Nokkosesta lankaa

Nokkonen on kaikessa suhteessa varsin hyödyllinen kasvi, vaikka meillä sitä kasvaa liikaa, jolloin se luokitellaan rikkakasviksi. Päätin kokeilla, voisiko siitä ottaa enemmän hyötyjä irti. Nokkonen on tietysti hyvä ravinnonlähde, mutta on siitä muuhunkin. Jo muinaiset suomalaiset muiden muinaisten kansojen kera käyttivät nokkosesta tehtyä lankaa, sillä siitä tuli lujaa, mutta pehmeää ja sileää. Nokkosta on sanottu pohjolan silkiksi, joten melkoisen hienosta aineesta on kysymys. Tietysti heti herää ihmetys, miksi sitä ei käytetä laajemmin kuiduksi. Minäpä tiedän nyt, sillä olen kokeillut tehdä nokkoslankaa. 

Nokkosesta saa kuitua monella tavalla. Kuidut sijaitsevat puisevan varren ulkopuolella, jolloin jotenkin kuitu pitää erotella tästä keskellä olevasta kovemmasta materiaalista. Sitä voi liottaa kuten pellavaa ja poistaa pehmennyt kuitu pinnasta. Huomasin tosin, ettei tämä ollut ollenkaan helppo tapa. Ehkä sisus pehmeni, mutta yhtä kova työ oli saada kuitu irti. Nokkosen varsia voi myös keittää kuidun irrottamiseksi. Tätä en kokeillut, sillä netistä löytyneistä lähteistä päätellen kuitu jää melkoiseksi sykkyräksi.

Parhaiten kuidun saa irti kuten seuraavassa videossa setä opettaa:

Riivityt lehdet ja kukinnot kannattaa käyttää tietysti joko tuoreeltaan tai kuivattuna ravinnoksi. Näihin aikoihin nokkosen siemenetkin alkavat valmistua. Jotkut luulevat nokkosen kukkia siemeniksi, mutta siemenet ovat oikeasti pieniä ja tummia ja ne valmistuvat vasta näin alkusyksystä.

Parin ystäväni kanssa kokoonnuimme kokeilemaan, miten hyvin nokkosen kuidusta saa lankaa. Ensin keräsimme nipun nokkosenvarsia, jotka riivimme puhtaiksi ja poltinkarvattomiksi. Varret litistettiin ja avattiin. Vähän kerrallaan puiseva osa taitettiin pois, jotta jäljelle jäi vain vihreää kuitua. 

Tämä kuivattiin ja pehmitettiin ja kammattiin. Kuvassa ylinnä tuoreesta varresta irrotettua kuitua kammattuna. Keskimmäinen on edellisen päivän varresta kammattua ja alin on rohdinkuitua, joka jäi kammattaessa sekaiseksi pehkoksi. 

Ensin kokeilin tuota rohdinnokkosta rukin kanssa ja sain jonkinlaista rohdinlankaa aikaiseksi.

Aivinanokkosesta eli niistä pitkistä ohuista kuiduista saikin paljon ohuempaa lankaa, sillä sitä pystyi ottamaan ihan muutaman kuidun kerrallaan. 

Vaalea tupsu ei ole nokkosta vaan hiukseni.

Nokkosessa on aivan valtava työ, että siitä saa pienen pätkän lankaa. Mietin jo, että voisi kokeilla suoraan irrotetun vihreän raakakuidun työstämistä punomalla sitä ristikkoon. Sen voisi sitten pesemällä saada harvasidoksiseksi kankaaksi, mutta ei sekään mikään helppo työ ole. Eikä nämä langat ainakaan muistuttaneet mielikuvaa mistään silkistä, mutta väri oli ihan kaunista.

Pellava ja hamppu ovat vielä pellossa. Niitäkin pitäisi kokeilla langaksi. Ongelmana on vain se, etten ole löytänyt tältä tilalta vieläkään loukkua, lihtaa ja häkilää.