Keskiviikon pihapäivän ohjelmassa oli kaataa taas yksi vaahtera ennen sen kaatumista vanhuuttaan. Kaatuihan se, aika hienosti ja tarkasti juuri oikeaan paikkaan.
Oli nyt sahaajankin helppo hymyillä, kun työ onnistui odotetusti.
Koivu tuli nyt paremmin näkyviin vaahteran väistyttyä viereltä. Mutta yksi vaahtera on vielä todella pahasti vinossa kohti kasvihuonetta.
Tämä vino-oksainen vaahtera saa olla viimeinen kaadettava tälle vuodelle, sillä yhdessä puussakin on paljon tekemistä, kun lehdekset kootaan kerpuiksi ja puuosat sahataan ja pilkotaan polttopuiksi.
Tässä nyt kaadetussa vaahterassa on vielä paljon tekemistä, sillä runko oli paksu ja pitkä. Äkkiä silmä tottui tuohon näkymään, kun koivu jäi olemaan yksin. Onneksi maisema ei tämän vaahteran kaatamisesta huonontunut yhtään.
Pihapäiviin kuuluu tietysti hyvä syöminen ennen ja jälkeen. Syömisen jälkeen kokoonnumme myös pitämään pienen iltahartauden, johon voi tulla ilman talkoihin osallistumistakin. Ja lopuksi tarjoamme vielä kananmunia ja maitoa mukaan.
Tein tällä kertaa niin hyvän raparperipiirakan, että teen sitä varmasti toistekin. Piirakan päälle tuli Omar-kerma-tuorejuustokerros ruusuisine koristeineen. Tosin kerma ei ollut vielä(kään) kuttukermaa.
Onpa hyvän näköinen piirakka! Ja hyvän näköinen tuo kaunis koivukin nyt, kun pääsee esiin. Niin se vain on, että puiden kaato usein tekee siitä puustosta paljon kauniimpaa. Tulee tasapainoisemman muotoisia puita myös.
VastaaPoistaTuon seuraavan vaahteran vieressä oleva omenapuu on aika kummallisen muotoinen, mutta ehkä sekin siitä muotoutuu tasaisemmaksi, kun vaahteran latvus ei ota siihen kiinni. :)
PoistaHerkullista raparperipiirakkaa, toffeen maku käy hyvin yhteen raparperin kanssa. Yhdessä puussa on valtava työ ennen kuin se on silputtu ja hävitetty.
VastaaPoistaToffee sopii tosi hyvin raparperin kanssa, se tuli todistettua. On noissa vaahteroissa valtavasti työtä vielä jäljellä. :)
PoistaHienosti tulee tuo koivu nyt esille. On se isojen puiden kaataminen aika hurjaa hommaa. Edellyttää kyllä ammattitaitoa kaatajilta. Herkullinen piirakka! Mukavaa viikonloppua sinulle.
VastaaPoistaKoivu tosiaan pääsi paremmin näkösälle, kun vaahtera ei enää kilpaile sen kanssa. Onneksi meillä oli kokenut kaataja, vaahtera kaatui todella siististi sinne, minne pitikin. Hyvää viikonloppua myös sinulle! :)
PoistaLöytyisikö piirakalle reseptiä? Olisi mukava kokeilla.
VastaaPoistaPohja:
Poista3 kananmunaa ja 3 dl sokeria vatkataan.
100 g sulaa voita lisätään.
2 dl maitoa ja 3,5 dl vehnäjauhoa (mukana 3 tl vaniljasokeria ja 2 tl leivnjauhetta) lisätään vuorotellen. Taikina kaadetaan paperoidulle uunipellille.
Noin puoli litraa tai vähän enemmän raparperinpaloja ripotellaan päälle ja paistetaan 200 asteessa noin puoli tuntia.
Päällinen:
Pussillinen Omar-karkkeja ja 3 dl kermaa laitetaan kattilaan ja sulatetaan. Keitetään sen verran, että seos on kinuskimaista. Jäähdytetään. Jäähtyneeseen seokseen lisätään 200 g Philadelphia-tuorejuustoa vatkaamalla. Levitin seoksen vain puoleen pellilliseen, mutta saattaa riittää koko pellillisellekin. Ja koristellaan. Käytin raparperiremmejä, Bastogne-keksejä ja ruusun terälehtiä.
Kovin vino näyttääkin vaanhtera olevan...onneksi kaadatte, etei talven tuiskuissa rysähdä kasvihuoneen päälle.
VastaaPoistaNuo oksat ovat aivan vaakatasossa, joten saattavat räsähtää poikki liian lähelle kasvihuonetta. On siis aika päästellä oksat turvallisesti alas. :)
PoistaKoivu on lyhytikäinen, noin sata vuotta. Vaahtera elää noin 150- vuotta, parhaimmillaan 300-400 vuotta. Tuskin siis oli vanha vaahtera.
VastaaPoistaTila on vuodelta 1890, joten kovin vanhoja vaahterat eivät ole. Niistä putoaa silti oksia tielle, eikä se ole muiden tienkäyttäjien mieleen. Olisi hienoa voida säilyttää jokunen vaahtera kasvamaan todella iäkkääksi, mutta nämä eivät sellaisia ole. Muut kaadetut vaahterat olivat kaikki lahoja tyvestään, mutta tämä oli ensimmäinen terve. Tosin siitäkin oli katkennut monta suurta oksaa. :)
Poista