Kaikkea hyvää

Kaikkea hyvää

tiistai 21. huhtikuuta 2020

Suulin kattoremontti etenee

Kun maakellarin vierestä katselee suulille ohi vanhan aitan, näkee jo valkoista aluskatetta katolla. Tämä puoli on remontin kannalta parempi puoli, vaikka laudoitus ei niin hienolta näytä tämäkään. Arvelimme, että voisi laittaa lomalaudoituksen, jolla saisi lautojen raot peittoon.


Toisen puolen kattolape on vähän hankalampi, sillä siihen tulee vielä tuo L-kulma. Seinäkin vaatii vielä tekemistä. Tälle seinustalle tulee kaksi isoa ovea liukuovineen.


Toinen oviaukko on jo olemassa, vaikka se saattaa vielä vähän muuttua. Samoille paikoille se tulee, sillä tässä on jo valmiiksi sokkelissakin aukko.


Päädyn ovi suljetaan, sillä eihän tuosta voi kulkea millään. Sisäpuolella on suuri pudotus, eikä ulkopuoleltakaan pääse hyppäämättä.


Oven tilalle tulee yksi kolmesta ruutuikkunasta, jotka onnistuimme saamaan paikallisesta roskalavaryhmästä. Ikkunat ovat 120 x 160 cm, eli suureen suuliin sopivat juuri mainiosti. Toinen ikkuna tulee päädyn yläkertaan, jonne tulee sisäpuolelle tasanne, jonka päälle nostamme vanhat reet ja kiesit. Kolmas ikkuna tulee pihan puolelle toiseen päätyyn.


Suulille kulkeva tie oli jo aivan metsittynyt, mutta syksyisen metsänhakkuun aikana se avattiin taas omalle paikalleen. Tästä tehdään kulkuväylä pihalle asti tuosta suulin ja vaunukatoksen välistä vanhemman osan kohdalta. Tuosta piha-alueesta tulee sellainen kalustopiha, jonka ei tarvitse olla niin kovin edustava. Suulin ja aitan välillä oleva sola tasataan myös sen verran, että siihen saa pienen kävelypolun.


Ajoväylä vaatii myös toimenpiteitä ollakseen kunnollinen. Tähän pitää tuoda mursketta ja sen päälle sopivaa hienompijakoista soraa.


Arvelen, että tämä remontti on paljon nopeammin valmis kuin navetan, sillä tässä ei ole niin paljon oikaisemista ja korjaamista. 

perjantai 17. huhtikuuta 2020

Kanatarha valmiina

Kanatarha on nyt valmiina. Se näyttää vielä uudelta ja puiselta, mutta tarkoitus on maalata verkkosaumojen rimat punamullalla seuraavasta keittoerästä. Silloin se ehkä sulautuu vielä paremmin maisemaan. Ovi aukeaa sisään, sillä lumisena aikana voi ulkopuolella olla kinosta (toiveajattelua), jolloin sisään aukeava ovi toimii varmemmin. Verkko on minkkiverkkoa ja se on kaivettu reilusti maan sisään, käännetty ja laitettu kiviä ja sen päälle maata painoksi. Ei pitäisi kettujen tai muiden kaivavien päästä tarhaan.


Sisäpuolella on reilusti tilaa kaikille kanoillemme, joita on vielä 36. Muutama on menossa myyntiin tänä keväänä, joten parvi pienenee hieman. 


Kanat ottivat tarhan vastaan oikein tyytyväisinä. Kun kukkoa ei ole, ne ovat vähän varovaisempia ulkona, mutta tarha tuo turvaa. Nurkassa on sen verran vihreää, että se houkuttaa erityisesti, vaikka kaikkialle on mukava kuopsutella kuoppia, ottaa kylpyjä ja lekotella auringossa, jos se sattuu paistamaan.


