Kaikkea hyvää

Kaikkea hyvää

lauantai 17. marraskuuta 2018

Kaurissaippua

Tällä kertaa saippuan teko alkoi omaehtoisella rasvamateriaalin hankinnalla. Isäntä toi ampumansa kauriin rasvat ja laittoi ne aamulla kiehumaan veteen. Haju ei ollut ihan paras mahdollinen, mutta se siirtyi siististi huuvan ilmaräppänästä pihalle. Hyvää korvausilmaa tuli ulko-ovesta, joten käryt eivät jääneet keittiön seiniin.


Päivällä keitos näytti valmiilta, joten siivilöin sen. Kulhossa määrä näytti aivan onnettoman pieneltä, mutta olihan minulla vielä muita rasvoja olemassa.


Arvelin, että kanat saattaisivat ihastua ikihyviksi jäljelle jääneestä läskistä. Massaa jäi ihan reilusti niillekin ruoaksi.


Töistä tullessani olinkin ihan innoissani, kun rasva oli kuistilla jähmettynyt kauniin valkoiseksi kovaksi laataksi. Pohjassa oli hieman hyytelöitynyttä lihalientä, jonka siirsin myös kanojen kuppiin. Määrällisesti talia ei niin paljon yhdestä kauriista tullut, mutta toista rasvaa lisäämällä saisi samanlaisen setin tehtyä kuin se aikaisempi.


Kookosöljy on erittäin hyvä rasva saippuan valmistukseen, joten päätin laittaa sitä ja hivenen manteliöljyä sekaan. Jos saan tarpeeksi eläintalia, alan käyttää sitä ja kotimaista rypsiöljyä pohjana.


Maito oli pakastimessa jäätymässä päivän, sillä lipeä kuumentaa nesteen todella kuumaksi. Vaarana siis on, että maito kypsyy liikaa ja muuttuu pahanhajuiseksi ruskeaksi massaksi. Sekoittelin siis hiljaksiin lipeää maitokulhoon, joka oli isommassa kulhossa jääveden joukossa jäähtymässä.


Valmis massa oli kauniin valkoista, joten tästä tulee valmiinakin valkoista saippuaa. Laitoin ihan pikkiriikkisen ruusun tuoksua joukkoon, mutta sitä ei haista kuin aivan liki. 


Valmis saippua on oikein hyvän näköinen. Kokeilin sen pesutehoa. Hyvin pesee, eikä kuivata käsiä.


Nyt metsästäjät tietävät, että otan vastaan eläinten rasvat. Lupasin saippuan kiitokseksi.

Tähän sopiikin mainio lastenlaulu hyttysestä ja suovasta:

Saaliiksi sain hyttysen,
suopaa keitin siitä.
Tynnyrini tamminen
ei nyt sille riitä.
Laita mulle lapikkaat,
kysele en taksaa.
Palkaksesi suopaa saat,
ellen jaksa maksaa.

6 kommenttia:

  1. Olipa mielenkiintoista! Saippuaa en olekaan koskaan valmistanut - meilläkin isäntä metsästää ja kauriit nuukin käytän, rasvaa niissä on tosi vähän!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vähän enemmän olisi saanut rasvaa tiristettyä, jos olisi pilkkonut läskit ihan pieneksi. Kyllä vähän yllätti, ettei sen enempää tullut puhdasta rasvaa.

      Poista
  2. Tuota mieki vielä kokeilen ko saan jostaki sopivat rasvat. Voiskos tuosta tehä talikynttilöitäkin...?

    VastaaPoista
  3. Hienoa kun olet uskaltanut lähteä kokeilemaan saippuan tekoa. Tuohan on itseasiassa todella nerokasta jos metsästää / kasvattaa omaa lihaa. Hukkaprosentti pienenee entisestään ja heti parempi omatunto eläimien tappamisesta kun ei tarvii heittää mitään pois. Mielenkiinnolla odotan mitä keksit seuraavaksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei saippuan valmistaminen mitenkään vaikeaa ollutkaan, tarkkaa se tosin on. Näistä saippuoista voi sanoa, että on ainakin lähellä tuotettua raaka-aineista alkaen. :)

      Poista