oli vanha taffelipiano. Ja sen hinta oli vaivaiset 100 €.

Edellisen omistajan ottama kuva
 Lähdimme lauantaiaamun kunniaksi katsomaan soitinta. Eihän se toki kunnossa ollut, monta kieltä oli poikki ja vire oli kuin pahimmasta painajaisesta. Mutta edullinen se oli. Joten teimme kaupat. Enää oli ongelmana saada se kuljetettua Kivimäkeen. Ensin päällinen suojattiin vilteillä ja sitten soitin kellistettiin patjan päälle. Jalat ruuvattiin irti ja sitten alkoi roudaaminen ulko-ovelle. Portaat oli pahin vaihe, mutta nekin lopulta päästiin alas kaikki suurin piirtein ehjinä. Onneksi myyjä auttoi pahimmissa paikoissa. Ja niin lopulta soitin oli kärryssä. Ja illan tullen pääsimme Kivimäkeen asti.


Enää oli ongelmana saada piano kahdestaan sisälle. Tai mikä ongelma se nyt oli, olemmehan ennenkin kantaneet vaikeita ja painavia kuormia. Enemmän kai se on tekniikkakysymys, tuumimme ja lähdimme yrittämään.


Lankut auttoivat niin paljon, että saimme rullattua pianon kokonaan eteiseen.


Hetken huilattuamme päätimme viedä pianon saliin asti. Kynnys oli siinä se vaikein kohta, sillä rullien korkeus ei riittänyt pitämään pianoa kynnyksen kohdalla ilmassa. Muutamalla ähkäisyllä ja rykäisyllä saimme koko laitoksen lopulta viimeisen kynnyksen yli salin puolelle.


Sen pidemmälle emme vielä yrittäneet. Seuraavaksi pitäisi pyörittää jalat takaisin pianon alle ja nostaa se pystyasentoon. Siihen emme aio ryhtyä kahdestaan, sillä piano painaa niin paljon, ettei kannata yrittää. Pahimmassa tapauksessa katkeaisivat jalat pianosta, ellei sitten jopa meiltä itseltämmekin.


Melkoinen työ tuossa oli, mutta lopulta saimme uuden vanhan soittimen kuljetettua perille. Vielä ei mikään kiire ole soittamaan, sillä ensimmäinen pianotuntini on vasta tulevana keskiviikkona. Jos vaikka ensi talveksi suunnittelisi tuon kunnostuttamista.


Rullat isäntä sai lainaan työpaikaltaan. Ne olivat aivan ehdottomat tuossa siirtämisessä. Kyllä se niin valtavasti painoi. 


Jalat ja pedaali odottavat vielä kiinnittämistään, mutta seuraavat meille saapuvat vieraat saavat auttaa soittimen jaloilleen.


Taffelipianon sointi ei yllä tietenkään aivan flyygelin tasolle, mutta eipä ole soittajakaan mikään maestro. Jos tuosta jonkinlaisen soittopelin saisi kunnostettua, olisi sekin ihan tarpeeksi.

12 kommenttia:

  1. Hieno soitin. Mekin ostettiin mulle aikoinaan rummut, kun olisin halunnut opetella soittamaan. Mulla meni hermot ja rummut lähti =).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joskus käy niin, ettei into riitäkään. Toivottavasti ehdin ennen innon loppumista oppia edes hieman säestämään. :D

      Poista
  2. Voi kun söpö! Ihana hankinta. Tosi on, etteivät flyygelit ole arvossaan. Isäni kuoleman jälkeen soitin päätyi minulle, siksikin, että tunnesyistä en kerta kaikkiaan voinut ajatella siitä luopumista, sitä paitsi soitan (edes silloin tällöin) ja ei sillä olisi tosiaan edes rikastumaan päässyt, jos olisi myyntiä tosissaan miettinyt.
    Voi että, yhdessä kuvassa huomaan, että ihan kuin olisi mun Ransu-kissa teidän rapuilla ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä, että sinulla kuitenkin on halu säilyttää arvokasta soitinta. Silloinhan on soittamisellekin parempi mahdollisuus, kun se soitin on siinä lähellä. Vihtori on Ransun kanssa ihan samis. :)

      Poista
  3. Vau! Minä voisin ottaa tuollaisen soittimen vaikka ihan koristeeksi. Upea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koristeeksihan tuo käy ihan sellaisenaan ja apupöydäksi, mutta jos sen saa vielä soimaan, niin aina parempi. :)

      Poista
  4. Voi että mikä löytö, todella upea vanha soitin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En olisi uskonut, että tällaiseen koskaan edes törmäisi, mutta siinä se nyt vaan on. :)

      Poista
  5. Olet sinä huima! Taffelipiano sopii juurikin rohkeaan ja ennakkoluulottomaan tyyliisi;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, niinhän se on, että tilaisuuteen on tartuttava kun se on tarjolla. Saa nähdä, millaiset kustannukset tuosta vielä tulee, että sointikin olisi miellyttävä. :)

      Poista
  6. Todella hieno löytö. Salista tulee kaunis tai mihin piano tuleekin. Tuo sohvakin on hyvännäköinen. Oletteko saaneet ilmanlaatua paremmaksi? E

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Salista tulee vielä kaunis olemassa olevilla huonekaluilla. Sali onkin varmaan helpoimpia remontoitavia kohteita, sillä siellä on lähinnä takan purkaminen ja pintojen uusiminen. Ilmanlaadun paranemista juuri odottelemme, sillä otsonaattori on taas palaamassa takaisin. :)

      Poista