Joko muuten olet katsonut dokumenttiohjelman Omavaraiset? Siellä saattaa viimeisessä jaksossa Emäntäkin vilkahtaa muutaman sekunnin ajan nokkosesta lankaa yrittämässä. :)

torstai 16. huhtikuuta 2020

On päivät vaihtuvaiset

Viime lauantaina oli upean aurinkoinen ilma ja kevään lämpö hellitteli niin kasveja kuin eläimiäkin. Sen kunniaksi päätin tuoda jo keijupuutarhan pihakivelle. Paleltuvia kasveja siinä ei edes kasva, vaan kaikki on pihalta poimittua. Keijupuutarha talvehti hienosti kasvihuoneen pöydällä.


Toin myös ison padan nurkkakivelle. Laitoin helmililjoja ja neilikoita talvehtineen muratin kaveriksi. 


Tarhassa vuohet ottivat rennosti aurinkoa lintujen livertäessä kevätsointujaan, kun haravoin syreenimajaa ja aittapihaa Isännän nakuttaessa kanatarhaa valmiiksi.


Seuraavana päivänä keli olikin taas muuttunut talvisemmaksi. Täällä harvoin nähtyä lunta on tullut sen jälkeen joka päivä. Aamuisin maa on lumen peitossa, mutta iltapäivällä se jo sulaa pois.


Neilikat ehkä kestävät vähäisen lumikerroksen, kunhan ei pakkasta tule.


Haravoinnin jälkeen kannoin pihakaluston jo syreenimajaan. Jätin kuvien oton seuraavalle päivälle, kun olisi enemmän valoa ja aurinkoa. Kuvan kyllä otin, mutta tunnelma on toinen. 


Suulia tyhjentäessämme löysimme yhden puutarhaportin. Se ei ole mikään tukeva ja kestävä, mutta arvelin sen sopivan aittapihan portiksi. Vielä siihen pitäisi keksiä joku köynnöstävä kasvi peittämään metalliputkia.


Kasvihuoneessa sentään kevät tuntuu lämpimältä ja miellyttävältä. Aprikoosi kukkii komeasti. Olen sormipölyttänyt sitä, sillä varsinaisia pörrääjiä ei ole vielä herännyt unestaan.


Kasvihuoneen reunoilla perunanarsissit kukkivat täysillä ja tuoksuvat lumoavasti. 


Altaassa näkyi myös kohta avautuvia nuppuja rentukassa. Ihmeellisen hyvin nuo vesi- ja kosteikkokasvit ovat pärjänneet tuossa rutakossa, jota aina suunnittelemme laittavamme kuntoon pumppuineen, puhdistuksineen ja putouksineen. Varmaan sekin päivä vielä tulee.

maanantai 6. huhtikuuta 2020

Kattotiilet pois

Suulin kattoprojekti on taas edennyt. Säilytettävän osan katolta on saatu jo tiilet pois. Tiilet olivat paksun sammalen peitossa.


Työskentelyolosuhteet olivat taas hurjat, mutta onneksi minun ei tarvinnut tuonne kivuta. Isäntä ja hänen työkaverinsa puhdistivat päivässä katon tiilistä ja sammalista.


Tällä kertaa kattotiilet pudotettiin sammaleen poiston jälkeen suulin sisään siihen osaan, jossa ei ole betonilattiaa. Tähän tulee päälle vielä sorakerros, jonka päälle valun voi tehdä.


Aikoinaan, kun tämä uudempi puoli on rakennettu, se on tehty lomittain vanhan osan kanssa. Vielä on näkyvissä vanhan osan kattorakennetta suulin sisälläkin. Nyt jäljelle jää tuo päädyn aumaan tehty rakenne ja tiilisilpun päällä oleva harjakatto.


Tällä puolella ei ollut mitään valtavia vaurioita, vaikka yksi isompi reikä löytyy. Jonkin verran on siis työtä ennen uusien peltien asentamista katolle.

sunnuntai 5. huhtikuuta 2020

Pikkukilit lähtivät

Kaikki pikkukilit lähtivät jo uusiin koteihin. Ensimmäiset lähtivät jo viime kuun puolella ja nyt lähtivät loput neljä. On vähän haikea mieli niiden lähdettyä, mutta onneksi nykyään pääsee helposti kuulemaan ja näkemään, mitä niille myöhemmin kuuluu. Myös emoilla on ikävä, iltaisin ne vielä huutelevat kiliensä perään.


