Hampusta kuitua

Olin jo melkein unohtanut, että meillä on hamppua odottamassa, kun löysin varsikasat kasvimaan vierestä. Nyt varret olivat sen verran pehmenneet, että kuorikerros irtosi helpolla. Kuorin muutaman varren kokeeksi ja laitoin kerälle, sillä varsilla oli pituutta lähes neljä metriä. 

Toin niput sisälle kuivumaan ympäri keittiötä. Toivoin vain kovasti, ettei kovin moni innostuisi tulemaan käymään, kun epämääräisiä hampunkuoria pyöri pitkin ja poikin tilaa.

Kun kuoret olivat kuivia aloin miettiä, miten niistä saisi helpoimmin käyttökelpoista kuitua. Muistin, että aitasta löytyi häkilä, mutta ajattelin ensin kokeilla ihan pienen määrän tavallisella karstalla kammaten.

Hamppu on ihanan helppoa työstettävää. Ei siis ollenkaan sellaista tuhertamista kuin nokkosen kanssa. Ihan jo pienellä kampaamisella sain hyvää käyttökelpoista kuitua. Isommat määrät aion käsitellä ensin lyömällä nippuja häkilään, sillä se nopeuttaa työtä. Työ pitää kuitenkin tehdä jossain vähän avarammassa paikassa, sillä kuidut ovat niin pitkiä. 

Ihmettelen suuresti, miksi hamppua ei kasvateta enemmän tekstiilikuiduiksi. Hampun hyvät ominaisuudet ovat aivan ylivertaisia puuvillaan verrattuna. Tekstiileistä tulee paljon vahvempia ja kestävämpiä, eikä kasvattaminen vaadi niin suurta määrää vettä kuin puuvilla. Hamppua voi kasvattaa mainiosti ihan täällä Suomessakin, kuten sitä on muinoin kasvatettukin. Meidän pienellä peltotilkulla kasvoi niin paljon hamppua, että sillä vaatettaisi meidät pitkäksi aikaa. Tosin näillä taidoilla jo yhdenkin vaatekappaleen valmistamiseen menee tuhottomasti aikaa näillä perinnemenetelmillä.