Tyhjät karsinat ja uusi koti vuohille

Aloimme tosissamme etsiä vuohille uutta paikkaa, jonne ne voisivat muuttaa meiltä. Ja löysimmekin Marian, joka halusi lisää eläimiä tilalleen lampaiden, kanojen ja aasien kavereiksi. Tilalla on vanha päärakennus, joka kaipaa isoa remonttia, mutta se kuulemma saa vielä odottaa.

Vanhasta viljamakasiinista ja palvelusväen mökistä on yhdistämällä tehty upea kokonaisuus, josta on tehty asuinrakennus. 

Viime viikon perjantaina veimme sinne Fridan ja Käpyn. Frida huusi pitkään tarhassa, kun teimme navettaan lypsypöytää. Käpy riiputti päätään ja näytti maansa myyneeltä.

Autoimme ensimmäisessä lypsyssä, jonka jälkeen kutut pääsivät yhteiseen karsinaan. Sinne jätimme ne tutustumaan uuteen emäntään ja vielä vieraaseen paikkaan.

Maanantaina vielä vietimme aikaa Tuulin ja Anskun kanssa. Tuuli tuli jopa syliini kuin joskus muinoin kilinä, ja Ansku pyöri jaloissa.

Tiistaina veimme loput kaksi Marialle. Tarhassa jälleennäkemisen ilo oli suurta, vaikka se aiheutti myös sen, että laumajärjestys piti katsoa uudelleen.

Tuuli ja Ansku katselivat Käpystä ja Fridasta mallia, eikä niiden kotoutuminen ollut yhtä vaikeaa kuin ensimmäisten.

Oli siis ilo nähdä vuohien olevan tyytyväisiä uudessa paikassaan. Paikka on jopa niin lähellä, että sinne voi ajaa huristaa puolessa tunnissa. Käymme varmaan vielä ensi tiistaina siellä tervehtimässä kuttuja. Ensi keskiviikkona minun pitääkin lähteä jo osastolle odottamaan torstain leikkausta.

Kanojakin meni tänään pari kaupaksi. Nyt voisi taas ottaa kukon parveen komentelijaksi, kun parvi on sopivan pieni. Mutta se tapahtuu vasta, kun olemme molemmat paremmassa kunnossa.