Kolme vuohta on vielä lähdössä tänä keväänä. Uusimmat tulokkaat Laku ja Serena paluumuuttajan, Pyryn, kera lähtevät yhdessä uuteen paikkaan. Vielä ei ole päätetty, kummassa paikassa olisi parempi Lakun poikimisen toukokuisen tapahtua. Se vaikuttaa vähän niiden lähtemisen ajankohtaan. 

Parhaimmillaan (pahimmillaan) laumassa oli 14 vuohta, mutta lähtöjen jälkeen määrä jää viiteen. Harkinnassa on vielä Kallen myyminen, mutta sillä ei ole niin kiire.

Huutoa kuuluu nyt enemmänkin, sillä Hellillä on ensimmäinen kiima. Ei uskoisi, miten suuri ääni niin pienestä kissasta lähtee.

lauantai 4. huhtikuuta 2020

Suulisuunnittelua

Lähdimme Isännän kanssa katsomaan, mitä suulille voisi tehdä. Selvää on, että tämä uudempi puoli on kokonaan pelastettavissa. Lattiaan on tuotava soraa ja tehtävä betonivalu. Seiniin saa laitettua lautaa aukkopaikkoihin ja kattomateriaali vaihdetaan peltikatoksi.


Liitoskohta vanhan ja uuden osan välillä säästetään ja korjataan. Katto muuttuu tässä kohdassa toiseen suuntaan harjakatoksi, mutta sitä ei lähdetä muuttamaan. Ajatuksena on, että tulevat omistajat voivat halutessaan rakentaa suulin takaisin koko komeuteensa.


Avoimesta päädystä näkyy, miten surkeassa kunnossa suulin vanha osa on. Niinpä päätimme kulujen säästämiseksi vain purkaa tämän puolen kokonaan. Oviaukkojen kohdalta tulee kulkemaan ajoväylä suulin toiselle puolelle.


Vaikka suuli pienenee, siinä on vielä runsaasti tilaa kaikelle kalustolle. Siellä voisi jatkossa säilyttää asuntovaunua, traktoria, peräkärryjä ja veneitä. Ehkäpä piha pysyisi paremmin siistinä.

torstai 2. huhtikuuta 2020

Remontin pääkohde

Jos pihalla hieman katselee ympärilleen, ei liene vaikeaa arvata remontin pääkohdetta. Suuli näyttää siltä, että se romahtaa kasaan hetkellä millä hyvänsä. Toinen pää on jo pitkälti nurin, eikä uudempi puolikaan aivan priimalta näytä.


Talven aikana oli pudonnut taas yksi kannatinpalkki. Ei auttanut tuokaan pikakorjaus jolla yritimme pitää kattoa pystyssä oviaukon kohdalta. Remontti tulee siis aivan viime hetkillä, kun suulin voi vielä jotenkin pelastaa.

Näetkö nuo styroxit? Sitä riittää.

Työ alkoi uudemmalta puolelta tyhjennyksellä. Ensimmäisenä piti saada vanha Saab pois. 


Aika kevyesti auto liikkui, vaikka pyörät olivat jumissa. 


Nyt vain odottelemme, että mokoma rohjake lähtee lopullisesti jonnekin hyviksi varaosiksi.


Seuraavaksi oli vuorossa sitä erittäin tuttua lantaa. Niin, sitä oli siis suulissakin melkoinen kerros. 


Työ käy paljon nopeammin kuin talikolla, kun on kaivuri apuna. Isäntä kuskaa kuormat pellolle traktorin peräkärryllä.


Valo kajastaa jo tunnelin päässä tai siis suulin pihan puolen päässä. Siinä tilassa olikin tehty betonilattia. Metsän puolellekin sellainen tehdään, kunhan tila on tyhjennetty entisistä lattiamateriaaleista.


Kärryllisiä on mennyt jo useita, mutta vielä on lantaa jäljellä. Tuo päädyn ovi on hassusti korkealla ilmassa suulin sisältä katsoen, eikä sitä voi oikein käyttää millään ajoneuvolla. Pitääkin miettiä tarkasti, mitä tältä rakennukselta toivotaan.