Toipilaat Kivimäessä

Leikkaukseen valmistautuminen alkoi jo edellisenä päivänä lääkärin vastaanotolla ja sen jälkeen vatsantyhjennyksellä osastolla (ei mitenkään miellyttävä toimenpide). Aamulla alkoi pesujen jälkeen varusteiden laittaminen. Kantapäihin laitettiin pehmusteet, sillä leikkaus kesti useamman tunnin. Jalkoihin laitettiin tukisukat ja päälle puin leikkauspaidan. Ja sitten Emäntää vietiin leikkaussaliin. Viimeinen muistikuva siitä on, kun kuulin lauseen: "Nyt laitoin tulemaan".

Heräämössä vietin tunnin, eikä kovia kipuja tuntunut, sillä epiduraalikipupumppu toimi erinomaisesti. Sain kuulla heti, että leikkaus meni hyvin, kasvaimet saatiin pois, ne olivat hyvänlaatuisia, kohtu saatiin poistettua (oli oma toiveeni), eikä suolistoa ollut tarvinnut leikata.

Emäntä on hivenen tokkuraisen näköinen :D

Iltapalaksi sain jogurtin, joka maistui aivan taivaalliselta. Jano oli kova, mutta juoda sai, sillä katetri hoiti nesteenpoiston. Seuraavana päivänä oli aika lähteä liikkeelle aamupesuille. Meinasin kaatua heti, sillä oikealta puolelta selvästi puuttui tuki. Kasvain oli hoitanut sen tehtävän aiemmin ja nyt sen puuttuessa oli aivan epätasapainossa. Jalka lemppasi, mutta pääsin pesulle. Iltapäivällä sain jo tehdä muutaman lenkin osaston ympäri hoitajan tukemana ja tasapainokin alkoi löytyä.

Ensimmäiset ulkolenkit olivat lyhyitä pätkiä suoran päästä toiseen päähän.

Seuraavat lenkit sain tehdä rollaattorilla, kunnes sen sai myös jättää pois. Ja yhtenä päivänä pääsin jo pihalle kävelemään pientä matkaa edestakaisin. Pyrin tekemään kaksi lenkkiä päivässä, jotta veritulppariski pienenisi ja sisäelimet menisivät takaisin paikoilleen.

Tätä rinnettä kävelin moneen kertaan ihastellen kauniita istutuksia.

Päivät menivät ruoka-aikoja odotellessa, lääkkeitä saadessa ja toipumisen edistyessä. Kipupumpusta piti lopulta luopua ja siirtyä vahvoihin suun kautta annettaviin lääkkeisiin. Silloin vasta pääsi eroon katetristakin. Se vaihe osoittautuin vaikeimmaksi, sillä sain pumpun jälkeen vain pienen annoksen kipulääkettä, joka ei riittänyt. Kipu yltyi jo todella kovaksi ennen parempaa lääkitystä. Iltasella pääsin kuitenkin taas lenkilleni, jonka uskalsin ulottaa jo pidemmälle. Kävely (hidaskin sellainen) toimi hyvänä kipulääkkeenä ja toi hyvää mieltä koko päiväksi.

Tästä tuli lempipaikkani. Paikka on vanhojen sairaalarakennusten luona oleva istutusalue.

Vietin sairaalassa viikon, jonka jälkeen pääsin kotiin toipumaan. Leikkaushaava on pitkä, mutta hyvin parantunut. Ensi viikolla saan käydä poistattamassa hakaset, joita on yli 40. Olen jatkanut kävelyharrastusta kotonakin, sillä se on käytännössä ainoa asia, jota voin tehdä. Eilen tein jo yhtäjaksoisen 5 km:n lenkin, johon aikaa kului tasan tunti. 

Monessa kukkapenkissä oli käytetty kurpitsaa

Isännän toipuminen on sujunut myös hyvin. Hänen reisiluunsa on lähtenyt vihdoin luutumaan, eikä hän tarvitse enää molempia sauvoja. Elämä Kivimäessä on melkoisen rauhallista. Yksi naapuri on poiminut Isännän kanssa vadelmat, joita on tänä vuonna tullutkin runsaasti. Toinen naapuri on hoitanut kauppa-asiat ja kolmas on koko ajan valmiina tulemaan apuun. Minulla on 6 vk sairausloma, ja Isännälläkin jatkuu vielä syyskun alkuun. Tämä taitaa olla todellista hidasta elämää muutaman viikon.