Emännän puuttuessa Isäntä on kyllä joutunut tekemään paljon aivan uusia asioita. Monet puutarhatyöt ovat sellaisia, jotka pitää saada tehtyä tiettynä aikana. Niinpä Isäntä joutui myös istutushommiin.
Viinitarhalla vihertää kauniisti hyvän lannoituksen ansioista. Viiniköynnökset saivat jo viime viikolla annoksensa, mutta boysenit saivat vasta tällä viikolla. Jää tuolla jotain tekemistä minullekin juhannuksesta eteenpäin.
Kasvit Isäntä sai raahata kiireellä ennen juhlia sisälle, jossa ne olivat valon puutteessa ja kovassa kosteudessa innokkaan kastelun vuoksi.
Pyysin siirtämään taimet pihatupaan, johon tulisi enemmän valoa. Samalla taimet tottuisivat vähitellen enemmän kasvihuone-elämään. Aika monessa purkissa näkyykin tässä vaiheessa tuhoja, mutta sille ei nyt voinut mitään. Muutama kirsikkatomaatti oli kuollut sekä kaikki kurkuntaimet.
Onneksi tomaattejakin oli niin monta, ettei muutaman taimen kuoleminen ollut mikään katastrofi. Onneksi olin myös kirjoittanut laatikoihin, mitä missäkin oli. Eihän Isäntä erottanut tomaattia petuniasta.
Istutusastioita oli myös tuotu paikalle. Tosin niissä kasvoi yhtä jos toistakin viime vuoden jäljiltä.
Hyvillä neuvoilla Isäntä laittoi uudet lannat ja mullat astioihin.
Nyt tomaatit majailevat pihakasvihuoneessa. Siellä on tuuletuskin olemassa, koska takaosa on auki. Ei nyt näyttänyt lähiaikoina kovin kylmiä öitä olevan tulossa, joten nämä saattavat jopa säilyä hengissäkin.
Krassi ja päivänsinikin olivat venähtäneet luihuiksi liian pimeässä.
Ohjeistin laittamaan päivänsinen hyvälle paikalle, jossa se pääsee kukoistamaan kauniisti. Pyysin vielä laittamaan jotain tukea, että ne voivat kiivetä korkeuksiin. Hyvin oli Isäntä toiminut. Tämä näyttää oikein kivalta ja toimivalta ratkaisulta.
Sitten olivat ne petuniat. Niiden laatikoissa ei lukenut mitään, mutta muutaman valokuvavaihdon ja viestin jälkeen Isäntä oppi tunnistamaan ne.
Isäntä tosin ehti jo unohtaa puolet ohjeista, mutta alku meni hienosti. Onhan se ummikolle kauhea järkytys joutua hortonomiksi ilman mitään perehdytystä. Pyysin Isäntää ostamaan amppeleihin lumihiutaleet ja laittamaan kolme tai neljä petuniaa kaveriksi. Valokuvaviestien perusteella Isäntä oli löytänyt lumihiutaleet ja istutti ne yhden petunian kanssa amppeleihin.
Lahjaksi saamansa mansikka-amppelikin on vielä elossa, joten toivoa on, että Isännän hortonomitaidot tästä vielä kehittyvät.
Pataan on vielä tarkoitus laittaa petunioita niin paljon kuin mahtuu, mutta Isäntä sanoi jättävänsä jotain sentään seuraavallekin päivälle. Ihan ymmärrettävää kyllä. Eikä kurpitsojenkaan kanssa ollut vielä mitään kiirettä. Ja ne kaalintaimet sai ihan rauhassa unohtaa.
Perunatkin olivat vielä laittamatta multaan. Sitä varten joutui Isäntä raivaamaan sieltä potagerista tilaa. Siinä on tiheä pottumaa nyt valmistumassa, eikä edes kauheasti liian myöhään.
On ollut hienoa huomata, että yhteistyömme on sujunut näinkin hyvin pitkästä välimatkasta huolimatta. Onneksi kännykät kameroineen auttavat huomattavasti tilannetta. Kaikkea sitä, mitä oli suunniteltu tälle kevätkaudelle, ei pystytty edes aloittamaan, mutta ihmeen paljon kuitenkin pelkästään Isännän voimin. Minä olen lohduttautunut täällä sillä, että tulee niitä muitakin kesiä. Ja eivät ne rikkaruohotkaan siellä kukkapenkeissä minnekään katoa, siellä ne minua odottavat, kun pääsen paikalle. Jää siis minullekin vielä paljon tehtävää tälle kesälle.
Paranemiseni etenee huimaa vauhtia. Viime keskiviikkona otetussa verikokeessa crp oli vain 22. Ainoa hankala asia on ollut antibiootin saaminen elimistööni. Nyt on käytössä jo 7. suoni, joka on kaulalaskimo. Edellinen solisluun alla ollut keskuslaskimokatetrikin meni tukkoon. Toiveissa on, että tämä jaksaisi toimia nyt loppuajan. Tänään huomasin, että polvessa alkaa erottua jo lumpio. Kohta olen taas täysissä voimissani.
